Mikäli tarpeen, käytä sanoja

Minä tahdon tietää, mikä on totuus. Tahdon päästä perille asioista. Tahdon selvittää oppirakenteiden, sanontojen, uskonliikkeiden ja sensellaisten alkuperän. Mistä ne ovat tulleet? Miten ne ovat muodostuneet? Kirkkohistoria on siihen oivallinen oppiaine ja suosittelen sitä varten ainakin Bruce Goren oivallista kirkkohistoriasarjaa, sekä James Whiten käynnissä olevaa samanmoista.

Kun sitten kuulin saarnapöntöstä tämän lainauksen:

Saarnaa aina evankeliumia.
Mikäli tarpeen, käytä sanoja.

tiesin, että tässä mättää jokin. Tämä sanonta nimittäin pantiin Franciscus Assisilaisen suuhun.

Se on myytti. Se on legendaa. Hän ei koskaan ole sanonut niin. Hänen kirjoituksistaan sitä ei löydy. Täten nimitän sitä tästä eteenpäin pseudo-Assisilaisen lausahdukseksi. Wikiquotesin mukaan se on esiintynyt kirjoitettuna tuossa muodossa aikaisintaan vuonna 1991, kirjoittajanaan Chuck Swindoll. Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että traditio on muodostunut jo paljon aikaisemmin. Tuskinpa Chuck Swindoll on ilmiötä aikaan saanut.

Pakkohan siitä oli jotakin sanoa. Minua harmitti kovasti se välitön reaktio, jonka kohtasin tuodessani asian muutamien asiaan liittyvien henkilöiden tietoisuuteen. Heitä ei tuntunut haittaavan se, että heidän vaikutuksestaan ja toimestaan saarnapöntöstä oli sanottu jotakin, mikä ei ole totta. Heidän asenteensa oli: ”mitä sitten? Hyvin sanottu, olipa sanoja sitten kuka tahansa.” Mokiahan sattuu, eikä siinä mitään, mutta välinpitämätön asenne totuutta kohtaan tuohdutti. Oli kurjaa huomata, kuinka totuus mitä vähäpätöisimmässä asiassa ei ollutkaan tavoiteltava arvo. Entä merkittävissä asioissa sitten? Entä sellaisissa asioissa, joiden kohdalla totuudessa pysymisellä on vakavia seurauksia? Raamattu sanoo:

Joka vähimmässä on uskollinen, on paljossakin uskollinen, ja joka vähimmässä on väärä, on paljossakin väärä. (Luuk. 16:10)

Tämä raamatunkohtahan liittyy tietenkin rahaan ja maalliseen omaisuuteen, mutta miksei sitä voisi soveltaa totuuteen ja rehellisyyteen? Ne ovat henkistä valuuttaa ja rahaa arvokkaampia. Sitäpaitsi kenen mammonansa kanssa epärehellisen voisi kuvitella olevan rehellinen missään muussakaan? Ja mitä takeita on siitä, että puheissaan epärehellinen toimisi oikein maallisen mammonan kanssa? Siksi en kaihda soveltaa tätä jaetta myös uskollisuuteen totuudessa.

Kristinusko on totuuden uskonto. Jeesus Kristus on totuus. Totuuden pitäisi olla meille erittäin tärkeä asia, pienimmästä ja vähäpätöisimmästä asiasta lähtien.

Paitsi sitä, että Franciscus Assisilainen ei koskaan sanonut noin, minua häiritsee suuresti se, että kaikkien niiden mielestä, joiden kanssa asiasta keskustelin, se on joka tapauksessa hyvin sanottu. Mormonienkin mielestä se on. Minun mielestäni se ei ole. Jopa tämä katolinen kirjoittaja on huomannut, mikä siinä mättää; vaikka on tärkeää, että elämämme heijastaa sitä evankeliumin toivoa, joka sisällämme asuu, on elintärkeää kyetä myös artikuloimaan evankeliumi.

Kysyinkin siis: mikä on se rakkauden teko, jonka voin vastaan tulevalle jumalattomalle suorittaa, että se itsessään kommunikoi evankeliumin hänelle? Pseudo-Assisilaisen mukaan nimittäin on ilmeisen mahdollista saarnata evankeliumia käyttämättä sanoja. Se on jyrkässä ristiriidassa Raamatun kanssa:

Sillä ”jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu”. Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa? Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: ”Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!” Mutta eivät kaikki ole olleet kuuliaisia evankeliumille. Sillä Esaias sanoo: ”Herra, kuka uskoo meidän saarnamme?” Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta. (Room. 10:13-17)

Kysymyksestäni seurasi melkoista kiemurtelua: ”eikä kun tarkoitan sillä, että siten syntyy se tilaisuus kertoa evankeliumia jne.” Se kuulostaakin jo paljon paremmalta, mutta kiteyttääkö se saman sanoman, kuin pseudo-Assisilaisen lausahdus? Minun mielestäni ei lähellekään. Kun lausahduksen teesi pantiin koetukselle, siinä ei enää haluttukaan pysyä. Mihin edes tarvitsemme enää pseudo-Assisilaisen teologisesti nilkuttavaa lausahdusta, kun se ei kestä rasitustestiä ja voimme tukea tätä huomattavasti parempaa ajatusta Raamatulla?

