Sessationismi ja Torben Søndergaard

Eräs ystäväni lähetti minulle kysymyksen: Miten sessationisti selittää tämän? ja linkin tähän elokuvaan:

Tämä ystäväni oli kierrellyt Torben Søndergaardin mukana, sekä jakanut Facebookissa videoita erään Todd Whiten toiminnasta. Hän on vakuuttunut, että tämä on todellista ja kiistatonta. Olin aistivinani kysymyksessä jopa hieman ivallista asennetta. Kuinka tyhmä voi olla, että näin kiistattomien todisteiden edessä mieluummin pitää kiinni jostakin opista?

Torben Søndergaardin uusreformaatioliike ei oikeastaan ole mikään vuosituhannen (tai kahden) oivallus, vaikka sitä yritetäänkin sellaisena mainostaa. Kyseessä on sama lahkolaisten ja valheuskontojen laulu, joka on tullut jo tutuksi monessa kontekstissa aikaisemmin. Sen keskeinen väite on, että kristinuskosta on puuttunut jotakin olennaista jopa lähes 2000 vuoden ajan ja nyt vihdoin tuo kadonnut ydin on löytynyt ja kun kaikki oivaltavat sen, kristinusko puhkeaa täyteen kukkaansa, kaikilla on kivaa ja maailma pelastuu.

Käytännössä tuollainen ajattelu leimaa kaikki uskovaiset tähän asti jopa valhekristityiksi ja vähintään koko historiallisen kristinuskon puolittaiseksi ja heikoksi – aina tähän suureen ja mahtavaan oivallukseen, profetiaan, ilmestykseen tms. saakka. Tällaisia lahkoja ja uskontoja sun muita projekteja ovat esimerkiksi:

  • Islam. Jumalan sana ja todellinen uskonto korruptoituivat, mutta sitten Muhammed sai ilmestyksenä koraanin ja se palautti asiat raiteilleen.
  • Mormonismi. Joseph Smith sai enkeliltä ilmestyksen, josta syntyi Mormonien kirja ja niin löytyi todellinen kristinusko.
  • Let the Lion Roar. Derek Frank -niminen häiskä sai profeetallisen näyn, jossa Jumala käski hänen saattaa loppuun uskonpuhdistus. Se jäi kesken, koska seurakunta ei ymmärrä Israelin asemaa Jumalan omaisuuskansana.

Näin on valitettavasti myös Torben Søndergaardin laita. Elokuvan sivustolla hän kertoo hieman tarinaa omasta hengellisestä heräämisestään. Oltuaan uskossa jonkin aikaa, hän turhautui siihen, ettei hänen elämässään ollut ”hedelmää”. Mutta sitten hän päätti paastota 40 päivää ja niin jokin pato aukesi. Hän koki päässeensä sellaiseen jumalanpelon ja vapauden tilaan, jossa Room. 7:19 ei enää koskenut häntä, vaan hän oli ilmeisesti noussut korkeammalle, Room. 6:12 tasolle.

Sitten Jumala käski häntä kirjoittamaan kirjan. Hänen mukaansa Jumala saneli sen hänelle ja hän kirjoittaa hujautti sen hyvin nopeasti, mutta Jumala halusi viivyttää julkaisua, kunnes kirjan sisältö on juurtunut Torbeniin itseensä.

Torbenin kertomuksessa ja The Last Reformation -sivustolla on paljon huolenaihetta aiheuttavia asioita, enkä ole edes vielä ottanut kantaa väitettyihin ihmeisiin.

Torben Søndergaard on kirjoittanut kirjan, joka on ilmestystietoa suoraan Jumalalta. Mitä tuolla kirjalla pitäisi tehdä? Jos se on Jumalalta, sen pitää jokaisen lukea, lisätä Raamattuunsa ja totella sitä. Se todellakin tekee Torben Søndergaardista Pietariin ja Paavaliin verrattavan Apostolin. Sellaisia Apostoleita ei enää ole, eikä kukaan järkevä edes yritä väittää kirjoittavansa sellaisella auktoriteetilla, että kirjoitus olisi Raamatun kirjoitusten tasolla. Torben Søndergaard tuskin itse olisi sitä mieltä, jos sitä häneltä kysyttäisiin, mutta siinä hän on epäjohdonmukainen, koska epäilemättä hän uskoo olevansa oikeassa ja kirjoittamansa olevan totta. Jos se siis on totta, eikä se voi muuta olla, koska sehän on Jumalalta, ei asiaa pääse pakoon; Torben Søndergaard on lisännyt Raamattuun.

