Lyhyt vastaus: ei. Tämä on yksi Strange Fire -konferenssin pysäyttävimpiä luentoja; kenties minulle se merkittävin karismaattisen paradigmani särkijä. Muista laittaa tekstit päälle!
Muok: Suomenkielistä selainta käyttäessä tekstien pitäisi mennä päälle automaagisesti, mutta ellei niin käy, tässä ohje:
Pyhän Hengen kaste, tai kaste Pyhällä Hengellä, on se kaste, jolla Jeesus Kristus kastaa itseensä. Hän siis kastaa uskovat Pyhällä Hengellä osaksi itseään, samaan ruumiiseen (1. Kor. 12:13). Jeesus lupasi opetuslapsilleen, että Hänen lähtönsä jälkeen Hän lähettää Pyhän Hengen. Tuossa yhteydessä (Apt. 1:4-5) hän puhui Pyhän Hengen kasteesta; ”teidät kastetaan Pyhällä Hengellä”. Pyhän Hengen kasteeseen liittyy myös Jooelin ennustus (Jooel 2:28-32). Kun Jeesuksen lupaus Pyhän Hengen kasteesta täyttyi Helluntaina, Pietari julisti Jooelin ennustuksen toteutuneeksi (Apt. 2:16).
Helluntai oli uuden aikakauden ja uuden hengellisen realiteetin alkupiste, jossa Pyhän Hengen osallisuus kuuluu kaikille uskoville, eikä vain profeetoille ja kuninkaille. Sitä tarkoittaa Joeelin ”kaikki liha”. Se ei tarkoita kaikkia maailman ihmisiä, toisin sanoen uskovia ja ei-uskovia. Tämän uuden realiteetin voimaantulo sekä Jeesuksen lupauksen ja Jooelin profetian täyttymys piti ilmaista näkyvin tunnusmerkein, jotta voitaisiin historiallisesti ja objektiivisesti todeta, että tämä on se ajankohta historiassa, jolloin tämä profetia ja tämä lupaus täyttyivät, eikä niiden täyttymistä siten tarvitse enää odottaa.
Helluntai nähdään universaalin seurakunnan, Kristus-ruumiin, syntypäivänä ja oikein niin, koska sinä päivänä Kristus kastoi ensimmäiset uskovat osaksi itseään, Kristus-ruumista.
Helluntain tapahtumat toistuvat Apostolien teoissa vielä kolmesti, kullakin kertaa eri ei-juutalaisen ihmisryhmän kohdalla. Noissakin tapauksissa näkyi aisteilla havaittavia tunnusmerkkejä siitä, että Pyhän Hengen vuodatuksen lupaus koski myös noita ihmisryhmiä. Se on tärkeä huomio, sillä alkuseurakunnan juutalaisille uskoville ei ollut ensinkään itsestäänselvää, että Pyhän Hengen lupaus koskee myös pakanauskovia (esim. Apt. 10:44-46).
Pyhän Hengen kaste ei siis ole tapahtuma, jolle tunnusomaista on kielilläpuhuminen, tai sen puoleen mikään muukaan tunnusmerkki. Ne tunnusmerkit, joista Apostolien teot kertoo (esim. Apt. 2), eivät olleet niinkään merkkejä Pyhän Hengen kasteesta, vaan lupauksen ja profetioiden täyttymyksestä ja siitä, että lupaus koskee kaikkia uskovia ikään, ihonväriin, sukupuoleen ja kengänkokoon katsomatta. Kaikki, jotka ovat Kristuksessa, ovat yhtä.
Kun Jumala oli tunnusmerkein riittävän perusteellisesti demonstroinut, että Pyhän Hengen lupaus koskee kaikkia, jotka uskovat, eivät tunnusmerkitkään olleet enää tarpeellisia. Emme tarvitse kielilläpuhumista, emmekä sen puoleen tulisia kieliä leijumaan päidemme päälle, merkiksi Jeesuksen lupauksen ja Jooelin profetian täyttymyksestä, koska aina kun epäilyttää, voimme tarkistaa Raamatusta, onko Pyhän Hengen lupaus täytetty vai ei. Ja onhan se.
