Kristillisen maailmankuvan mukainen nimi

On jokavuotista hupia kiemurrella myötähäpeästä lukiessa tämän kaltaisia artikkeleita, joissa uutisoidaan siitä, mitä pähkähulluja nimiä ihmiset tällä kertaa ovat keksineet itselleen ja jälkikasvulleen. Nimenanto ja -vaihtaminen sujuu Suomessa maistraatin kautta. Maistraatissa täti tai setä plärää prujut läpi ja harkitsee, onko tässä perusteltua epäillä, ettei nimi täytä lain vaatimuksia. Jos on, pyydetään nimilautakunnalta kannanotto.

Suomen nykyinen nimilaki on luonnollisesti ajanmukaisen skitsofreninen, yrittäessään perustaa määräyksiään postmodernille itsedeterminismille, pääsemättä kuitenkaan pakoon imago deistä johtuvaa intuitiota oikeasta ja väärästä. Nimi kun ei saa aiheuttaa ”pahennusta” eikä ”haittaa”. Etunimeksi ei myöskään kelpaa vastakkaiselle sukupuolelle vakiintunut nimi.

Tämä on tietysti tyypillistä vasemmistolaista holhoamista. Toisaalta esimerkiksi Yhdysvallat on loistava esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun nimenantamista ei juuri säädellä. Mutta niinhän se juuri menee, että kourallisen takia joudutaan määräilemään myös niitä, jotka hoitavat elämänsä mallikelpoisesti.

Ehkä mielenkiintoisinta nimilaissa on se, miten se vastoin yleistä kehityssuuntaa edelleen olettaa kaksi sukupuolta. En usko, että kestää kauaa, että joku hoksaa sen ja ulina muunsukupuolisia sortavasta laista alkaa. Silloin sellaisen lain on taivuttava, joka ei perustu siihen, että Jumala on ja Hän määrittelee miehen ja naisen. Postmodernismin kanssa yhteensopimattoman epämääräisen muotoilun takia kuka tahansa voisi jo nyt nostaa äläkän siitä, että jonkun nimi aiheuttaa pahennusta hänen intersektionaalisessa viiteryhmässään. Nimi voidaan kokea liian ”valkoisena” tai ”patriarkaalisena”.

Syitä eri nimien hylkäämiseen voi vain arvailla. Linkkaamassani jutussa oli esimerkiksi nimiehdotus Jalofina, mistä huolestunut nimilautakunta arvatenkin oletti, että se väännetään jaloviinaksi. Nimi Lucifer varmaankin hylättiin sen assosiaation vuoksi kristinuskon pahuuden henkilöitymän, saatanan, kanssa. Samalla logiikalla pitäisi kieltää myös kaikki muut mytologiset ja epäkristilliset nimet, kuten vaikkapa kalevala-aiheiset nimet tai Muhammed. Itse asiassa Lucifer ei edes ole paholaisen alkuperäinen nimi, kuten vakiintunut traditio uskottelee, vaan se on yksinkertaisesti Hieronymoksen Vulgataan valitsema alkutekstin kointähti-sanan latinankielinen käännös (Jes. 14:12).

Toistaiseksi näyttäisi vielä siltä, että nimilautakunnassa on tolkun väkeä, mutta kuinka kauan? Sukupuolineutraali ideologia päästää nyt jo läpi omituisia nimiä. Joku tutun tuttu antoi lapselleen nimeksi Taika. Jos joku kysyy, että onkos hän tyttö vai poika, vastaus on arvatenkin: hän saa itse päättää mikä hän haluaa olla. Se on koko jutun juoni. Tässä juonessa ovat tietenkin mukana myös ne maistraatin mukavan näköiset tädit ja sedät, jotka päästävät tuollaiset nimet läpi. Sitä kun ei tule äkkiseltään ajatelleeksi, että heilläkin on maailmankatsomus ja harvalla se on kristillinen. He näyttävät neutraaleilta konttorirotilta, jotka vain pläräävät papereita ja hoitavat harmaita ja mekaanisia hallinnollisia askareitaan. Mutta ehei; heidän maailmankatsomuksellaan on vaikutusta yksilöiden elämään. Nimilautakunnan suositukset eivät sido heitä. Jos heillä ei ole perusteltua syytä epäillä, että joku saa nimestään harmia tai aiheuttaa sillä pahennusta, heidän ei tarvitse nimilautakunnan mielipidettä edes kysyä.

Nimilaki on rakennettu samoista aineksista kuin vihapuhelaki, eli laki kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Se on samalla tavalla ympäripyöreä ja subjektiiviseen nojaava. Se ei ole enää kristillisen maailmankuvan informoima, sillä lakia tulkitsevien maailmankuva ei ole enää kristillinen. Mitä enemmän ihminen tukahduttaa totuutta epävanhurskaudellaan, sitä vähemmän myös kristillisestä maailmankuvasta varastettu henkinen pääoma säätelee hänen käytöstään ja rajoittaa hänen pahuuttaan. Siten ovet aukeavat kaikenlaiselle mielivallalle ja niin tällaisista ideologisista laeista tulee pahimpia mahdollisia sorron ja tyrannian välineitä.

Kristityn on tärkeää huomata, että tolkun käytös ei synny vakuumissa, vaan se perustuu nimenomaan kristilliseen maailmankatsomukseen. Sen puute taas synnyttää loogisesti kaikenlaista vastuuttomuutta järjettömyyttä — niinkin näennäisen vähäisessä asiassa, kuin nimen valitsemisessa jälkikasvulle. Ehtoopuoltaan viettävälle yhteiskunnalle leimallisia asioita ovatkin vastuuttomuus, hedonismi ja yleinen järjettömyys.

Oli yhteiskuntajärjestys sitten yksilön vapautta korostava tai hallinnon valtaa pönkittävä, totuus on se, että kumpikaan ei toimi ilman kristillistä maailmankuvaa. Kuitenkin mielestäni on nähtävissä, että nimenomaan kristinuskon vaikutuksen hiipuessa vasemmistolainen tyrannia alkaa nostaa päätään. Se tyrannia haluaa määrätä kaikesta, kuten myös lapsesi nimestä. Niin kauan kuin se ei ole ristiriidassa kristillisten arvojen kanssa, kristityt eivät välitä. Kun se on, on liian myöhäistä.

Keisari ei ole Herra. Jeesus on Herra.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s