Israel – jo 70 vuotta, eikä vieläkään mitään

Niin kauan, kuin vuotta 2018 on jäljellä, on blogistilla vielä aikaa tökätä keppinsä ampiaispesään, joka on nykyisen Israelin valtion 70-vuotisjuhlavuosi. Asia on noteerattu laajasti maailman evankelisissa piireissä ja myös Ristin Voitto on pyhittänyt asialle palstatilaa. Mutta on se vaan jännää, että nyt kun jo vuodesta 1970 lähtien ollaan istuttu kuin muurahaispesässä, että tuleeksejotuleeksejotuleeksejo, joidenkin innostus alkaa hiipua ja vaihtoehtonäkemyksiä nousta esiin. Tästä oli huolissaan esimerkiksi Fidan juutalaistyön asiantuntija Harri Kröger, jonka mukaan:

Jotkut nuorehkot Sanan opettajat eivät näe Israelilla olevan oikeastaan mitään erityistä roolia tulevaisuudessa. Heidän lähtökohtansa näyttäisi olevan vain israelin historiallisten vääryyksien korjaaminen.

Ihmettelyä on herättänyt esimerkiksi Julle Partasen RV-TV:n haastattelussa esittämä Israelin asemaa ja sen eskatologista näkymää kyseenalaistava asenne. Ehkä erikoisin väittämä oli se, että Israel ajan kellona olisi hävinnyt ja se olisi enää ”uskovien Disneyland”. (RV 19/2018, s. 3)

Että mitä, eivätkö kaikki uskokaan oikein, kuten minä?!

Voisiko ajan kellon häviäminen johtua siitä, että kaikki ensisijaiset merkkivuodet ovat tulleet ja menneet, eikä mitään ole tapahtunut? Ei ole nähty juutalaisten massakääntymistä Kristuksen puoleen, ei tulevaisuuden dystooppisen globaalin diktatuurin esiinnousua, ei maailmanlaajuista yhteisen elektronisen maksuvälineen implementaatiota, ei kolmatta temppeliä, ei salaista ylöstempausta, eikä kataklysmistä maailmanloppua. Eikö se ollut niin, että ”se sukupolvi, joka näkee Israelin valtion perustamisen, ei katoa, ennen kuin ’kaikki nämä’ tapahtuvat”? Sukupolvenhan piti olla 40 vuotta. Onko se kuitenkin 70-80 vuotta? Olen nähnyt myös esitettävän, että se olisi 120 vuotta. Odotammeko vielä siihen saakka, että viimeiset 1948 elossa olleet juutalaiset ovat kuolleet pois?

Sukupolven pituuden ongelma on jo ratkaistu varsin nerokkaasti: vääntämällä kieroon Raamatun Sana ja väittämällä, että se onkin juutalainen kansa, joka ei katoa, eikä tämä sukupolvi (Matt. 24:34), vaikka sellaiselle tulkinnalle ei ole edellytyksiä. C.S. Lewis totesi aikoinaan, että Matt. 24:34 on Raamatun noloin jae. Väittelyssään Douglas Wilsonia vastaan tunnettu ateisti Christopher Hitchens niin ikään vetosi tuohon jakeeseen. Wilson ei epäröinyt, vaan pisti Hitchensille luun kurkkuun: Jeesus tuli ja tuomitsi Jerusalemin vuonna 70 ja toteutti siten kaiken, mistä hän puhui.

Ihminen ei historiasta opi ja siksi hän tuijottaa edelleen vuosilukuja ja taivaan merkkejä. Tulevaisuudessa riittää edelleen merkkivuosia odotettavaksi.

• Vuonna 2037 on kulunut 70 vuotta vuodesta 1967. Ei mitään.
• Vuonna 2048 on kulunut 100 (koska sata on vaan niin sata) vuotta Israelin perusteella. Ei mitään.
• Vuonna 2067 on kulunut 100 vuotta vuodesta 1967. Ei mitään.
• Vuonna 2068 on kulunut 120 vuotta Israelin perustamisesta. 120, koska Nooa rakensi arkkia 120 vuotta ja maailma on tulelle talletettu jne. Ei mitään.
• Vuonna 2087 on kulunut 120 vuotta vuodesta 1967. Ei mitään.
• Vuonna 2092 on kulunut 144 vuotta vuodesta 1967. 144, koska se on 144 000 tuhannesosa. Ei mitään.
• Vuonna 2111 on kulunut 144 vuotta vuodesta 1967. Ei mitään.
• Vuonna 2398 on kulunut 450 vuotta vuodesta 1948. 450, koska se on arvioitu intertestamentaalisen ajan pituudeksi. Hohhoijjaa.
• Vuonna 2438 on kulunut 490 vuotta vuodesta 1948. 490, koska niin monta kertaa Jeesus velvoittaa antamaan anteeksi ja Hän katsoo sillä perusteella olleensa jo riittävän kärsivällinen. Krooh. Pyyh.