Kun hyväksymme sen, voimme todeta, että tuon demonstraation jälkeen on normatiivista, että kun ihminen tulee uskoon, Kristus kastaa hänet Pyhällä Hengellä välittömästi, sillä kuinka muutoin tuo uskoon tullut ihminen tulee osaksi universaalia Kristus-ruumista? Täten on käytännössä mahdotonta erottaa konversiota, se on: uudestisyntymää, ja Pyhän Hengen kastetta toisistaan. Teoreettisella tasolla ero voidaan tehdä, mutta koska ne tapahtuvat samalla hetkellä, tai niin nopeasti peräjälkeen, ettei sillä ole merkitystä, ne ovat käytännöllisesti katsoen sama asia.
Pyhän Hengen kaste ei ole Pyhällä Hengellä täyttymistä. Nämä käsitteet täytyy pitää siististi toisistaan erossa, eikä niitä saa sekoittaa keskenään. Pyhällä Hengellä täytytään aina, kun ollaan tekemisissä Jumalan asioiden kanssa, lauletaan hengellisiä lauluja, luetaan ja tutkitaan Raamattua, keskustellaan Jumalasta, todistetaan uskosta, kuunnellaan ravitsevaa saarnaa, väitellään sivistyneesti ja Jumalan kirkkautta tavoitellen tärkeistä opillisista kysymyksistä, tai touhutaan muita pyhiä juttuja (Ef. 5:18). Se on alati tapahtuvaa toimintaa, jossa uskovalla on osuutensa. Uskovan tulee pyrkiä olemaan hengentäyteisessä tilassa.
Vielä muutama asia Pyhän Hengen kasteesta, osa yhteenvetona:
Palkkioksi siitä, että jaksoit lukea (tai skippasit, ihan sama), tässä on video aiheesta. Muista laittaa tekstit päälle!
Lyhyt vastaus: ei. Strange Fire -konferenssin suomentaminen jatkuu. Tämä luento oli yksi konferenssin parhaita. Muista laittaa tekstit päälle.
Pieni disclaimer: Luennossa käytetään sellaisia englanninkielisiä termejä kuin continuationist ja charismatic, jotka suoraan suomennettuna olisivat kontinuationisti ja karismaatikko. Yritäpä sanoa kontinuationisti kymmenen kertaa nopeasti peräkkäin, niin ymmärrät, miksi päätin suomentaa termit mieluummin karismaattinen ja karismaatikko. Tiedän, että ero on hiuksenhieno ja tulee aiheuttamaan sekaannusta, mutta en nyt oikein parempaakaan keksinyt. Suomenkielinen termiviidakko ei ole vielä oikein vakiintunut, jos sellaista edes on, joten tunnen olevani jonkinlainen pioneeri sen suhteen, hyvässä ja pahassa. Palautetta saa antaa senkin osalta.
Laulu uudestisyntymästä; Jumalan suvereenista pelastavasta ihmeteosta hengellisesti kuolleen syntisen ihmisen elämässä.
Säv, san & sov Simon J. Kok
Egon Veevo: Basso
Simon J. Kok: Rummut, laulu, kitara, muut instrumentit
Valhetodellisuuden vanki, valkoiseni olikin mustaa
tietämätön kuin satujen keisari uusissa vaatteissaan
unessa vaelsin heräämättä, tuskin olisin halunnutkaan
vaan kun viimein silmäni aukaistiin
tajusin mikä oon, mä huusin niin
Älä minuun koske, sillä minä olen kuollut
poistu luotani, sillä olen syntinen
älä tule tänne, sillä minä olen saastainen
käännä katseesi pois, sillä minä olen alaston, alaston
Itseäni en voinut auttaa, kun rakennelmat romahti alta
olin saapunut elämäni käännepisteeseen
eivät kuolleet apua huuda, on liian kiire kuolleena maata
vaan kun viimein silmäni aukaistiin
tajusin kuka oot, mä huusin niin
Tartu minuun kiinni, sillä minä hukun
älä päästä irti, vaikka rimpuilen
tule tielleni, sillä hoipun kuilun reunalla
anna päälleni vaatteet, sillä minä olen alaston, alaston
Seinäjoelta leviää Suomeen pimeyttä ja hengellistä myrkkyä. Onko peli jo menetetty, vai onko kurssi vielä käännettävissä? Minulla on ystäviä, jotka aikovat osallistua tapahtumaan. Tiedän jo valmiiksi, että sama iänikuinen rallatus raikaa: ”en kuullut heidän puheissaan mitään Raamatun vastaista.”
Olen ottanut asiakseni suomentaa kaikki Strange Fire -konferenssin videot. Kyseinen konferenssi oli minulle käänteentekevä ja silmät avaava kokemus. Haluan siksi pistää hyvän kiertämään. Olen suomentanut jo kuusi aiempaa videota; tämä on seitsemäs. Naattikaa ja oppikaa.
