Touko Aallon natsi-Suomi

Viime päivinä mediassa on kohistu lentokoneprotesteista. Ruotsalaisopiskelija Elin Ersson kieltäytyi istuutumasta paikalleen lentokoneessa ja osoitti mieltään tuomitun väkivaltarikollisen palautusta vastaan, lähettäen samalla koko performanssin livenä Internetiin puhelimellaan. Ja eikä aikaakaan, kun sama toistui Suomessa: Vihreiden lainsäädäntösihteeri Aino Pennanen päätti matkia. Elin Erssonin tapauksessa kiukuttelu sai aikaan sen, että rikostuomion saanut turvapaikanhakija poistettiin koneesta ja näin Erssonin katsottiin pelastaneen miespoloisen varmalta kuolemalta. Aino Pennasen yrityksen lopputulema oli nolompi; koneesta poistettiinkin Aino Pennanen itse, kuten laki tuollaisissa tilanteissa vaatii. Lentokoneessa kekkulointi ja lentohenkilökunnan ohjeita vastaan niskurointi kun sattuu olemaan laissa kielletty.

Touko Aalto oli Vihreiden puheenjohtajana tietysti ensimmäisten joukossa antamassa seisoma-aploodeja, mutta hän antoi myös erään mielenkiintoisen lausunnon, joka sai yllättäen osakseen paheksuntaa. Aalto nimittäin vertasi epäsuorasti palautusprosessia natsi-Saksaan sanoen, että ”asioilla ei ole suoraa yhteyttä, mutta natsi-Saksassakin kaikki toimet olivat laillisia”. Pyydettäessä tarkentamaan, hän vastasi tarkoittavansa, että ”jokin asia voi yhdellä hetkellä olla laillista, mutta ei oikein”. Tästä pöyristyi esimerkiksi Ben Zyscowicz, joka muistutti aivan oikein, että taannoin nyt Pennasen kansalaistottelemattomuutta sankar’tekona ylistävä ”Touko Aalto ja muut vihreät olivat kivittämässä [Päivi] Räsästä ja opettamassa, että ei tietystikään voi olla niin, että ihminen saisi itse valita, mitä lakeja hän noudattaa ja mitä pitää Jumalan sanan [sic] vastaisina.”

Mutta kyllähän Touko Aallon natsivertauksessa jotakin perää on. Rotuhierarkiaan perustuva juutalaisten murhaaminen holokaustin muodossa – muista alempiarvoisiksi katsotuista ja poliittisista väärinajattelijoista puhumattakaan – oli natsi-Saksassa täysin laillista. Jos se oli laillista silloin, ja jos moraali on kollektiivin määrittelemä asia, keitä me olemme sanomaan 1940-luvun saksalaisille, että he eivät toimineet oikein? Sanat hyvä ja paha ovat tyystin menettäneet merkityksensä, koska aikakausi ja konteksti määrittelevät ne.

Touko Aallon tekopyhän hurskastelun tekee etovimmaksi se, että kuten natsi-Saksassa, meillä täällä koto-Suomessakin on käynnissä jo yli 510 000 uhria vaatinut kansanmurha. Sen kohteena ovat ihmisistä puolustuskyvyttömimmät, syntymättömät lapset. Se tekee meistä monin verroin natseja viheliäisempiä. Jos uhrien määrä vielä suhteutetaan väkilukuun, olisi skaala kammottavuudessaan vertaansa vailla, elleivät muut pohjoismaat panisi paremmaksi.

Ateistina Touko Aallon pitäisi ymmärtää, että hänen maailmankatsomuksensa mukaan kaiken olevaisen arvon määrittelee kollektiivi ja se pätee myös ihmisarvoon. Näin ihmisellä ei voi olla muuta arvoa, kuin utilitaarinen, yhteiskuntaa hyödyttävä arvo. Olisi johdonmukaista uskoa, että yhteiskunnan terveyttä heikentävästä aineksesta olisi hankkiuduttava eroon. Siinä mielessä lainrikkojien kärräämisessä toiseen maahan –  vieläpä lentokoneella kaikista vaihtoehtoisista transportaatiomalleista – ei ole järjen hiventä. Olisi kaikin puolin kustannustehokkaampaa päästää mokomat loiset päiviltä saman tien, eikä tuhlata heihin yhteiskunnan resursseja.

