Nabeel Qureshi on kotona

Nabeel Qureshin pitäisi olla suhteellisen tuttu nimi Suomessa. Hän on kirjoittanut suomeksi käännetyn kirjan Etsin Allahia, löysin Jeesuksen. Hän sairastaa aggressiivista ja pitkälle edennyttä mahasyöpää. Hänen viimeisimpien päivitystensä mukaan lääkärit ovat päättäneet aloittaa palliatiivisen hoidon, mikä tarkoittaa oireiden lievittämistä. He katsovat tehneensä kaikkensa.

Viimeistään tässä kohtaa tyypillinen karismaattinen uskon henki löytää jostakin ja sysää päälle vielä viimeisen ”mutta Jumalalle kaikki on mahdollista” -vaihteen. Ja tottahan se on – Jumalalle on kaikki mahdollista. Kuitenkin asennoituminen elämän tragedioihin on nykyisin uskovilla tyypillisesti sen kaltainen, ikään kuin Jumalalla ei olisi mitään tekemistä asian kanssa. Joko Saatana tai sattuma lyö parantumattomalla sairaudella, mutta onneksi Jumalalle kaikki on mahdollista. Jumalasta riippumatta jotakin meni rikki, mutta onneksi Hän osaa korjata. Miksei Jumala sitten aina korjaa, siihen ei tietenkään kukaan osaa vastata.

Nabeel Qureshi kuitenkin itse kirjoitti alkuperäisessä ilmoituksessaan syöpädiagnoosistaan näin:

Jumala on äärettömässä ja kaikkivaltiaassa viisaudessaan päättänyt jalostaa minua näin, ja rukoilen, että Hän tulee kirkastetuksi ruumiini ja henkeni kautta.

Tämä on totta ja oikein. Emme luonnostamme pidä ajatuksesta, että meitä kohtaavat vastoinkäymiset ovat Jumalan lähettämiä ja että niillä on tarkoitus. Kuitenkin ajatus Jumalan kirkastetuksi tulemisesta tuntuu useimmiten sisältävän jonkin ihmeen. Tuon ihmeen nähdessään ihmiset sanoisivat: oh, kyllä Jumala on suuri! Ja se olisi sitten sitä Jumalan kirkastumista.

Vuosien varrella olen kohdannut joitakin tämän kaltaisia tapahtumia, joissa uskova veli tai sisar on sairastunut syöpään. Eräs sukulaisnainen kuoli, koska ei suostunut hoitoihin, vaan uskoi Jumalan parantavan hänet. Eräs perheenäiti jätti jälkeensä nelilapsisen perheen; hän kuoli alle 40-vuotiaana aggressiiviseen melanoomaan. Haimasyöpä vei erään romaniveljen, jolle äänitin levyä; projekti jäi kesken. Vesa Pylvänäinen kuoli eturauhassyöpään; hän kävi sairaana Porissakin Parasta Poriin -tapahtumassa. Heidän puolestaan käytiin rukoustaisteluja ja rukoiltiin sopimusrukouksia. Silti sairaus vei poikkeuksetta kaikki. Ja tuskinpa yhdelläkään minun tuntemistani tapauksista on ollut yhtä paljon esirukoilijoita kuin Nabeel Qureshilla, jolla on maailmanlaajuinen palvelutyö.

Tunnen myös vähemmän vakavia tapauksia, mutta ei silti mitään päänsärkyjä, joissa vähintäänkin on käyty joka maailman puoskarin käsien alla etsimässä parantumista ja uskottu kovasti – tuloksetta. Myös haluttomuutta mennä lääkäriin on esiintynyt; on vedottu siihen, että Jumalahan parantaa.

Viimeinen asia, mitä haluan, on parjata ketään, joka sairastaa. En halua riistää toivoa keneltäkään. Minä en ole vielä kokenut elämässäni mitään niin pysäyttävää. Oikea olkapääni taitaa yliliikkuvana olla peruuttamattomasti rikki, mutta se ei ole mitään. Mutta totuus on se, että kuolema, vaikka se onkin syntiinlankeemuksen seurausta, on Jumalan säätämä asia. Jumala on päättänyt milloin ja miten kukin meistä kuolee. Siksi en usko kuolleistaherättämiseen tänä päivänä. Jeesuksen kuolleistaherättämisihmeet olivat todistus Hänestä itsestään.

Myös Jeesuksen parantamisihmeet olivat todistus Hänestä itsestään. Ne olivat tunnustekoja, jotka osoittivat, että Hän täyttää sen, mitä Hänestä oli kirjoitettu. Siksi minun on hyvin vaikea ottaa todesta tarinoita suurista parantumisihmeistä. Kun Jumalalla olisi mitä mahtavin näytön paikka maailmalle meidän raihnaisuutemme korjaamisessa, Hän munaa tilaisuutensa. Miksi eivät kaikki parane? kysytään. Miksei juuri kukaan parane? kysyisin itse.

Nabeel Qureshi uskoo viimeiseen asti ihmeeseen. Niin uskoivat myös monet niistä, jotka minä tiesin ja tunsin ja jotka syöpä vei. Minä en usko. En tarkoita sillä Jumalan kykyä tehdä ihmettä, vaan Jumalan tarkoitusperiä tässä ajassa. Tarkoitukseni ei ole olla moukka, vaan realisti. Kun tilanne on todella päällä ja tapaus on sellaisella näyteikkunapaikalla, jossa juuri minä voisin saada kouriintuntuvan osoituksen Jumalan parantavasta voimasta ja kiistaton parantumisihme ylittäisi uutiskynnyksen ja lohduttaisi niin monia – Hän ei lähde leikkiin mukaan. Tapaus kuolee. Hype kuivuu kasaan. Omaiset surevat. Monet pettyvät Jumalaan. Ja sillä välin Afrikassa taas tapahtuu niin maan vaikka mitä.