Videoista on myös soittolista.
Eräs ystäväni lähetti minulle kysymyksen: Miten sessationisti selittää tämän? ja linkin tähän elokuvaan:
Tämä ystäväni oli kierrellyt Torben Søndergaardin mukana, sekä jakanut Facebookissa videoita erään Todd Whiten toiminnasta. Hän on vakuuttunut, että tämä on todellista ja kiistatonta. Olin aistivinani kysymyksessä jopa hieman ivallista asennetta. Kuinka tyhmä voi olla, että näin kiistattomien todisteiden edessä mieluummin pitää kiinni jostakin opista?
Torben Søndergaardin uusreformaatioliike ei oikeastaan ole mikään vuosituhannen (tai kahden) oivallus, vaikka sitä yritetäänkin sellaisena mainostaa. Kyseessä on sama lahkolaisten ja valheuskontojen laulu, joka on tullut jo tutuksi monessa kontekstissa aikaisemmin. Sen keskeinen väite on, että kristinuskosta on puuttunut jotakin olennaista jopa lähes 2000 vuoden ajan ja nyt vihdoin tuo kadonnut ydin on löytynyt ja kun kaikki oivaltavat sen, kristinusko puhkeaa täyteen kukkaansa, kaikilla on kivaa ja maailma pelastuu.
Käytännössä tuollainen ajattelu leimaa kaikki uskovaiset tähän asti jopa valhekristityiksi ja vähintään koko historiallisen kristinuskon puolittaiseksi ja heikoksi – aina tähän suureen ja mahtavaan oivallukseen, profetiaan, ilmestykseen tms. saakka. Tällaisia lahkoja ja uskontoja sun muita projekteja ovat esimerkiksi:
Näin on valitettavasti myös Torben Søndergaardin laita. Elokuvan sivustolla hän kertoo hieman tarinaa omasta hengellisestä heräämisestään. Oltuaan uskossa jonkin aikaa, hän turhautui siihen, ettei hänen elämässään ollut ”hedelmää”. Mutta sitten hän päätti paastota 40 päivää ja niin jokin pato aukesi. Hän koki päässeensä sellaiseen jumalanpelon ja vapauden tilaan, jossa Room. 7:19 ei enää koskenut häntä, vaan hän oli ilmeisesti noussut korkeammalle, Room. 6:12 tasolle.
Sitten Jumala käski häntä kirjoittamaan kirjan. Hänen mukaansa Jumala saneli sen hänelle ja hän kirjoittaa hujautti sen hyvin nopeasti, mutta Jumala halusi viivyttää julkaisua, kunnes kirjan sisältö on juurtunut Torbeniin itseensä.
Torbenin kertomuksessa ja The Last Reformation -sivustolla on paljon huolenaihetta aiheuttavia asioita, enkä ole edes vielä ottanut kantaa väitettyihin ihmeisiin.
Torben Søndergaard on kirjoittanut kirjan, joka on ilmestystietoa suoraan Jumalalta. Mitä tuolla kirjalla pitäisi tehdä? Jos se on Jumalalta, sen pitää jokaisen lukea, lisätä Raamattuunsa ja totella sitä. Se todellakin tekee Torben Søndergaardista Pietariin ja Paavaliin verrattavan Apostolin. Sellaisia Apostoleita ei enää ole, eikä kukaan järkevä edes yritä väittää kirjoittavansa sellaisella auktoriteetilla, että kirjoitus olisi Raamatun kirjoitusten tasolla. Torben Søndergaard tuskin itse olisi sitä mieltä, jos sitä häneltä kysyttäisiin, mutta siinä hän on epäjohdonmukainen, koska epäilemättä hän uskoo olevansa oikeassa ja kirjoittamansa olevan totta. Jos se siis on totta, eikä se voi muuta olla, koska sehän on Jumalalta, ei asiaa pääse pakoon; Torben Søndergaard on lisännyt Raamattuun.
Miten asiaan pitäisi suhtautua?
On myös toinen vaihtoehto: Torben Søndergaard valehtelee. Jumala ei ole puhunut hänelle. En ole lukenut hänen kirjaansa, mutta minun ei tarvitse. Pelkkä väite, että Jumala on puhunut, riittää minulle. Minulle ei ole väliä, kuinka suuri osa kirjasta on ortodoksista ja kuinka suuri osa ei. Kirja voi olla hyväkin. Siinä voidaan sanoa monia oikeita asioita. Mutta minua ei kiinnosta. Hän väittää sen tulleen Jumalalta. Sitä en usko hetkeäkään.