Miten asiaan pitäisi suhtautua?

On myös toinen vaihtoehto: Torben Søndergaard valehtelee. Jumala ei ole puhunut hänelle. En ole lukenut hänen kirjaansa, mutta minun ei tarvitse. Pelkkä väite, että Jumala on puhunut, riittää minulle. Minulle ei ole väliä, kuinka suuri osa kirjasta on ortodoksista ja kuinka suuri osa ei. Kirja voi olla hyväkin. Siinä voidaan sanoa monia oikeita asioita. Mutta minua ei kiinnosta. Hän väittää sen tulleen Jumalalta. Sitä en usko hetkeäkään.

Torben Søndergaardin käsitys hedelmästä uskovan elämässä on epäraamatullinen. Hän vääristelee Raamattua ja muuttaa termien merkitystä. Se ei ole Gal. 5:22 mukainen lista, vaan hedelmällä viitataan oman toiminnan, ihmeiden ja merkkien, sekä henkilökohtaisen evankelioinnin seurauksena uskoon tulleisiin ihmisiin.

Torben Søndergaardin käsitys kasteesta, eritoten Pyhän Hengen kasteesta, on epäraamatullinen. On häkellyttävää katsoa karttaa The Last Reformation -sivustolla ja nähdä kuinka ilmeistä on, että Pyhällä Hengellä kastamisen katsotaan olevan jotakin, minkä ihminen voi tehdä. Torbenin mukaan Pyhä Henki kuuluu saada aikuisten vesikasteessa. Hän opettaa, että myös Jeesus sai Pyhän Hengen vesikasteessa. Mutta Raamattu sanoo, että Jeesus on se joka kastaa Pyhällä Hengellä (Matt. 3:11) ja että Hän kastaa uskovat Pyhällä Hengellä itseensä (1. Kor. 12:13).

Lyndon Unger on blogissaan kirjoittanut Torben Søndergaardin hupsutuksista enemmän ja tyhjentävämmin, kuin mihin minä kykenen. Sieltä kannattaa lukea lisää, jos aihe kiinnostaa. Torben Søndergaardin väärät opit menevät, kuten Lyndon Ungerkin toteaa, aika pitkälle minkäänlaisen vakavastiotettavan teologisen koulutuksen puutteen piikkiin. Hieman tai vähän enemmänkään vinoutuneet opit eivät itsessään vielä tee kenestäkään valhekristittyä, koska oikea teologiahan ei edelleenkään pelasta ketään. Sellaiset lähinnä osoittavat, että tämän miehen ei pitäisi olla siinä asemassa, jossa hän on. Kannattaa pitää myös mielessä, että kalvinistina näen valtaosan kristikunnasta uskovan (epäjohdonmukaisesti tosin) pelastuksesta täysin raamatunvastaisesti. Raskauttavaa on minusta se, että kaiken tämän kömpelön soheltamisen väitetään tulevan Jumalalta erityisenä ilmestystietona ja se, että väitetään, että Jumalan seurakunta on hukannut jotakin, mikä nyt vasta on löytynyt ja joka avaa taivaan akkunat ja niin päin pois. Kun joku väittää sellaista, väittäköön mitä tahansa muuta, oikeaa tai väärää, minä sanon ei, kiitos. Se on väärän profeetan merkki.

Mutta entäs ne ihmeet? Nehän ovat kiistattomia? Tuskinpa.