Nabeel Qureshi kävi taannoin Bill Johnsonin Bethel-seurakunnassa ja raportoi, ettei havainnut siellä mitään epäraamatullista. Hänen puolestaan epäilemättä rukoiltiin siellä tulisesti ja väkevästi. Bill Johnsonin näkemys Jumalan hyvyydestä – että Jumala ei lähetä kenenkään elämään sairautta – ei varmasti lohduta häntä nyt. Sen sijaan todellista uskovaa lohduttaa se, että mitään ei tapahdu sattumalta, vaan että Jumalan suunnitelma vaikuttaa ja toteutuu kaikessa. Kaikki, todellakin kaikki, vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Häntä rakastavat.

Uskon, ettei kestä enää kauan, että veli Nabeel muuttaa kotiin. Hän pyytää videoissaan esirukousta puolestaan, joten välitän hänen toiveensa tässä niille muutamille, jotka blogiani jaksavat lukea ja jotka kenties tietävät hänet, mutteivät hänen tilannettaan. Rukoilen, että hän pysyy uskossa vahvana loppuun asti ja että Jumala lohduttaisi hänen läheisiään.


Päivitys 22.9.2017: Nabeel Qureshi on nyt ylennetty kirkkauteen. Hän muutti taivaan kotiin 16.9.2017. Hän oli kuollessaan 34-vuotias. Tietenkin hän olisi halunnut elää ja toivoi viimeiseen asti saavansa kokea parantumisihmeen Herralta, mutta silti hän otti vastaan kaiken kuin Jumalan kädestä. Se puhuttelee minua hänen elämänsä loppuvaiheissa. Rauha hänen muistolleen ja lohduttakoon Jumala hänen omaisiaan. Hänen muistotilaisuutensa voi katsoa YouTubesta.

Tätä ei sitten silmät kuivina katsota.

Mainokset

5 kommenttia artikkeliin ”Nabeel Qureshi on kotona

  1. Sun blogi on mun suosikki. Luen joka kerta ja odotan innolla uusia kirjoituksia. Kommentoin harvoin, koska veli kirjoittaa niin viisaita, etten keksi mitään viisasta sanottavaa. Tämän kirjoituksen aihetta olen viime päivinä kysellyt. Välillä miettii, että onko uskovan luvallista olla sairas ja tyytyä osaansa. Ilman että rukoilee koko ajan tai edes joskus parantumista. Olisi ihan tyytyväinen näin, Herran hoidossa. Onneksi olen löytänyt srk, jossa saa olla kipeä ja sairas. Monessa paikassa ei saa. Sairas on huono uskova.

    Tykkää

  2. Tuli vielä mieleen edesmennyt Veli Saarikalle, joka tunnetusti huutosaarnasi aggressiivisesti sairautta ja köyhyyttä vastaan. Hänetkin kuolema korjasi alle 60-vuotiaana. Kuinkahan hänen opetuslapsensa tämän itselleen selittivät? Vaarana on melkoiseen uskon kriisiin joutuminen, mikäli ajattelee terveydentilan tai pankkitilin saldon olevan jokin ”oikean” uskon mittari. Sairasvuoteella ja yleensäkin elämän kolhuissa ihmistä riisutaan omavoimaisuudesta ja ylpeydestä. Paranemista voi ja kannattaa rukoilla, mutta ennen kaikkea etsiä Jumalan valtakuntaa ja pyytää Jumalan tahdon toteutumista elämässään.

    Kiitoksia mielenkiintoisesta blogista!

    Tykkää

  3. Saarikallesta muistan videon, jossa hän karjui ”minä en alene, vaan aina vain ylenen”.

    Markus 9

    33. Ja he saapuivat Kapernaumiin. Ja kotiin tultuaan hän kysyi heiltä: ”Mistä te tiellä keskustelitte?”
    34. Mutta he olivat vaiti; sillä he olivat tiellä keskustelleet toistensa kanssa siitä, kuka oli suurin.
    35. Ja hän istuutui, kutsui ne kaksitoista ja sanoi heille: ”Jos joku tahtoo olla ensimmäinen, on hänen oltava kaikista viimeinen ja kaikkien palvelija”.

    Tykkää

  4. […] Jotkut kristityt taas olivat satavarmoja, että Jumala parantaa Nabeelin ihmeellisellä tavalla. Nabeel perheineen tuntui itsekin pitkään uskovan näin. Esirukoilijoiden rinki oli valtava. Youtube-kommenteissa kiinnitin huomiota erikoisiin usein toistuneisiin väitteisiin, joiden mukaan Nabeel oli jo parantunut Jeesuksessa (”you are healed in Jesus name”) ja että koko sairaus oli valhetta, johon ei pitänyt uskoa. Kovin hiljaa ovat nämä äänet nyt kuoleman jälkeen. Teologisesti terveemmäksi profeetaksi osoittautui Kaupungin ainoa kalvinisti. […]

    Tykkää

  5. Minuun teki lähtemättömän vaikutuksen nuori nainen, joka syöpädiagnoosin saatuaan oli kysynyt Jumalalta, että pitääkö hänen nyt taistella vaiko valmistautua lopulliseen kotiinkutsuun. Minusta siinä oli terve järki ja raitis hengellisyys hyvässä tasapainossa keskenään. Toivon, että jos itse päädyn samaan tilanteeseen, osaan ottaa asiat yhtä järkevästi enkä ala paniikissa tuupata facebookkia täyteen rukousaihetta.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s