En keksi (enkä jaksa) enempää.

Kun ennustuksen epäonnistuvat, keksitään uusia ja vanhat unohdetaan kaikessa hiljaisuudessa. Evankelisen kristityt läähättävät kieli pitkällä kuin yli-innokkaat koirat ennustuksen ja profetian perään, eivätkä meinaa saada tarpeekseen.

Kristityt kulkevat heksagrammit kaulassaan ja IDF-lippikset päässään. Minulle on väitetty, että Israelin siunaaminen edesauttaa armolahjojen esiintymistä seurakunnassa. Israeliin matkustetaan suunnilleen samalla fanaattisuudella kuin muslimit Mekkaan. Ostetaan kuolleen meren tököttejä, pidetään Israel-iltoja, luetaan Jonathan Cahnin kirjoja, töötötellään soofareihin, heilutellaan lippuja, tuijotetaan vuosilukuja ja verikuita…

Aikalisä!

Nykymuotoisella Israelin valtiolla ei ole minkäänlaista profeetallista taikka pelastussuunnitelmallista merkitystä. Siinä. Sanoin sen. Se on sekulaaris-juutalainen ja antikristillinen valtio, jossa evankeliointi on kielletty ja jonka eräs merkittävimmistä kaupungeista on tituleerattu maailman homopääkaupungiksi. Boston Globe kutsui Tel-Avivia ”maailman homoimmaksi kaupungiksi”. Israelin aborttitilastot ovat rumemmat kuin Suomen, sekä absoluuttisesti että varsinkin väkilukuun suhteutettuna. En siunaa.

Olisi korkea aika kääntää huomio pois kultaisesta vasikasta suurempaan hengelliseen todellisuuteen. Mikä, oikeammin: kuka, on todellinen Israel?

Matt. 2:15 Matteus lainaa Hoosean kirjan kohtaa 11:1. Hoosea 11:1 on literalistien painajainen ja loputtoman päänpyörittelyn ja käsienlevittelyn aihe. Kyseinen kohta ei nimittäin puhu messiaasta, vaan Israelista kansana. Silti Matteus soveltaa sitä Kristukseen. Jos hyväksymme Pyhän Hengen innoittaman apostolisen tulkinnan (kuten meidän tulisi), silloin Kristus on tosi Israel! Kuka siis on todellinen Israelilainen?

Joh. 8:38 Jeesus sanoo fariseuksille, syntyperäisille juutalaisille: ”Jos olisitte Aabrahamin lapsia, niin te tekisitte Aabrahamin tekoja.” ja jakeessa 44: ”Te olette isästä perkeleestä”. Room. 2:28-29 Paavali kirjoittaa, että todellinen juutalainen on sellainen, jolla on ”sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimessa”. Ilm. 2:9 Jeesus puhuu niistä, jotka väittävät olevansa juutalaisia, mutta ovat ”saatanan synagooga”. Ef. 2:12 Paavali kirjoittaa, että joka on ilman Kristusta, on myös ”vailla Israelin kansalaisoikeutta”.

Näin siis se, joka on Kristuksessa, on todellinen Israelilainen. Jumalalla on vain yksi valittu kansa ja se on Israel. Israelin kuningas, kiistaton yksinvaltias ja ylidiktaattori on Herra Jeesus Kristus. Joka on Kristuksessa, on Israelin kansalainen ja todellinen Israelilainen. Ei ole mitään Israelille annettuja lupauksia, jotka eivät koske kaikkia, jotka ovat Kristuksessa. Sen todistaa Paavali:

16. Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niinkuin Jumala on sanonut: ”Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani”. (Hes. 37:27)
17. Sentähden: ”Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko; niin minä otan teidät huostaani
18. ja olen teidän Isänne, ja te tulette minun pojikseni ja tyttärikseni, sanoo Herra, Kaikkivaltias”. (Jes. 52:11, 43:6)

2. Kor. 6:16-17

Mitä voi sanoa vastaan, kun Apostoli jälleen Pyhän Hengen innoittamana soveltaa Vanhan testamentin lupauksia, jotka on annettu Juudalle Israelille, Jumalan valittuihin, Kristuksen omiin, pyhään seurakuntaan?

Antisemitismiä! Korvausteologiaa! Todellako?