Torben Søndergaardin käsitys hedelmästä uskovan elämässä on epäraamatullinen. Hän vääristelee Raamattua ja muuttaa termien merkitystä. Se ei ole Gal. 5:22 mukainen lista, vaan hedelmällä viitataan oman toiminnan, ihmeiden ja merkkien, sekä henkilökohtaisen evankelioinnin seurauksena uskoon tulleisiin ihmisiin.
Torben Søndergaardin käsitys kasteesta, eritoten Pyhän Hengen kasteesta, on epäraamatullinen. On häkellyttävää katsoa karttaa The Last Reformation -sivustolla ja nähdä kuinka ilmeistä on, että Pyhällä Hengellä kastamisen katsotaan olevan jotakin, minkä ihminen voi tehdä. Torbenin mukaan Pyhä Henki kuuluu saada aikuisten vesikasteessa. Hän opettaa, että myös Jeesus sai Pyhän Hengen vesikasteessa. Mutta Raamattu sanoo, että Jeesus on se joka kastaa Pyhällä Hengellä (Matt. 3:11) ja että Hän kastaa uskovat Pyhällä Hengellä itseensä (1. Kor. 12:13).
Lyndon Unger on blogissaan kirjoittanut Torben Søndergaardin hupsutuksista enemmän ja tyhjentävämmin, kuin mihin minä kykenen. Sieltä kannattaa lukea lisää, jos aihe kiinnostaa. Torben Søndergaardin väärät opit menevät, kuten Lyndon Ungerkin toteaa, aika pitkälle minkäänlaisen vakavastiotettavan teologisen koulutuksen puutteen piikkiin. Hieman tai vähän enemmänkään vinoutuneet opit eivät itsessään vielä tee kenestäkään valhekristittyä, koska oikea teologiahan ei edelleenkään pelasta ketään. Sellaiset lähinnä osoittavat, että tämän miehen ei pitäisi olla siinä asemassa, jossa hän on. Kannattaa pitää myös mielessä, että kalvinistina näen valtaosan kristikunnasta uskovan (epäjohdonmukaisesti tosin) pelastuksesta täysin raamatunvastaisesti. Raskauttavaa on minusta se, että kaiken tämän kömpelön soheltamisen väitetään tulevan Jumalalta erityisenä ilmestystietona ja se, että väitetään, että Jumalan seurakunta on hukannut jotakin, mikä nyt vasta on löytynyt ja joka avaa taivaan akkunat ja niin päin pois. Kun joku väittää sellaista, väittäköön mitä tahansa muuta, oikeaa tai väärää, minä sanon ei, kiitos. Se on väärän profeetan merkki.
Mutta entäs ne ihmeet? Nehän ovat kiistattomia? Tuskinpa.
Kiistattomia ihmeitä elokuvasta, eikä muistakaan The Last Reformation -YouTube-kanavan vidoista löydy. Psykosomaattista hetkellistä hyvänolontunnetta, jollaista kuka tahansa saa aikaiseksi, kun vetää oikeista naruista:
Aidontuntuisen näköisiä riivaajien ulosajamisia kieltämättä elokuvassa on, mutta aidontuntuisuus ei itsessään vielä riitä. On nimittäin otettava huomioon myös se vaihtoehto, että riivaajahenkiä todella manifestoituu ja että parantaminenkin on niiden ansiota. Se on aika häiritsevä vaihtoehto ja koska en halua ajatella Torben Søndergaardistakaan pahinta mahdollista, pistän sätkimisen ja korisemisen sielullisuuden piikkiin. Mutta jotakin häiritsevää siinä on silti. En ole valmistautunut kirjoittamaan tähän tyhjentävää selostusta siitä, mitä sessationisti uskoo Raamatun sanovan pahojen henkien ulosajamisesta, mutta riittäköön tällä erää, että monet perustelevat esim. Juud 1:9 perusteella, ettei kristityillä ole valtuuksia sellaiseen ja että Apostolit olivat saaneet demonien ulosajamiseen erityisvallan Jeesukselta.
