Satu Bennystä, joka teki parannuksen

Pari viikkoa sitten evankelinen Interweb sai aihetta kohinaan viraaliksi äityneestä videosta, jossa muuan Benny Hinn ilmoitti, että ”menestys on mennyt äärimmäisyyksiin” ja että hän ”korjaa teologiaansa”. Benny Hinn on tehnyt parannuksen! Ei niin nopeasti. Hinnin kärkkäimmistä kriitikoista Justin Peters julkaisi oikopäätä kriittisen kannanoton innokkaimpien optimismia suitsimaan, eikä sitä tietenkään hyvällä katsottu. Myös Chris Rosebrough keskusteli asiasta live-lähetyksessä Steven Kozarin kanssa.

Etenkin nuo kaksi linkittämääni analyysiä kannattaa katsoa. Ne voi summata toteamalla, että Hinnin ”parannus” on lähempänä samaa osastoa kuningas Saulin kanssa, kuin kuningas Daavidin. Läsnä ovat tutut vastuunsiirtely ja se tosiasia, että eihän tämä ensimmäinen kerta ole. Lisäksi on melko selvää, että tällainen ulostulo on Hinnille bisnesliike. Hän hankkii itselleen uusia tulonlähteitä, heittäen samalla junan alle vanhat kaverinsa, kuten Mike Murdockin, joka oli Hinnin stuntista pöyristynyt. Ei kunniaa varkaiden keskuudessa.

Toisessa kontekstissa Benny Hinn on vedonnut siihen, että häntä painostettiin ja todennut, ettei kriitikoilla tai hänen veljenpojallaan Costi Hinnillä ole mitään tekoa hänen korjausliikkeensä kanssa. Kyseessä on olevinaan hänen oman jumalasuhteensa kehittymisestä kumpuava asia. Näin hän on itse oman parannuksensa seppä, eikä riippuvainen muista ihmisistä, joita Jumala elämäämme antaa, kuten me muut, me alhaiset.

Miltä todellinen parannus Bennyn kohdalla näyttäisi? Ei ainakaan siltä, miltä se nyt näyttää, nimittäin saatuaan suuren ilmoituksensa maailmalle, Hinn on jatkanut samoja latuja, eikä ole poistanut harhaoppisia materiaalejaan, eikä varsinkaan palauttanut vääryydellä hankkimaansa omaisuutta. Kun on kaivanut itsensä noin syvään kuoppaan, todellinen parannus ei mitenkään voi manifestoitua tavalla, joka ei ole päivänselvästi ja kiistattomasti yliluonnollinen – että huijaamalla rikastunut tyytyy vaatimattomuuteen ja valhetta saarnannut nöyrtyy ottamaan opetusta vastaan. Sitä odotamme vielä. Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.

Unohdammeko silti Benny Hinnin tapauksessa jotakin? Unohdammeko hänen yleisönsä? Paul Washer on sanonut mielestäni osuvasti, että Benny Hinniä ja Joel Osteenia kuuntelevat eivät ole uhreja, vaan Hinn ja Osteen ovat heidän tuomionsa. He eivät tahdo kuulla tervettä oppia, eivätkä tuntea todellista elävää Jumalaa, vaan he tahtovat palvoa vatsaansa. He etsivät ratkaisuja elämänsä ongelmiin, mutta eivät rauhaa Jumalan kanssa eivätkä pelastusta synneistänsä. Rauhaa heillä ei olekaan, sillä jumala, jota he palvovat, ei kykene heitä auttamaan. Heidän jumalansa on näet kykenemätön toimimaan ilman heidän uskoaan. Turvansa he ovat panneet maalliseen, tämän maallisen ruumiin raihnaisuuden taianomaiseen katoamiseen, eivätkä ylösnousemukseen, kirkastetun ruumiin synnittömään ja sairaudettomaan täydellisyyteen. He ovat kuin ovatkin kaikista surkuteltavimpia ja heidän uskonsa on turhaa.

Siellä he istuvat ja taputtavat kuin mitkäkin NPC:t. Kun Benny saarnaa menestystä, he aplodeeraavat hurraten. Kun Benny leikkii itsekriittistä, he taputtavat totisina. Tässä heitä vuosikymmenet verkkokalvoille virtsannut veijari esiintyy heidän edessään mukamas niin aitona ja rehellisenä ja he taputtavat tajuamatta edes, että he itse uskoivat kaiken heille syötetyn pajunköyden. Henkilökultti elää edelleen ja voi hyvin.

Mielestäni unohdamme turhan helposti myös seurakunnan roolin ja raamatullisen kurinpitomenettelyn. Vanhassa testamentissa väärä profeetta kivitettiin. Lukuisissa kuolemanrangaistuksen määräävissä teksteissä toistuu ilmaisu: poista paha Israelista, tai jokin sen variantti. Paavali soveltaa tuota ilmaisua 1. Kor 5:13 käskiessään erottaa moraalittomasti elävät seurakunnasta.

Kun vanhassa liitossa poistettiin joku seurakunnasta, se tapahtui kuolemanrangaistuksen kautta. Uusi liitto on parempi liitto myös siten, että katuva voi palata – hengellisesti kuollut ikään kuin herää kuolleista, mikä on sen ylösnousemuksen esikuva, josta jokainen Kristuksen oma on aikanaan osallinen. Konkreettisesti kuoliaaksi kivitetyn palauttaminen takaisin elävien kirjoihin on kokolailla hankalampi prosessi.

Mutta jos haureudesta ansaitun kuolemanrangaistuksen uuden liiton ekvivalentti on seurakunnasta erottaminen, miksei väärin profetoivia eroteta seurakunnasta? Arvatenkin syy on se, että silloin pitäisi erottaa kosolti hyvää tarkoittavia ja hartaita helluntailaisia. On kovin valitettavaa, että profetian konsepti on niin perin juurin halvennettu.

Benny Hinn on väärä profeetta, joka on profetoinut väärin useita kertoja ja lisäksi opettanut ilmestyksen kautta saamakseen väittämiään vääriä oppeja. Hän on sekä ennustanut väärin, että houkutellut seuraamaan muita jumalia, täsmällisemmin yhdeksänjäsenistä kolminaisuutta. Hänet pitäisi poistaa Israelista. Ja jos hän todella katuisi ja hänen katumuksensa kantaisi hedelmää, hän ei edes pyrkisi enää valokeilaan.

Mutta kenen on vastuu? Missä on Benny Hinnin vanhimmisto? Näinköhän hänellä olisi kotiseurakunnassaan kokoelma vanhimman vaatimukset täyttäviä miehiä, joilla on valta erottaa hänet? Eipä taida olla. Hinn itse ei ole täyttänyt seurakunnan kaitsijan kelpoisuusvaatimuksia missään vaiheessa, eikä täytä niitä varsinkaan nyt.

Viime kädessä vastuu on seurakunnan. Niin, sinun ja minun. Vaikka seurakunnan johtajat ynnä muut arvovaltaiset venkoilisivat vastuustaan, sinua ja minua ei ole siitä vapautettu. Siksi minä en tunnusta Benny Hinniä veljeksi; en ennen kuin hänen parannuksensa kuvastaa Daavidin ja Sakkeuksen mielenlaatua.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s