Minun puolestani kuka tahansa on täysin vapaa liittymään Suomi-Israel-seuraan, matkustamaan Israeliin – minäkin haluaisin siellä joskus käydä – sivellä itseään kuolleen meren mudalla ja tanssia klezmerin tahdissa niin paljon kuin sielu sietää. Mutta sen hengellistämistä en siedä, että minä en Israel-hömppään mukaan lähde. Minä en esitä, että minulla olisi vastaukset lähi-idän poliittisiin pattitilanteisiin, enkä suostu menemään mukaan yksipuoliseen Israel-vihaan, enkä myöskään varauksettomaan Israel-fanitukseen. Se on maailmallinen valtio muiden joukossa, eikä mikään profetian täyttymys.

Raamatun Sana oikein tulkittuna todistaa, että Jumalan kansa on aina ollut ja on aina oleva yksi, armosta valittu ja verellä ostettu Kristuksen morsian, kaikista kansakunnista, kielistä ja heimoista (Ilm. 7:9) – myös juutalaisista.

Advertisement

Touko Aallon natsi-Suomi

Viime päivinä mediassa on kohistu lentokoneprotesteista. Ruotsalaisopiskelija Elin Ersson kieltäytyi istuutumasta paikalleen lentokoneessa ja osoitti mieltään tuomitun väkivaltarikollisen palautusta vastaan, lähettäen samalla koko performanssin livenä Internetiin puhelimellaan. Ja eikä aikaakaan, kun sama toistui Suomessa: Vihreiden lainsäädäntösihteeri Aino Pennanen päätti matkia. Elin Erssonin tapauksessa kiukuttelu sai aikaan sen, että rikostuomion saanut turvapaikanhakija poistettiin koneesta ja näin Erssonin katsottiin pelastaneen miespoloisen varmalta kuolemalta. Aino Pennasen yrityksen lopputulema oli nolompi; koneesta poistettiinkin Aino Pennanen itse, kuten laki tuollaisissa tilanteissa vaatii. Lentokoneessa kekkulointi ja lentohenkilökunnan ohjeita vastaan niskurointi kun sattuu olemaan laissa kielletty.

Touko Aalto oli Vihreiden puheenjohtajana tietysti ensimmäisten joukossa antamassa seisoma-aploodeja, mutta hän antoi myös erään mielenkiintoisen lausunnon, joka sai yllättäen osakseen paheksuntaa. Aalto nimittäin vertasi epäsuorasti palautusprosessia natsi-Saksaan sanoen, että ”asioilla ei ole suoraa yhteyttä, mutta natsi-Saksassakin kaikki toimet olivat laillisia”. Pyydettäessä tarkentamaan, hän vastasi tarkoittavansa, että ”jokin asia voi yhdellä hetkellä olla laillista, mutta ei oikein”. Tästä pöyristyi esimerkiksi Ben Zyscowicz, joka muistutti aivan oikein, että taannoin nyt Pennasen kansalaistottelemattomuutta sankar’tekona ylistävä ”Touko Aalto ja muut vihreät olivat kivittämässä [Päivi] Räsästä ja opettamassa, että ei tietystikään voi olla niin, että ihminen saisi itse valita, mitä lakeja hän noudattaa ja mitä pitää Jumalan sanan [sic] vastaisina.”

Mutta kyllähän Touko Aallon natsivertauksessa jotakin perää on. Rotuhierarkiaan perustuva juutalaisten murhaaminen holokaustin muodossa – muista alempiarvoisiksi katsotuista ja poliittisista väärinajattelijoista puhumattakaan – oli natsi-Saksassa täysin laillista. Jos se oli laillista silloin, ja jos moraali on kollektiivin määrittelemä asia, keitä me olemme sanomaan 1940-luvun saksalaisille, että he eivät toimineet oikein? Sanat hyvä ja paha ovat tyystin menettäneet merkityksensä, koska aikakausi ja konteksti määrittelevät ne.

Touko Aallon tekopyhän hurskastelun tekee etovimmaksi se, että kuten natsi-Saksassa, meillä täällä koto-Suomessakin on käynnissä jo yli 510 000 uhria vaatinut kansanmurha. Sen kohteena ovat ihmisistä puolustuskyvyttömimmät, syntymättömät lapset. Se tekee meistä monin verroin natseja viheliäisempiä. Jos uhrien määrä vielä suhteutetaan väkilukuun, olisi skaala kammottavuudessaan vertaansa vailla, elleivät muut pohjoismaat panisi paremmaksi.

Ateistina Touko Aallon pitäisi ymmärtää, että hänen maailmankatsomuksensa mukaan kaiken olevaisen arvon määrittelee kollektiivi ja se pätee myös ihmisarvoon. Näin ihmisellä ei voi olla muuta arvoa, kuin utilitaarinen, yhteiskuntaa hyödyttävä arvo. Olisi johdonmukaista uskoa, että yhteiskunnan terveyttä heikentävästä aineksesta olisi hankkiuduttava eroon. Siinä mielessä lainrikkojien kärräämisessä toiseen maahan –  vieläpä lentokoneella kaikista vaihtoehtoisista transportaatiomalleista – ei ole järjen hiventä. Olisi kaikin puolin kustannustehokkaampaa päästää mokomat loiset päiviltä saman tien, eikä tuhlata heihin yhteiskunnan resursseja.

