Kaupungin ainoa kalvinisti?

Kalvinismi on Suomessa hyvin vähän tunnettu ja erittäin väärin ymmärretty kristinuskon oppi. Kalvinismi on sille huono nimi, koska ei Calvin sitä keksinyt, vaan luonnollisesti uskon niin, koska Raamattu opettaa niin. Silläkin uhalla, että ihmiset ovat usein allergisia kaiken maailman ismeille ja opeille ja näkevät niiden olevan ”elävän kristillisyyden vihollisia,” valitsin blogilleni tämän nimen.

Nimivalinnallani on seuraavat perustelut:

  1. Asun Porissa, enkä tunne muita kalvinisteja täällä. Tietääkseni olen siis ainoa. Jos olet porilainen kalvinisti, ota yhteyttä ja saatan harkita blogini nimen vaihtamista, mutta mitään en lupaa. Se ei tietenkään haittaa, että tämän blogin ansiosta en jossakin kohtaa enää ole kaupungin ainoa kalvinisti. Silloinkin tilannetta pitää ehkä tarkastella uudelleen.
  2. Pidän ismeistä. Olen aina mielessäni lokeroinut kaiken mahdollisen, kuten vaikkapa eri musiikkityylit. Siitä on joskus harmiakin, varsinkin niiden ihmisten kanssa keskustellessa, jotka vierastavat kaikkia oppeja ymmärtämättä, että kaikki on oppia, mutta yritän pärjätä asian kanssa.
  3. Viimeisen muutaman vuoden aikana monet itsestäänselvyytenä pitämäni oppirakenteet ovat murentuneet ja maailmankatsomukseni ja kristillinen uskoni on muuttunut hyvin perustavanlaatuisella tavalla. Olen hylännyt useita oppeja ja uskomuksia epäraamatullisina ja omaksunut niiden tilalle toisenlaisen katsantokannan. Näistä kalvinismi on ollut järisyttävin, siksi se saa esiintyä blogini nimessä.

Kalvinismi ei tule olemaan ainoa aihe, vaan käsittelen kristinuskoa omasta hengellisestä evoluutiostani käsin. Olin ennen karismaatikko ja helluntailainen. En ole enää. Olin ennen synergisti, joka uskoi vapaaseen tahtoon. En ole enää. Olin ennen futuristi, joka uskoi tulevaisuuden dystooppiseen maailmaan, jota johtaa hengellinen diktaattori, antikristus. En ole enää.

Tällaisia aiheita ei yleensä hyvällä katsota, koska nykyään mihinkään ei saisi suhtautua oppikriittisesti. Pyhiin lehmiin ei saa kajota. Lisäksi Suomi on pieni maa. Olisi helpompi kirjoittaa omalla nimellään osana vaikkapa 200-miljoonaista kansakuntaa, kuin 5-miljoonaista. Toisaalta ei pidä langeta siihenkään, että ajattelee liikoja itsestään ja omista vaikutusmahdollisuuksistaan.

Siispä kirjoitan mitä kirjoitan, lukee kuka lukee, tykkää kuka tykkää, vihaa kuka vihaa.

Siunausta sinulle.

Mainokset

5 kommenttia artikkeliin ”Kaupungin ainoa kalvinisti?

  1. Mielenkiintoista, että täältä Suomen maasta löytyy kuitenkin joitakin, jotka ovat omaksuneet ns. ”kalvinistisen” katsantokannan. Itse olen tässä muutamien viime vuosien aikana värjötellyt kalvinismin ja arminiolaisuuden välimaastossa, mutta oikeastaan kuluneen vuoden aikana olen alkanut nojautumaan yhä enemmän kalvinistiseen (tai paremminkin käyttäisin sanaa reformoituun) teologiaan. Kalvinimismi on kuitenkin jostain eriskummallisesta syystä täällä Suomen maassa kuin haukkuma- tai kirosana ja toden totta mitä väärin ymmärretyimpiä oppeja. Suhtaumiset ovat suorastaan pöyristyttäviä.

    Eräs nimeltämainitsematon kristitty blogikirjoittaja (jota paljon siteerataan ja jolta löytyy ihan hyvääkin arviota mm. uusapostolisuudesta, uskon sana -liikkeestä, menestysteologiasta jne.) kirjoittaa sivuillaan kalvinismia käsittelevän artikkelinsa loppuun:
    ”Kalvinismin jumala ei ole hyvä ja rakastava jumala, vaan epäoikeudenmukainen, rakkaudeton, julma ja sadistinen. Kalvinismin Jumala kuva on sadistinen, sillä kalvinismin jumala oman ”oikeudenmukaisuuden” perusteella luo ja säätää suurimman osan ihmiskunnasta iankaikkiseen kadotukseen. Onneksi kalvinismin Jumala kuva ei ole Raamatun opetus, vaan harhaoppi. Rukoilen ja toivon ettei kukaan eksyisi kalvinismiin ja ne jotka ovat sinne eksyneet tekisivät parannuksen ja palaisivat takaisin terveen ja Raamatullisen uskoon pariin.”