Muutenkin riivaajien ulosajo tuntuu prosessina oudon perustelemattomalta. Jos riivaajia todella esiintyy noin tiuhaan, kuin mitä elokuvasta saa käsityksen, on siitä väistämättä pääteltävä, että ennen Torben Søndergaardin mahtioivallusta uskoontulleet ovat tulleet uskoon jotenkin ”väärin” ja että heistä on demonit ajamatta. Mutta koska Herran omassa ei voi asua yhtäkään saastaista henkeä, pitää kysyä, missä vaiheessa konversioprosessia se ulosajo suoritetaan. Jos demonit pitää ajaa ulos ennen, kuin joku voi pelastua, on jokainen, jonka kohdalla sen suorittaminen on laiminlyöty, valhekristitty, edelleen pahojen henkien vallassa, eikä pelastettu. Mutta jos demonit ajetaan ulos uskoontulon jälkeen, se on ristiriitaista, koska yhdessäkään verellä lunastetussa ei voi asua ainuttakaan saastaista henkeä. Kovin huteralla pohjalla on sekin.
Kaikkien ihme- ja eksorkismiväitteiden suhteen on pidettävä mielessä, että kaikki ihmeet eivät ole Jumalasta. Myös pahuuden voimien avulla voi tehdä suuria ihmetekoja (2. Moos. 7 & 8, Ilm. 13:13). Mistä sitten tietää? 5. Moos. 13:1-4 antaa avaimet käteen:
Jos teidän keskuuteenne ilmestyy profeetta tai unennäkijä ja lupaa sinulle jonkun tunnusteon tai ihmeen, ja jos sitten todellakin tapahtuu se tunnusteko tai ihme, josta hän puhui sinulle sanoen: ’Lähtekäämme seuraamaan muita jumalia, joita te ette tunne, ja palvelkaamme niitä’, niin älä kuuntele sen profeetan puhetta tai sitä unennäkijää, sillä Herra, teidän Jumalanne, ainoastaan koettelee teitä tietääksensä, rakastatteko Herraa, teidän Jumalaanne, kaikesta sydämestänne ja kaikesta sielustanne. Seuratkaa Herraa, teidän Jumalaanne, häntä peljätkää ja pitäkää hänen käskynsä, häntä kuulkaa, häntä palvelkaa ja hänessä kiinni riippukaa.
Tietenkään Torben Søndergaard ei sano ”lähtekäämme seuraamaan muita jumalia.” Mutta eihän kukaan eksyttäjä sano olevansa eksyttäjä, vaan eksyttäjä sanoo olevansa oikeassa ja oman oppinsa olevan oikea tie. Tässä palaamme takaisin alussa esittelemääni teesiin, jossa monet ovat kautta historian väittäneet löytäneensä kadonneen oikean tien. Väite siitä, että ”Herran tie, jota olette 1800-2000 vuotta seuranneet, ei ole oikea; tämä on oikea Herran tie” sopii tähän raamatunkohtaan kuin nenä päähän. Annan nyrkkisäännön tällaisten arviointiin: katso oppia. Opilla on väliä. Tällaisten eksyttäjien opeissa on aina jotakin epämääräistä ja hämärää.
Torben Søndergaardin touhuissa ei ole mitään tavoiteltavaa, eikä hänen opeissaan mitään, mistä kannattaa ottaa vaari. Häntä, hänen oppejaan ja muita hänen kaltaisiaan karttakaa.
Ristin Voitto uutisoi viime viikolla Tulisielu-konferenssista lyhyellä uutisartikkelilla, joka oli otsikoitu ”Tulisielu-konferenssissa luotiin yhteyttä”. Puhujina tapahtumassa olivat muun muassa Juha Lehtonen, Patrick Tiainen, Ville Pitkänen, Leena Lehtinen, Mika Jantunen sekä Cathy ja Gordon Harris. Tämä konferenssin johtajan Henna Saarisen lausunto kiinnitti huomioni aivan erityisellä tavalla:
– Puhujat ja tiimi edustivat laajasti Suomen kristillistä kenttää, ja jopa tahoja, jotka olivat aiemmin tuominneet toisiaan. Muutamassa tilanteessa tapahtui julkista anteeksipyytämistä, mikä oli erityisen koskettavaa.
Minusta olisi hyvin mielenkiintoista tietää, kuka pyysi anteeksi, keneltä ja mitä? Anteeksipyynnön konteksti tuntuu nimittäin olevan juurikin tuo mainittu tuomitseminen. Luulen, että on toiveajattelua, että joko Mika Jantunen olisi pyytänyt anteeksi David Herzogin pyytämistä Suomeen, tai että Patrick Tiainen olisi pyytänyt anteeksi haginististen huuhaaoppiensa propagointia. Luulenkin (ja tämä on pelkkä arvaus), että tilanne oli täysin päinvastainen: anteeksipyyntöjen kohde taisi olla ainakin Patrick Tiainen. Pyydettiin anteeksi kriittistä suhtautumista opetuksiin, jolle ei enää ollut aihetta, kun opetusten takana oleva henkilö tuli tutuksi.