Yhtä lailla hänen maailmankatsomuksensa mukaan olisi johdonmukaista puolustaa syntymätöntä elämää, sillä tuohon syntymättömään elämään pakattu utilitaarinen potentiaali tulevaisuuden veronmaksajan ja yhteiskunnan tukipilarin muodossa vain odottaa kypsymistään. On käsittämättömän lyhytnäköistä tällä tavoin sahata omaa oksaansa ja virtsata omaan aamiaiseensa. Itse asiassa olisi kollektiivin kannalta parempi, että tällä tavalla yhteiskunnan tulevaisuuden vaarantavat poistettaisiin yhteiskunnasta, jälleen kustannustehokkaimmalla mahdollisella tavalla. Ehkä yhteiskunta siten säästyisi ja varoittava esimerkki toppuuttelisi muiden pesänlikaajien hedonismia.

Kysynkin siis:

• jos natsi-Saksan touhut olivat aikansa lainsäädännön puitteissa laillisia, mitä sitten?
• jos abortin hankkiminen on laillista, mitä sitten?
• jos turvapaikanhakijoiden palauttaminen, vaikka sitten AK:n ruoaksi keskelle sotatannerta, tapahtuu lain puitteissa, mitä sitten?

Kuka Touko Aalto oikein kuvittelee olevansa asettaessaan itsensä kollektiivin yläpuolelle? Kollektiivi on puhunut; se on valinnut edustajansa demokraattisesti, ja edustajat ovat säätäneen lait, joiden puitteissa toimitaan. Ah, mutta kaikki ei ole oikein. Mutta kuka määrittelee, mikä on oikein? Ellei parempaa vastausta anneta, oletan, että kyseessä on jälleen kollektiivi. Näin kehäpäätelmä pyörii, eikä päästä minnekään. Tässä tapauksessa kollektiivi on määritellyt, että turvapaikanhakijan palauttaminen on oikein – se on oikein, koska se on laillista ja se on laillista, koska se on oikein.

Kamalilla ajatuksilla leikittelyn jälkeen totuus on tämä: Touko Aalto joutuu lainaamaan ideologiansa tueksi kristinuskosta. Omassa ideologiassaan hänellä ei natiivisti ole sellaisia kategorioita, kuin oikea ja väärä, hyvä ja paha, tai ihmisarvo, vaan ne pitää lainata muualta. Ne vaativat ihmistä suuremman, Jumalan. Jumalan kuvaksi luotuna ihmisenä hänellä on sisäinen tieto Jumalan olemassaolosta. Langenneena Aadamin lapsena hänellä on sisäinen tieto hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä. Jumalan kuvaksi luotuna hän tunnistaa toisen imago dein; se on ihmisarvon perusta. Mutta näitä asioita hän ei tunnusta, vaan tukahduttaa Jumalan tuntemisen (Room. 1:18-32).

Minun puolestani sellaiset muualta tulleet, jotka eivät suostu noudattamaan Suomen lakia, joutavat takaisin sinne, mistä ovat tulleetkin. Kaikki laki perustuu siihen, että on olemassa ylimmäinen lainsäätäjä, Jumala. Hän määrittelee sekä ihmisarvon, että moraalin. Ja jos jokin laki on jumalaton, emmekä halua sitä noudattaa, vetoamme Hänen vanhurskaaseen oikeamielisyyteensä perustellessamme, miksi jokin voi samaan aikaan olla sekä laillista, että väärin. Ateisti ei voi niin tehdä. Touko Aallon täytyy joko lopettaa kristinuskosta lainaaminen, tai parempaa: nöyrtyä Kristuksen herruuden edessä.

Toisaalta arvostaisin kyllä sitäkin, että hän panisi ylevän (joskin epäjohdonmukaisen) oikeuskäsityksensä käytäntöön ja soveltaisi natsisentimenttiään syntymättömien lasten asemaan ja sen parantamiseen. Meillä täällä natsi-Suomessa on kädet veressä.

Hyvä saarna: Jumalan valinta ja kristityn elämä

Lauantaina 28.7. pidettiin Porin Ahlaisissa pienimuotoinen kotikokous, jossa kävi puhumassa Miska Wilhelmsson Tampereen kansainvälisestä baptistiseurakunnasta. Saarna oli erinomainen. Sen voi kuunnella tästä.