Trolleja ja valemediaa

Leevi Launonen kirjoitti viime viikon Ristin Voittoon pääkirjoituksen, jossa hän käsittelee kristillistä valemediaa. Kirjoitus on otsikoitu Kristillinen valemedia hämmentää. Olisin halunnut tietää hieman tarkemmin, mikä motivoi häntä kirjoittamaan pääkirjoituksensa. Valitettavasti hän ei halunnut avata asiaa tarkemmin. Hän ei suostunut kertomaan, ketkä olisivat hyviä esimerkkejä niistä, joita hänen kannanottonsa koskee. Se on valitettavaa, koska olisin mielelläni peilannut itseäni niiden tietojen valossa ja samoin joitakin blogeja ja ministryjä, joita seuraan. Samalla olisi voinut tarkastella kriittisesti myös Launosen väitettä, että pitääkö se todella paikkansa niiden kohdalla, joista hän niin väittää. Nyt niin ei voi tehdä.

Leevi Launonen kirjoittaa:

Kristillisen valemedian edustajilla on monia yhteisiä piir­teitä. He toimivat hengellisen paimenuuden ja seura­kuntayhteyden ulkopuolella – siis yksityisesti ja ilman tilivelvollisuutta. Heidän viestinsä sisältää kritiikkiä, ei rohkaisua eikä hyvää palautetta. He esittävät virheelli­siä väitteitä arvioimatta tietolähteitään. He yhdistelevät toisiinsa liittymättömiä asioita ja tekevät sen pohjalta totuudenvastaisia päätelmiä. Ja he antavat ymmärtää toimivansa puhtaan uskon puolesta.

Satun tietämään, että nämä samat teemat ovat olleet esillä myös valtameren takana. Esimerkiksi John Piperin Desiring God -sivustolla on otettu kantaa asiaan kirjoittamalla ”trolleista”, jotka huutelevat rakkaudettomasti luolistaan. James White uudelleentwiittasi tämän twiitin, jonka kommenteissa esitetään väite siitä, että useimmat apologit eivät ole paikallisseurakuntayhteydessä ja kuinka se pätee näihin, joilla on oma ”discernment ministry” – kuinka se sitten halutaankin suomentaa.

Ovatko he trolleja? Mielestäni eivät. Trollaaminen on nettislangia ja tarkoittaa tahallista toisen ärsyttämistä ja provosoimista. Se on sellaisten asioiden sanomista kiusantekomielessä, joista tietää toisen vimmastuvan. Niiden ei tarvitse heijastella omaa maailman- tai elämänkatsomusta, eikä olla totta. Trollauksesta tekee trollausta motiivi; halu ärsyttää ja tehdä kiusaa. Heidän motiivinsa on tehdä julkisella tavalla selväksi, että kristinuskon nimissä puuhastellaan paljon sellaista, mikä ei kristinuskoon kuulu. He saattavat tehdä sen toisinaan kyseenalaisella huumorilla, kovin sanoin tai ihan vaan huonosti, mutta uskon, että heidän perimmäinen motiivinsa on silti huoli seurakuntalaisista.

John MacArthur on sanonut ensimmäisessä Strange Fire -konferenssinsa luennossa, että nykyseurakunnan erottelukyvyn puute on hälyttävä. Kun vääristä opeista ja huonoista käytännöistä ei puhuta seurakunnissa, se luo tyhjiön, jota täyttämään tulevat ne, joita Leevi Launonen kutsuu ”hengellisiksi besserwissereiksi”.

Mutta keitä he ovat ja ovatko he todella seurakuntayhteyden ulkopuolelta ilman mitään vastuuta ja paimenuuden alaisuutta? Koska Launonen ei halunnut kertoa, joudun arvailemaan. Mieleeni tulevat ainakin Pulpit & Pen sekä Fighting for the Faith, joiden uutisoinnista ovat monet viime aikoina pahoittaneet mielensä. Molempien medioiden pääsisällöntuottajat ovat pastoreita ja molemmat korostavat seurakuntayhteyden tärkeyttä. Lisäksi on monia muita, kuten esimerkiksi Biblethumping Wingnut, Berean research, CARM, Churchwatch Central, Justin Peters, Grace to you… Kirkonmiehiä ja -naisia. Pastoreita. Vanhimmistovelijä. Paikallisseurakuntien aktiivijäseniä.

Kenestä siis nyt oikein on kyse?