Kiistattomia ihmeitä elokuvasta, eikä muistakaan The Last Reformation -YouTube-kanavan vidoista löydy. Psykosomaattista hetkellistä hyvänolontunnetta, jollaista kuka tahansa saa aikaiseksi, kun vetää oikeista naruista:

Aidontuntuisen näköisiä riivaajien ulosajamisia kieltämättä elokuvassa on, mutta aidontuntuisuus ei itsessään vielä riitä. On nimittäin otettava huomioon myös se vaihtoehto, että riivaajahenkiä todella manifestoituu ja että parantaminenkin on niiden ansiota. Se on aika häiritsevä vaihtoehto ja koska en halua ajatella Torben Søndergaardistakaan pahinta mahdollista, pistän sätkimisen ja korisemisen sielullisuuden piikkiin. Mutta jotakin häiritsevää siinä on silti. En ole valmistautunut kirjoittamaan tähän tyhjentävää selostusta siitä, mitä sessationisti uskoo Raamatun sanovan pahojen henkien ulosajamisesta, mutta riittäköön tällä erää, että monet perustelevat esim. Juud 1:9 perusteella, ettei kristityillä ole valtuuksia sellaiseen ja että Apostolit olivat saaneet demonien ulosajamiseen erityisvallan Jeesukselta.

Muutenkin riivaajien ulosajo tuntuu prosessina oudon perustelemattomalta. Jos riivaajia todella esiintyy noin tiuhaan, kuin mitä elokuvasta saa käsityksen, on siitä väistämättä pääteltävä, että ennen Torben Søndergaardin mahtioivallusta uskoontulleet ovat tulleet uskoon jotenkin ”väärin” ja että heistä on demonit ajamatta. Mutta koska Herran omassa ei voi asua yhtäkään saastaista henkeä, pitää kysyä, missä vaiheessa konversioprosessia se ulosajo suoritetaan. Jos demonit pitää ajaa ulos ennen, kuin joku voi pelastua, on jokainen, jonka kohdalla sen suorittaminen on laiminlyöty, valhekristitty, edelleen pahojen henkien vallassa, eikä pelastettu. Mutta jos demonit ajetaan ulos uskoontulon jälkeen, se on ristiriitaista, koska yhdessäkään verellä lunastetussa ei voi asua ainuttakaan saastaista henkeä. Kovin huteralla pohjalla on sekin.

Kaikkien ihme- ja eksorkismiväitteiden suhteen on pidettävä mielessä, että kaikki ihmeet eivät ole Jumalasta. Myös pahuuden voimien avulla voi tehdä suuria ihmetekoja (2. Moos. 7 & 8, Ilm. 13:13). Mistä sitten tietää? 5. Moos. 13:1-4 antaa avaimet käteen:

Jos teidän keskuuteenne ilmestyy profeetta tai unennäkijä ja lupaa sinulle jonkun tunnusteon tai ihmeen, ja jos sitten todellakin tapahtuu se tunnusteko tai ihme, josta hän puhui sinulle sanoen: ’Lähtekäämme seuraamaan muita jumalia, joita te ette tunne, ja palvelkaamme niitä’, niin älä kuuntele sen profeetan puhetta tai sitä unennäkijää, sillä Herra, teidän Jumalanne, ainoastaan koettelee teitä tietääksensä, rakastatteko Herraa, teidän Jumalaanne, kaikesta sydämestänne ja kaikesta sielustanne. Seuratkaa Herraa, teidän Jumalaanne, häntä peljätkää ja pitäkää hänen käskynsä, häntä kuulkaa, häntä palvelkaa ja hänessä kiinni riippukaa.

Tietenkään Torben Søndergaard ei sano ”lähtekäämme seuraamaan muita jumalia.” Mutta eihän kukaan eksyttäjä sano olevansa eksyttäjä, vaan eksyttäjä sanoo olevansa oikeassa ja oman oppinsa olevan oikea tie. Tässä palaamme takaisin alussa esittelemääni teesiin, jossa monet ovat kautta historian väittäneet löytäneensä kadonneen oikean tien. Väite siitä, että ”Herran tie, jota olette 1800-2000 vuotta seuranneet, ei ole oikea; tämä on oikea Herran tie” sopii tähän raamatunkohtaan kuin nenä päähän. Annan nyrkkisäännön tällaisten arviointiin: katso oppia. Opilla on väliä. Tällaisten eksyttäjien opeissa on aina jotakin epämääräistä ja hämärää.

Torben Søndergaardin touhuissa ei ole mitään tavoiteltavaa, eikä hänen opeissaan mitään, mistä kannattaa ottaa vaari. Häntä, hänen oppejaan ja muita hänen kaltaisiaan karttakaa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s