    Joissakin keskusteluissa suhtautuminen minuun vaikuttaisi siltä ikään kuin en olisi edes uskossa, vaan minut pitäisi käännyttää oikeaan oppiin! Olen pyrkinyt olemaan melko avarakatsainen, mitä tulee joihinkin opillisiin kysymyksiin (pitäytyen kuitenkin ehdottomasti klassisen kristinuskon perustavaalaatua olevissa opinkappaleissa) kuten lapsi- vs. aikuiskaste, kalvinismi vs. arminiolaisuus tai kontinualismi vs. sessationismi. Kuitenkin olen saanut osakseni (suoraan tai epäsuorasti) melko jyrkkiäkin kannanottoja, joista olen hämmentynyt.

    Miksi kalvinismi (oikeastaan juuri tällä nimellä, sillä käsitte reformoitu teologia ei ihan kaikkien kelloja soita) sitten herättää niin voimakkaita tunteita? Uskoisin ainakin seuraavien tekijöiden olevan varmaankin niitä suurimpia syitä:
    1) Jumalakuva. Em. siteeraukseni toiselta blogisivustolta kertookin jo kaiken, minkälaisena Jumalana kalvinismin Jumala nähdään. Käytetään sellaisia poleemisia lausuntoja ”kuten Jumala pakottaa” ja ”Jumalan mielivaltaisuus”. Heidän mielestään
    Jumalan pelastava tahto = Jumalan suunnitelmassa kaikki ihmiset kuuluvat lunastuksen piiriin (perusteluna mm.2.Piet.3:9).
    Näin kenellä vain on mahdollisuus pelastua. Tästä on luontevinta siirtyä seuraavaan kohtaan, eli
    2) ihmisen itsemääräämisoikeuteen. Kritisoijat sanovat, että Jumala on antanut ihmiselle ”vapaan tahdon”, jonka avulla ihminen kykenee vaikuttamaan pelastukseensa, jos vain ”päättää” / ”valitsee” uskoa Jeesukseen Kristukseen vanhurskautuakseen. Ja jos tämä kyky ihmiseltä puuttuu, on se silloin heistä loukkaavaa ja siten harhaoppia (näin karrikoidusti). Mielenkiintoinen huomio tässä on kuitenkin se, että vaikka monet uskovatkin niihin Raamatunkohtiin, mitkä osoittavat ihmisen täydellisen turmeltuneisuuden, siteeraavat kylläkin näitä kohtia mutta lisäävät heti perään, että Jumala on kuitenkin antanut ihmiselle vapaan tahdon, sillä Hän ei pelasta ketään väkisin. Tälle väittämälle ei kuitenkaan esitetä paljoakaan perusteltuja Raamatunkohtia (johon ei siis kuulu mikään Ilm.3:20 -kama) ja siten monesti tässä kohden aletaankin nojautua logiikkaan, filosofiaan että länsimaiseen oikeustajuun.
    3) Kolmantena mainitsisin väärinymmärretyn käsityksen pelastusvarmuudesta, jossa kalvinismia (tahtoisin tässä käyttää mieluummin sanaa Raamattuun uskovat kristityt) syytetään siitä, että se ei anna joko varmuutta ihmiselle hänen pelastuksestaan tai sitten jos ihminen on valittu pelastukseen, hän voi tehdä mitä lystää – pelastustahan ei voi menettää! Molemmat ovat kuitenkin kapeakatseisia syytöksiä, joista kumpaiseenkaan ei löydy tukea reformoidusta teologiasta.

    On valitettavaa, että ihan ns. Suomen oppineittenkin parissa kalvinismi/reformoitu teologia redusoidaan koskemaan ainoastaan kalvinismin viittä pointtia ja erityisesti sen kohtaa ”ehdoton armovalinta”. Kysehän on kuitenkin paljon laajemmasta, viiden pointin ollen pieni osa reformoitua teologiaa. Vaikuttaa kuin kalvinismista tahdottaisiin antaa kuva, jossa eksegetiikkaa harjoitetaan eisegeesin varjolla (kalvinistithan tahtovat siirtää ”valmiit” oppinsa suoraan Raamattuun tutkimatta tekstin alkuperäistä kontekstia) ja annetaan kuva, kuin se ei olisi alkuperäistä kristinuskoa, vaan Augustinus keksi käsitteet pelagiolais-kiistassa ja lopulta myöhemmin Beza muotoili Calvinin opeista itselleen sopivan käsityksen tietyistä opinkappaleista ja tsä-däm – meillä on kalvinismi!
    Toivoisin kuitenkin, että Suomessa reformoitu teologia valtaisi alaa ja keskustelukulttuuri voisi kehittyä tälläkin alueella. Miksi itse sitten nojauden reformoituun teologiaan? Ehkäpä varmaankin siksi, että pidän perusjutuista ja niissä pitäytymisestä. Apostoliset uskontunnustukset, ja reformaation viisi ”solaa” kiteyttävät mielestäni kristinuskon sanoman, ytimessä ollen itse Jumala ja Hänen kunniansa. Näkisin reformoidulla teologialla olevan paljonkin annettavaa niin seurakunnassa, kuin sen ulkopuolellakin evankeliumia julistettaessa.