Myönnän, että omassa seurakunta-aktiivisuudessani on parantamisen varaa. Minä olen erittäin monesta asiasta eri mieltä oman kotiseurakuntani epävirallisen virallisen linjattomuuslinjan kanssa. Mielestäni tiedän paremmin. En silti räyhää jokaiselle vastaantulevalle seurakunnan käytävällä, kuinka minä tiedän paremmin ja kuinka kaikki ovat väärässä. Teen sen mieluummin täällä blogissani. Olen silti aina valmis keskustelemaan ja tuomaan esille oman kantani, kun sopiva tilaisuus tulee. Koskeeko tämä Launosen kirjoitus siis minua vai ei? Saako olla kriittinen, vai ei? Saako tuoda esille normista poikkeavia mielipiteitä vai ei? Olenko ”hengellinen besserwisser”? Olen hämmentynyt.

Väitän myös, että jos merkittävimpien apologetiikkaa ja ”discernment ministryä” harrastelevien keskuudessa tehtäisiin kysely, jossa selvitettäisiin vastaajien seurakunta-aktiivisuus ja asema paikallisseurakunnassa, se osoittaisi tällaiset yleistävät väitteet näiden toimijoiden puuttellisista paikallisseurakuntasuhteista vääriksi. Kun tällaisten mielikuvien pohjalta sitten kirjoitetaan kannanotto Suomen helluntailiikkeen merkittävimmässä viikkojulkaisussa, onko se valeuutinen? Kuten hän itse sanoo:

Valemedia tuottaa valeuutisia. Se on vaarallinen sen vuoksi, että tiedon sisältö saattaa näyttää luotettavalta, mutta on kuiten­kin väärää. Valemedia aiheuttaa myös sekaannusta ja hämmen­nystä. Se synnyttää ihmisissä epävarmuutta siitä, mikä on totta ja kenen välittämään tietoon voi luottaa.

Ristin Voitto näyttää luotettavalta. Launosen kannanoton lukijoista suurin osa luultavasti hyväksyy sen sisällön, koska Ristin Voitto näyttää luotettavalta. Mutta entä jos kannanoton sisältö ei vastaa todellisuutta? Kuinka tarkistamme sen? Se vaatisi, kuten jo esitin, kyselyn suorittamista ja data-analyysiä – på finska: vaivannäköä. Kuka rupeaa? Minulla on töitä. Launosen kannanotto aiheutti minussa sekaannusta hämmennystä: en voi vahvistaa näitä väitteitä niiden osalta, joiden resursseja itse hyödynnän, joten kenestä hän puhuu? Oliko tämä nyt Launoselta tietolähteitä arvioimaton mielipiteisiin perustuva virheellinen väite?

Miksi ylipäätään käytämme kristittyinä tätä maailmallista retoriikkaa? Nykyäänhän kaikki, mikä sotii omaa ennaltapäätettyä narratiivia vastaan, leimataan valeuutisiksi. Siten ristiriitaisesti samanaikaisesti postmoderni ja silti yhden totuuden maailma suojautuu kaikenlaisilta totuusväitteiltä, jotka eivät käy yksiin sen kanssa, mitä mistäkin kuuluu uskoa. Olemmeko niin naiiveja, että kuvittelemme, ettei esimerkiksi Suomen valtamedioilla ole ideologisia agendoja, jotka vähintäänkin värittävät ja pahimmillaan jopa vääristävät uutisointia? Niidenkin jutuissa on virheitä, puutteita ja vaiettuja kriittisiä faktoja. Hyvään medialukutaitoon kuuluu kyetä havaitsemaan sellaiset. Myös Ristin Voitto kirjoittaa, julkaisee ja mainostaa ideologiasta käsin. Ideologiat ovat mielipiteitä. Myös Ristin Voiton jutuissa on toisinaan virheitä, puutteita ja asioita, jotka jätetään mainitsematta, vaikka niillä olisi kokonaiskuvan kannalta merkittävä vaikutus siihen, millaisen kuvan lukija jutusta itselleen muodostaa. Tekeekö se Ristin Voitosta valemedian?

Valemediaa ei mielestäni pysty määrittelemään johdonmukaisesti. Vaikuttaisi siltä, että kaikki on valetta, enemmän tai vähemmän mielipiteisiin perustuvaa. Mutta koska sana ”valemedia” on nyt olemassa, on myös mielikuva siitä, mitä se tarkoittaa. Kun jokin on määritelty, sen voi kieltää. Se tulee toimimaan keppihevosena sensuurissa ja sananvapauden rajoittamisessa. Kristittyjen ei pidä lähteä siihen mukaan.

Valemedian mörkö selätetään tekemällä valemediat työttömiksi. Jos seurakunnissa ei pakoilla kannanottoa kiistanalaisiin aiheisiin ja ilmiöihin, ja asioista ja henkilöistä puhutaan tarkasti, Raamatulla perustellen ja yleistämättä niiden oikeilla nimillä, silloin ”hengellisillä besserwissereillä” on vähemmän kysyntää. ”Ei kannata uskoa kaikkea mitä netistä lukee” ei auta yhtään.

