Helluntailaisuuden herätys ja uudistus

Herran vuoteen 2018 kuuluu omana mausteenaan minun elämässäni jälleen kerran viikossa postiluukkuun tipahtava Ristin Voitto. On ihan mielenkiintoista tietää, mitä helluntailiikkeeseen kuuluu, vaikka vaimoni olikin innokkaampi tilaamaan lehden kuin minä.

Viimeksi kun tilasin Ristin Voittoa noin vuosi sitten (kai), erääksi päällimmäisistä fiiliksistä minulle jäi helluntailaisten oma huoli liikkeen tilasta. Olen siinä käsityksessä, että helluntailainen hartauselämä ja hengellisyys on laskusuhdanteessa. Pastoreiden ja vastuunkantajien mielestä on hälyttävää, että ihmiset eivät enää puhu kielillä samassa määrin kuin ennen. Siitä syystä lauman lampaita patistetaan tavoittelemaan armolahjoja ja päiväkokousten rukousosioissa armolahjojen toiminta seurakunnassa on yleisenä rukousaiheena.

Suomen Helluntaikirkon johtaja Mika Yrjölä tuntuu heijastelevan tätä samaa viime viikon pääkirjoituksessaan, joka on otsikoitu ”Tavoitteena herätys ja uudistus”. Otsikko puhuu minun mielestäni jo paljon. Ilmeisesti helluntaiherätys nukkuu ja on ”vanhistunut”. Se pitää uudistaa – mielellään vanhan kaltaiseksi, jolloin se ei tietenkään ole uusi, vaan vanha – eli siis vanhistaa. Mutta koska ei ole tarpeen vanhistaa jo vanhistunutta, sen täytyy tarkoittaa, että se pitää uudistaa siten, että se todella on jotakin uutta. Se kuulostaa pelottavalta. Mitenköhän tämä nyt oikein menee?

Kun tilanne on hälyttävä, jotakin täytyy joka tapauksessa tehdä. On asetettava tavoitteita ja määriteltävä ne metodit, joilla tavoitteisiin päästään. Tai ainakin pyritään. Paitsi että ei saa pyrkiä.

Yoda-Do-or-do-not-there-is-no-try1.jpg

Yrjölä kirjoittaa:

Olemme kuulleet väitteitä myös siitä, että jos uudistaisim­me rukoushuoneen salin sisustuksen ja valaistuksen sekä jumalanpalvelusten musiikkityylin ja seurakunnan johtajuusrakenteet, silloin rukoushuoneet täyttyisivät kuuli­joista, seuraava sukupolvi saavutettaisiin paremmin ja seurakunnan tulevaisuus olisi turvattu. Parhaimmil­laan pyrkimys uudistua viekin meidät prosessiin, jossa mietimme tärkeintä tehtäväämme ja päämääräämme, laitamme paikkoja kuntoon ja saamme toimintaympäristön toimivaksi.

Liiankin totta. Hän jatkaa:

Pahimmillaan taas uudistuspyrkimys ajaa meidät luottamaan vain muilta kopioituihin metodeihin, värivaloihin ja sosiaalisen median voimaan. Seuraavalla toimintakaudella huomamme, että olemme menettäneet entiset uskolliset seurakuntalaiset, mutta emme ole tavoittaneet uusia ihmisiä.

Bingo. Tosiasiat on hyvä tunnustaa. Juuri näinhän siinä käy ja on käynytkin. Seurakunta yrittää kilpailla maailman kanssa, eikä pärjää. Maailma tuottaa aina hienomman shown. Muilta kopioidut metodit (*köh* Hillsong *köh*) eivät toimi, koska ne perustuvat shown luomiseen, eikä Suomessa yksinkertaisesti ole missään sellaista väestömassaa, josta erottuisi riittävä määrä riittävän lahjakkaita yksilöitä, joista olisi toteuttamaan sellainen show, jota maailma kaipaa. Entiset uskolliset seurakuntalaiset hävisivät, koska tuttu ja turvallinen ympäristö muuttui ADHD:n riivaamaksi värivalometelisopaksi. Uusia ei tavoiteta, koska show on hanurista. Oikeasti. Ne jotka jäävät, eivät ole koskaan käyneet katsomassa Steve Vaita livenä.

Tiedostamme siis ongelmat. Loistavaa. Ratkaisu?

Totuus on, että tarvitsemme molempia: herätystä ja uudista­mista, rukousta ja suunnitelmallisuutta, Hengen tuntemista ja ajassa elämisen taitoa. Toinen ei sulje pois toista. Molemmat ovat tarpeen.

Kuulostaa mahtavalta ajatukselta, että ihminen ja Jumala tällä tavalla yhdistävät voimansa. Jumalalta tulee henki ja meiltä metodit. Yhteistyöllä saavutamme enemmän! Kun vain tunnemme Hengen riittävän hyvin ja osaamme käyttää sitä, eikun siis Häntä, oikein, metodimmekin alkavat kantaa hedelmää.

Syvä huokaus. Mikään ei ole muuttunut.

Entäpä jos panisimme musat tykkänään kiinni vaikka vuodeksi? Entäpä jos jokainen seurakunnan pastori tai muussa ominaisuudessa saarnapöntön takana paistatteleva henkilö valitsisi Raamatusta kirjan ja valmistelisi sen ensimmäisen luvun ensimmäisestä jakeesta noin 45 minuutin saarnan seuraavaan jumalanpalvelukseen? Entäpä jos sitä seuraavalla viikolla vuorossa olisi jae 2? Entäpä jos ei väen vängällä yritettäisi pitää pastorisvoimin hengissä sellaisia työmuotoja, joita Raamattu ei määrää seurakunnan velvollisuudeksi ja joihin ei ruinaamatta tai kiristämättä löydy auliita ja ahkeria vapaaehtoisia?