Lihavoin edellisessä kappaleessa nuo sanat, koska nämä kaksi asiaa menevät nykyään rattoisasti sekaisin, kun aletaan arvioida jonkun oppeja. Itsekuri ei pidä; oppien arvioimisen sijaan helposti mennään ad hominem -osastolle opettajan karaktääriä arvostelemaan, vaikkei henkilöä edes tunneta. Mutta toisaalta sitten kun henkilö opitaan tuntemaan, henkilön luonne ja olemus jostakin syystä pyyhkivät täysin pois viitteetkin siihen, että hän olisi opettanut vääriä oppeja. Sehän on ihan mukava tyyppi, kuinka sen opetuksissa muka voi olla jotakin vikaa? Sellainen on melkoisen häkellyttävää.
Kritisointi on siitä syystä nykyään kiellettyä. Ei nähdä sitä, että todellakin jotakuta arvostellessa kyse ei ole henkilökohtaisuuksista, vaan asia-argumenteista. Sitä sain todistaa viimeksi pari päivää sitten solussa, kun eräs soluveli veti herneet nenäänsä siitä, että pidän totuutena jotakin muuta kuin hän.
Kritisointi nähdään yhteyden hajottamisena. Yhteys puolestaan nähdään sellaisena, että kaikilla on kivaa, eikä kukaan väittele mistään ja kaikki uskovat samalla tavalla, tai jolleivat usko, ainakaan valtanäkemyksestä poikkeavat eivät pidä siitä mekkalaa. Sovun säilyminen on heistä kiinni. Toisaalta asian voi nähdä myös siten, että koska yleisesti ihmisten käsitys siitä, että on edes olemassa mitään muuta soteriologiaa, kuin wesleyläinen arminiolaisuus, tai eskatologiaa, kuin pretribulationistinen dispensationalismi, on niin olematon, niin ilman muuta sellainen henkilö, jonka mielestä joku on opissaan väärässä, on riidanhaastaja ja harhaoppinen.
Mutta mitä se yhteys todellisuudessa on? Jeesus rukoili Isää ennen Getsemanen puutarhaan lähtöään (Joh. 17:20-23):
Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun, että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt. Ja sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille, että he olisivat yhtä, niinkuin me olemme yhtä – minä heissä, ja sinä minussa – että he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niinkuin sinä olet minua rakastanut.
Katkelmasta selviää muutamia asioita:
Kanssauskovan kritisointi ei muuta sitä tosiasiaa, että uskovat ovat yhtä. Toisaalta kaikki, jotka väittävät olevansa Kristuksen omia, eivät ole. Kukaan ihminen ei näe toisen ihmisen sydämeen. Henkilöön menevää arvostelua on ilman muuta syytä välttää, ellei henkilöä tunne ja ellei nuhtelulle ole painavia perusteluita.
Siitä huolimatta kristinuskon eri suuntauksien välillä on merkittäviä eroja, minkä vuoksi on eri kirkkokuntia ja liikkeitä. Nämä erot eivät ole mitättömiä ja niitä pitää pystyä kritisoimaan ja niistä pitää pystyä väittelemään, muuten totuutta etsivät joutuvat tuuliajolle. Mutta silti tunnustavat luterilaiset, uudestisyntyneet metodistit ja Jeesusta seuraavat helluntailaiset ovat kaikki yhtä; mahdollisista vääristä tulkinnoista ja painotuksista huolimatta. Ja missä kaksi todellista uskovaa kohtaa, he tunnistavat toisensa, oli lohko tai lahko mikä hyvänsä.
Toisaalta kristinuskon piiriin on luikerrellut monenlaisia vakavia eksytyksiä ja harhaoppeja. Sellaiset pitää paljastaa ja sellaisten levittäjiltä pitää suut tukkia. Ei muuta mitään, että väärien oppien opettaja on mukava tai sympaattinen. Se ei ole yhteyttä, että hyväksytään kaikki pellet ja puoskarit sen pelossa, että yhteys menee. Väärien kristuksien opettajien kanssa todellisella uskovalla ei voi olla mitään yhteyttä.
K̶a̶u̶p̶u̶n̶g̶i̶n̶ ̶a̶i̶n̶o̶a̶ kalvinisti 