Mainokset

6 kommenttia artikkeliin ”Trolleja ja valemediaa

  1. Mitähän tästä nyt jää sitten lopulta käteen? Lue tätä meidän luotettavaa RV:n totuusmediaa? Onhan se toki RV:lle ja muulle valtamedialle kiusallista, kun ei voi enää täysin määritellä mistä puhutaan ja miten puhutaan. Artikkeli vaikuttaa eräänlaiselta savupommilta. Varsinkin, kun mitään esimerkkejä ei voi antaa.

    Tykkää

  2. Luin myös tuon Launosen artikkelin muutama päivä sitten. En tiedä mistä moinen, mutta minulle tuli jotenkin tämä blogi mieleen lukiessani RV:n kirjoitusta. Mutta jos oikeasti tämä blogi on edesauttanut kyseisen kirjoituksen syntyä, ihmettelen kovasti. Voi olla, että olen sen verran kalkkis, enkä ole päässyt perillä blogien maailmaan ja niiden vaikutusmahdollisuuksiin, mutta kysyn silti: voiko oikeasti joku yksi blogi(t) jossain netin syövereissä saada aikaan jotain tuollaista reagointia melko suuri levikkeisessä lehdessä? Kysymyksen tarkoitus ei ole halventaa / aliarvioida tätä blogia saatika blogeja yleensäkään. Olen vain mieltänyt jotenkin, että blogit ja sanomalehdet ovat kaksi eri maailmaa. Ja sanomalehti on se herra-iso-herra, jota ei kiinnosta pikkutekijöiden sanomiset. Mutta voin hyvinkin olla myös väärässä. Ja jos olen, silloin RV:n kirjoitus on älähdys siitä kalikasta, mikä siihen on osunut. Se ei kestä sitä, että kaiken muun ohella myös helluntailaisuus pitäisi koetella.

    En ole profeetta enkä profetoi mutta uskon vakaasti, että Jumala tekee työtään maassamme, vaikuttaen reformoidun kristillisyyden vakiintumisen ja todellisen jalansijan kristillisyydessämme. Tämän tapahtuessa vaikutusmahdollisuudet sekä viestintäkanavat laajenevat ja kasvavat jolloin sanottavamme saavat enemmän näkyvyyttä, uskottavuutta ja painoarvoa kristillisessä kentässä. Mutta tämän ei tule olla päämäärä. Uskon, että Jumala tuo maahamme evankeliumin, joka edelleen pelastaa jumalattomia ja tekee kristillisyydestä autenttisen. Tätä odotan ja kaipaan.

    Ps. luin jostain kommentistasi, että olette saaneet jälkeläisen. Onnea ja siunausta! On vavisuttava armo tiedostaa, että Jumala on uskonut tällaisenkin talentin haltuumme. Asioikaamme niillä viisaudella ja taidolla, pelolla ja ilolla. T: kahden pikkuneidin isi-immeinen.

    Tykkää

    • Minunkin mielestäni bloggaaminen on genrenä selkeästi lähempänä yleisönosastokirjoitusta kuin uutisraporttia. Minun lukijakuntani on pääsääntöisesti hyvin pieni. Esimerkiksi Hillsong-ilmiö on luetumpi. Tilastojen mukaan nimenomaan helluntailaisuutta tai sen aspekteja kritisoivat kirjoitukseni aiheuttavat eniten jako- ja kävijäpiikkejä. Mielestäni se viestii myös yleisön asenneilmastosta, mikä voi värittää sitä kuvaa, jonka joku voi yksittäisestä blogista saada. Luulen silti, että Launonen puhuu joistakin näistä juuri esim. P&P/CWC-osaston sivustoista, joita jengi sitten jakaa somessa. Molempia instansseja olisi syytäkin kritisoida yhdestä jos toisestakin balanssin puutteesta, mutta iso ongelma on väittää, että ne koostuvat seurakuntayhteyden ulkopuolelta huutelevista sooloilijoista. Se nyt vaan ei pidä paikkaansa.

      Kiitokset onnitteluista. 🙂

      Tykkää

  3. Luin Leevi Launosen kirjoituksen ja kohdistin se oikeastaan Mauno M…laan . Olen seuraillut hänen videoitaan vähän niinkuin hupimielessä, ( anteeksi maailmallisuuteni) .Tämän blogisivun löysin vasta nyt. Mielenkiinnolla luin blokkauksiasi ja vanhana helluntailaisena iloitsin monista kannanotoistasi. Luulenpa, että sinua seuraajien joukko on sen verran pieni, että Launonen ei olisi tuhlannut pääkirjoitusta sinuun, tai menen ja tiedä.
    Hyvää pääsiäistä! Ylösnoussutta on syytä kuitenkin juhlia ja iloita, se jos mikä on kuitenkin varmaa, näistä karismaatikoista ja niiden puolustajista ja tuomitsijoista ei kannata kuitenkaan murhetta ottaa!.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s