Yhtä lailla hänen maailmankatsomuksensa mukaan olisi johdonmukaista puolustaa syntymätöntä elämää, sillä tuohon syntymättömään elämään pakattu utilitaarinen potentiaali tulevaisuuden veronmaksajan ja yhteiskunnan tukipilarin muodossa vain odottaa kypsymistään. On käsittämättömän lyhytnäköistä tällä tavoin sahata omaa oksaansa ja virtsata omaan aamiaiseensa. Itse asiassa olisi kollektiivin kannalta parempi, että tällä tavalla yhteiskunnan tulevaisuuden vaarantavat poistettaisiin yhteiskunnasta, jälleen kustannustehokkaimmalla mahdollisella tavalla. Ehkä yhteiskunta siten säästyisi ja varoittava esimerkki toppuuttelisi muiden pesänlikaajien hedonismia.

Kysynkin siis:

• jos natsi-Saksan touhut olivat aikansa lainsäädännön puitteissa laillisia, mitä sitten?
• jos abortin hankkiminen on laillista, mitä sitten?
• jos turvapaikanhakijoiden palauttaminen, vaikka sitten AK:n ruoaksi keskelle sotatannerta, tapahtuu lain puitteissa, mitä sitten?

Kuka Touko Aalto oikein kuvittelee olevansa asettaessaan itsensä kollektiivin yläpuolelle? Kollektiivi on puhunut; se on valinnut edustajansa demokraattisesti, ja edustajat ovat säätäneen lait, joiden puitteissa toimitaan. Ah, mutta kaikki ei ole oikein. Mutta kuka määrittelee, mikä on oikein? Ellei parempaa vastausta anneta, oletan, että kyseessä on jälleen kollektiivi. Näin kehäpäätelmä pyörii, eikä päästä minnekään. Tässä tapauksessa kollektiivi on määritellyt, että turvapaikanhakijan palauttaminen on oikein – se on oikein, koska se on laillista ja se on laillista, koska se on oikein.

Kamalilla ajatuksilla leikittelyn jälkeen totuus on tämä: Touko Aalto joutuu lainaamaan ideologiansa tueksi kristinuskosta. Omassa ideologiassaan hänellä ei natiivisti ole sellaisia kategorioita, kuin oikea ja väärä, hyvä ja paha, tai ihmisarvo, vaan ne pitää lainata muualta. Ne vaativat ihmistä suuremman, Jumalan. Jumalan kuvaksi luotuna ihmisenä hänellä on sisäinen tieto Jumalan olemassaolosta. Langenneena Aadamin lapsena hänellä on sisäinen tieto hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä. Jumalan kuvaksi luotuna hän tunnistaa toisen imago dein; se on ihmisarvon perusta. Mutta näitä asioita hän ei tunnusta, vaan tukahduttaa Jumalan tuntemisen (Room. 1:18-32).

Minun puolestani sellaiset muualta tulleet, jotka eivät suostu noudattamaan Suomen lakia, joutavat takaisin sinne, mistä ovat tulleetkin. Kaikki laki perustuu siihen, että on olemassa ylimmäinen lainsäätäjä, Jumala. Hän määrittelee sekä ihmisarvon, että moraalin. Ja jos jokin laki on jumalaton, emmekä halua sitä noudattaa, vetoamme Hänen vanhurskaaseen oikeamielisyyteensä perustellessamme, miksi jokin voi samaan aikaan olla sekä laillista, että väärin. Ateisti ei voi niin tehdä. Touko Aallon täytyy joko lopettaa kristinuskosta lainaaminen, tai parempaa: nöyrtyä Kristuksen herruuden edessä.

Toisaalta arvostaisin kyllä sitäkin, että hän panisi ylevän (joskin epäjohdonmukaisen) oikeuskäsityksensä käytäntöön ja soveltaisi natsisentimenttiään syntymättömien lasten asemaan ja sen parantamiseen. Meillä täällä natsi-Suomessa on kädet veressä.

Advertisement