Kehoita palvelijoita olemaan isännilleen kaikessa alamaisia, heille mieliksi, etteivät vastustele, etteivät näpistele, vaan kaikin tavoin osoittavat vilpitöntä uskollisuutta, että he Jumalan, meidän vapahtajamme, opin kaikessa kaunistaisivat. (Tit. 2:10)

Tämän tekstikohdan, samoin kuin koko Paavalin kirjeen Titukselle, perusperiaate on se, että jumalinen käytös kaunistaa evankeliumin. Taikka:

Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa. (Matt. 5:16)

Mutta eikö tuo tekstikohta tue ajatusta siitä, että hyvät teot itsessään saisivat aikaan ylistyksen taivaallista Isää kohtaan? Ei tue. Vai unohtuiko, että jakeessa 14 me olemme maailman valkeus, samalla tavalla kuin jakeessa 13 me olemme maan suola? Näin sanojemme suola – se, ettemme puhu sitä, mitä ihmiset odottavat, vaan sitä, mikä on tarpeellista, rakentavaa ja totta – ja vaelluksemme valkeudessa käsi kädessä toimivat Jumalan välineinä Hänen valtakuntansa edistämiseksi. Ei ole yhtä ilman toista.

Kolikolla on myös kääntöpuoli ja hyvin pelottava sellainen. Olemme etuoikeutetussa asemassa saadessamme olla Jumalan toiminnan välikappaleita tässä maailmassa ja Hänen käytössään. Kun vaelluksemme on jumalista ja Hän käyttää meitä, saamme Häneltä myös kiitoksen. Emme ansaitse sitä ja Hänhän sen työn teki, sillä ilman Häntä emme olisi tehneet mitään, saati sitten edes pystyneet mihinkään. Silti Hän kiittää meitä, antaa tunnustusta hyvin tehdystä työstä ja vieläpä palkitsee (Matt. 25:21).

Kolikon kääntöpuoli on tämä: entä sitten, kun Jumala käyttää ihmistä välikappaleenaan sellaisten ihmisten paaduttamiseen, jotka vihaavat Häntä ja joita Hän ei ole valinnut pelastukseen? Jumala on käyttänyt halki Raamatun historian ihmisiä välikappaleinaan tahtonsa toteuttamiseen niin siunauksessa kuin turmiossakin. Hän toimitti Israelin kimppuun milloin amalekilaiset, milloin filistealaiset, milloin assyrialaiset, milloin babylonialaiset ja lopulta roomalaiset. Ja sitten Hän tuomitsi heidät kaikki ja tuhosi perin pohjin rangaistukseksi heidän pahuudestaan (esim. Jes. 10:5-7).

Kun joku paasaa toiselle evankeliumia, jota eivät jumalinen asenne ja teot kaunista, ja tuo toinen ei siitä syystä tahdo mitään tekemistä Jeesuksen kanssa, kuka kuvittelee saavansa sellaisesta kiitosta Jumalalta? ”Mutta Herra, minähän vain toimin Sinun välikappaleenasi” ei siinä tilanteessa paljoa auta.

Olemme kaikki kuulleet tarinoita hölmösti käyttäytyvistä uskovaisista, jotka käytöksellään ovat saaneet sekunneissa kuivumaan kasaan lupaavia tilaisuuksia todistaa. Toki on muistettava myös, että sellaiset tilanteet eivät ole aina niin mustavalkoisia ja myös perspektiivi ratkaisee tilannetta arvioidessa sen, mikä on kunkin mielestä hölmöä käytöstä ja mikä ei. Toisinaan evankeliumi nimittäin on vain yksinkertaisesti liikaa, eikä mikään määrä maallista hyväntekoa pehmitä kivistä maata, jota Jumala ei ole muokannut. Tuomiopäivänä he saavat vastata Jumalan edessä yrmeästä suhtautumisestaan ihmisiin, jotka Hän oli lähettänyt rakastamaan heitä totuudella. Toisaalta mikään määrä lempeyttä, ystävällisyyttä, välittämistä ja rakkauden osoitusta ei auta, jos ei saa suutaan auki ja evankeliumia suustaan ulos.

Evankeliumi on aina riski joutua vihatuksi, enkä suoraan sanottuna itse pidä siitä ajatuksesta lainkaan. Toivon, että Herra auttaa ja muuttaa minuakin tässä asiassa. Mutta juuri siitä syystä pseudo-Assisilaisen lausahdus on meistä niin hyvin sanottu, vaikka se ei ole totta, eikä sen sanoma ole totta.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s