Hyväksikäytön kulttuuri

Nyt se sitten tapahtui. Patrick Tiainen on ottanut loparit pastoroimastaan Kokkolan Uskon Sana -seurakunnasta. Huhuja liikkui jo pari päivää ennen lopullista tiedotetta. Ilmeni, että Tiaisella on ollut avioliiton ulkopuolinen suhde mieshenkilön kanssa, henkistä epävakautta, epärehellisyyttä, sekä ”epätoivoisia tunteita ja tekoja”, minkä jotkut kommentoijat ovat tulkinneet itsemurhayritykseksi.

Kaikki tämä on murheellista. Murheellisempaa on se, että Tiainen ei ota vastuuta teoistaan, vaan syyttää kaikesta saamaansa kritiikkiä. Häneen kohdistunut ”kohtuuton” kritiikki olevinaan ajoi hänet tähän. Tiedotteensa viimeisessä kappaleessa hän tosin toteaa ”ottavansa täyden vastuun”, mutta haluan tehdä asiasta pari huomiota:

  1. Todellinen vastuunotto ei syyttele muita. Passiivis-aggressiivinen ”niin-mutku-nuo”-puolustelu tiedotteen alussa mitätöi tyystin ”kannan täyden vastuun” -toteamuksen tiedotteen lopussa. Kannattajille on nimittäin jo annettu syy kohdistaa kuvainnolliset tähtäimensä kriitikoihin. Me kun ajoimme Patrick-paran epätoivoisiin tekoihin. Jos emme olisi kritisoineet, tätä ei olisi sattunut. Kyse on valitettavasti täysin laskelmoivasta oman aseman pönkittämisestä. Puhumalla vastuun ottamisesta saadaan oma väki rauhoitettua ja kättä pidempää kriitikoita vastaan. Puolustelemalla ja selittelemällä kerätään sympatiat ja samalla kriitikoista maalataan tarinan todelliset pahikset.
  2. Todellinen vastuunotto puhuu asioista niiden oikeilla nimillä. Patrick Tiainen on tehnyt syntiä. Hänen tähtensä totuuden tie on tullut häväistyksi (2. Piet. 2:2). Mutta sanaa synti hän ei mainitse. Hän puhuu vääristä valinnoista. Näin asian vakavuutta yritetään pehmentää.

Oman tulevaisuutensa julkisessa Palvelutyössä Tiainen jättää täysin avoimeksi. Olen sessationisti, mutta ennustan, että hänen aikomuksenaan on pölyn laskeuduttua palata julkiseen palvelutyöhön. Se tulee olemaan vakava virhe, mutta ei ainoastaan häneltä, vaan myös hänen lukuisilta mahdollistajiltaan. Hänen mahdollistajansa näkevät hänet seuraavan suuren herätyksen keppihevosena ja tahtovat hänet mahdollisimman pian taas takomaan hypeä. Se on hyväksikäyttöä; omien itsekkäiden agendojen ajamista toisen hengellisen ja henkisen terveyden kustannuksella. Kukaan ei sano ei kaverille, jolle pitäisi sanoa ei. Mutta kaikki haluavat ”herätyksen” ja sateentekijäksi kelpaa ihan kuka tahansa.

Tiedotteesta käy ilmi, että tämä kehityskulku on nähty ennalta. Mikään ei poista Patrick Tiaisen vastuuta tässä asiassa, mutta peiliin katsomisen paikka on huomattavasti useammalla henkilöllä, eikä ainoastaan hänellä. Tämä on aikamme herätysvouhotuksen hedelmää. Herätyksestä on tullut itsetarkoitus ja pelagiolaisella pelastusopilla ryyditettynä tulos ei voi olla muuta kuin epärehellisyyttä ja manipulaatiota. Väärät opit, tai jopa harhaopit, eivät ole mitään epärehellisyyteen verrattuna; siihen, että kirkkain silmin valehdellaan, että on nähty näkyjä, kuultu ääniä ja tanssittu myrkkykäärmeen myrkkyjä kielillä puhuen elimistöstä pois. Valhetta. Mutta jos tarina on innostava ja ”ihmisiä tulee uskoon”, niin kaikki tuntuu käyvän, eikä kyseenalaistamista tai koettelua suvaita.

Milloin olisi sitten hyvä aika Patrick Tiaisen palata julkiseen palvelutyöhön? Ei koskaan.

Luit oikein. Ei koskaan.

Minähän en sitä tietenkään päätä ja mahdollistajia Tiaisella riittää. He tekisivät hyvin, jos tottelisivat Raamatun sanaa ja vihdoin soveltaisivat johonkuhun raamatullisia pastorin kelpoisuusvaatimuksia (Tiit. 1 & 1. Tim. 3). Jos he todella rakastaisivat Patrick Tiaista, he toimisivat hänen kanssaan Raamatun sanan mukaan. Hän on nuhteettomuusvaatimuksen perusteella epäkelpuuttanut itsensä julkiseen palvelustyöhön lopullisesti.

Mutta eivät he tee niin. He haluavat herätyksen. He käyttävät hyväkseen Patrick Tiaisen aikaansaamaa hypeä ja pyrkivät hyötymään hänestä, koska he haluavat samaa, mitä kaikki herätysvouhottajat: isoja tuloksia ja nopeasti. Siinä ei paljoa paina muutama ihmisraunio.

Tämä peli olisi pitänyt viheltää poikki jo vuosia sitten.

Advertisements

3 kommenttia artikkeliin ”Hyväksikäytön kulttuuri

  1. Tässä on kyllä nokkelasti pelattu kriittiset äänet demoniselle puolelle.
    Patrickin ja hänen seuraajiensa täytyy saada kuulla evakeliumi uudelleen ja uudelleen. Ymmärtäkööt tai olkoon ymmärtämättä. Evankeliumin täysin sivuuttaen tuo liike menee alati metsään. Korkeintaan se esitetään epämääräisesti sisäänheittomanööverina, josta pikaisesti pitää kasvaa eteenpäin. Kasvavathan kristitytkin, mutta kasvu tapahtuu luonteen ja pyhityksen saralla, ei huuhaa-ihmeiden metsästyksellä.

    Surettaa ja hävettää yhtä aikaa. Ihan kuin tämä olisi ennenkin nähty?

    Tykkää

  2. Kiitos tästä kirjoituksesta! Blogisi on todella hyvä ja mielenkiintoinen. Patrick teki toisinnon Nokia missiosta. Itsekin pahoin pelkään, että nuori komea saarnamies astuu pian takaisin puikkoihin ja vaimo vakuuttelee vieressä, miten Jumala muutti Patrickin heteroksi. Vaikka istutuksia ei ole revitty juurineen maasta terveellä veren evankeliumilla. Onkohan Patrick koskaan saanut kuulla tätä elävää muuttavaa puhdasta ihanaa evankeliumia? Ei sitä ainakaan vapaissa suunnissa paljoa kuule. Jos ollenkaan.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s