    Tässä seison, enkä muut voi. Jumala minua auttakoon.

    Kiitokset mielenkiintoisesta blogistasi ja Jumalan siunausta tuleviin päiviin ja kirjoituksiin!

    Liked by 1 henkilö

    • Kiitos komeasta kommentista. Itse olen tullut siihen lopputulokseen, että ihmisen syntinen luonto on se lopullinen tekijä, mikä estää nöyrtymästä Raamatun selvän ilmoituksen edessä. Olin esimerkiksi Porin Helluntaiseurakunnan raamattukoulussa, jossa käytiin eräällä luennolla läpi Vanhaa testamenttia. Kuinka ollakkaan, esiin putkahti ”armahdan ketä armahdan, paadutan kenet paadutan”. Siinä sitä sitten kiemurreltiin, että ovatpas nämä vaikeita asioita ymmärtää. Mutta kun ne eivät ole vaikeita asioita ymmärtää, vaan vaikeita ottaa vastaan ja hyväksyä ja nöyrtyä niiden edessä. Se johtuu epäjumalasta nimeltä ”minä”.

      Yksi tekijä on myös kristikunnan rakenne Suomessa. Luterilaisten uskonpuhdistus alkoi Lutherista ja päättyi Lutheriin ja kaikki, mitä Lutherin jälkeen tapahtui, tuntuu olevan heille ihan sama. Vapaakristillisillä taas ei ole sellaista juurta, joka ulottuisi uskonpuhdistajien kautta kirkkoisiin ja Apostoleihin. Suomalaisen perihelluntailaisen suurin uskonsankari taitaa olla Niilo Yli-Vainio. Kun siihen lisää teologiakielteisyyden ja yleisen raamatunopetuksen murheellisen tason, niin tässä sitä ollaan.

      Siteeraamasi blogisti on muuten Petri Paavola. Älä turhaan kaihda ihmisten mainitsemista nimeltä. Hän on tuon omalla nimellään kirjoittanut, joten hänen nimensä mainitseminen lainauksen yhteydessä ei ole millään tavalla sopimatonta.

      Tykkää

  2. En rehellisesti sanottuna saa viittä pistettä jos puhutaan Kalvinismista, joten Porin ainoana Kalvinistina pysyt ainakin verrattuna minuun. Mutta erottuani entisestä vapaan suunnan seurakunnasta, ovat silmäni auenneet reformoidulle teologialle aivan uudella tavalla ja monta kysymystä on saanut vastauksen. Kirosanasta ja möröstä on tullut lähde. Armo on kirkastunut ja Jumala on ruvennut olemaan taas Jumala.

    Suomen seurakunnallinen kenttä laidasta laitaan on perin saastunut uuskarismaattisuudesta ja helluntai-karismaattisesta hötöstä. Itse toivon ja rukoilen, että Suomen seurakunta saisi kokea ihan oikean reformaation ja palata sanomassaan Jumalan suvereeniuteen ja Kristus-keskeiseen evankeliumiin.

    Kiitos erittäin hyvästä blogista.

    Tykkää

  3. Kiitos hyvästä ja asiallisesta blogista.

    Olen näitä asioita tutkinut itse vuodesta 1993 kun vuosi uskoontuloni jälkeen sain käsiini Banner of Truth-kustannuksen kirjoja.

    Mukava nähdä että Jumala tekee työtään siinä että nämä asiat, Jumalan ehdoton kaikkivaltius ynnä muut avautuvat suuremmallekin porukalle, kiitos internetin.

    Ole siunattu ja jatka työtäsi. Herra antaa kasvun.

    Ps. Olen kokenut aivan saman ylenkatseen ja käynyt samat keskustelut 90-luvulla. Saarnaajan kirjan sanoin: ”ei mitään uutta auringon alla.”

    Tykkää

  4. Kiitos hyvästä ja mielenkiintoisesta blogista!

    Ja kiitos kaikista puheista joita olet suomentanut ( Mac Arthur, Justin Peters ym.) tällaiselle kieliä huonosti osaavalle 🙂 Toivottavasti jaksat ja ehdit suomentaa edelleen samankaltaisia puheita ja kirjoitella blogiisi. Myös videot joissa olet vastannut MM:lle, olet hyvin perustellut ne.

    Kiitos Herralle kaikista veljistä ja sisarista, jotka todella koroittavat Jumalan Sanan ja ristin evankeliumin!

    Jumalan runsasta siunausta!

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s