Kuka nyt sellaisesta suuttuisi?

  • Nuoret muusikot ja mikseivät vanhemmatkin, jotka haluavat palvella lahjoillaan (= olla esillä ja soittaa bändissä)
  • Sellaiset saarnavastuuseen pyrkivät, jotka eivät osaa opettaa, mutta eivät halua myöntää sitä
  • Osa seurakunnasta, joiden elämää Raamatun sana saarnattuna nuhtelee
  • Osa seurakunnasta, joka ei jaksa kuunnella, kun ei ole tarpeeksi vitsejä
  • Osa seurakunnasta, jonka mielestä oppi on liian kuivaa ja tarvitaan enemmän Henkeä
  • Sellaiset vastuutehtävissä burnoutin partaalla raatavat, jotka eivät älyä tai tunnusta, että he haalivat itselleen työtä omaa itsekkyyttään ja ihmiskiitoksen kaipuutaan (tiedän mistä puhun; olen ollut sellainen)
  • Keksi itse lisää

Kuulostaa vaaralliselta. Tälläkö saadaan helluntailaisuus uuteen nousuun? Ehkä, jos Jumala antaa kasvun, mutta se tulee käymään notkahduksen kautta, eikä minkään pienen. Ovi tulee käymään. Olemmeko valmiita siihen? Emme ole. Vaikka puitteet ovat globaalissa mittakaavassa pienet, ovat organisaatiot silti liian suuria kaatumaan. Paikallisseurakunnan strategisten lukujen kaunistuskampanjan perimmäinen motiivi ei ole todellinen opetuslapseus ja kasvu hengelliseen aikuisuuteen. Matalan kynnyksen lähestymistapa pyrkii olemaan haastamatta ja suututtamatta; jospa ne kalat pysyisivät siellä väljässä sumpussa, jos niille laulaa kauniisti.

On karu fakta, että vaikka helluntailiikkeessä on vastustettu henkeen ja vereen kirkkoutumista, todellisuudessa kirkkoutuminen on tapahtunut jo aikoja sitten. Karua siinä on se, että pastori saa palkkaa, jolla pastori elättää perheensä sekä maksaa autonsa ja talonsa. Kirkkorakennuksilla on juoksevat kulunsa. Sellaisten asioiden huomioimiseen tarvitaan ihmismassaa, joka tuottaa rahavirran, jolla kulut ja palkat peitetään. Kun seurakuntien taloudet jo valmiiksi ovat kiikkuu-kaakkuu-osastoa, miksi tilannetta alettaisiin edelleen vaarantamaan tekemällä oikein? Kuka hullu vaarantaa oman palkkansa julistamalla saarnapöntöstä jotakin, minkä tietää olevan totta, mutta mistä myös tietää, ettei sitä haluta kuulla?

Kun kuoppa on jo niin syvä, ettei sieltä enää pääse omin avuin pois, lienee parasta vain jatkaa kaivamista. En tiedä, mikä viisaus siinä on, mutta se kuulostaa loogiselta. Ehkä. Niin helluntailiike tuntuu tekevän; kuka minä olen sitä arvostelemaan? Siitä syystä saamme jatkossakin lueskella tällaisia helluntailiikkeen tulevaisuutta ja potentiaalisia pelastustoimia pohtivia puheenvuoroja.

Mainokset

4 kommenttia artikkeliin ”Helluntailaisuuden herätys ja uudistus

  1. Helluntaiherätys näyttää olevan todella huonossa hapessa, kun enää ei muisteta edes sitä, mistä vielä 90-luvulla oltiin noloissaan. Nimittäin Jeesuksen lähetyskäskyn ignooraamisesta. Muistan ikäni Kari Harrin pitämän raamattutunnin Kuopion lähetyskonfetenssissa vuonna kahdeksankymmentäjotain, kun hän painotti, että meidän tehtävämme on MENNÄ eikä suinkaan maanitella ihmisiä tulemaan. Ja että jokainen seurakuntalainen kuulee vuoden aikana sellaisen määrän raamatunopetusta (ok, se oli silloin…), että muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kaikki voisi lähettää ns. kentälle.

    Uudistumisen ja vanhistumisen avain ehkä saattaisi olla se varsinaisen toimeksiannon toteuttaminen eikä loputon johtajuuspelleily ym., josta ei seuraa muuta kuin lauman litomaan lähteminen. Itse olen ainakin niin kyllästynyt hellaritrendeilyyn, etten jaksa edes kohkata. Nostan hattua ja totean, että tehkää mitä lystäätte, minä ja minun perheeni palvelemme Herraa.

    Tykkää

  2. Olen lapsesta asti kulkenut kokouksissa ja elänyt uskossa ja kiitos mielessä tänään kun Herran Henki liikkuu södertäljessä ja odotame vomakasta herätystä Pohjolaan onhan tämä jo alknut kun saamme olla hengen alla voimmakaammin ja voimakkaammin ja tulkoon jokaiseen kirkkoon Pyhän Hengen voima tullen ihanan armon voitossa Jeesuksen veren pelastavan voiton vuoksi,kiitos ja siunausta,keijo södertälje

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s