Rikollista Raamatuntulkintaa

Tähän on nyt tultu. Suomessa, jossa ei pitänyt korruptiota olla. Suomessa, missä piti mukamas olla sanan- ja uskonnonvapaus. Raamatun tulkitseminen voi olla rikollista. Missä tilanteessa se on ja missä se ei ole, siitä ei ota enää perkelekään selvää ja hänen nimenomaan nämä hommat pitäisi haltsata. Hän on nimittäin kieroilemisen mestari ja lukee Raamattua kuten valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen ja Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittaja Jaakko Heinimäki.

Kyse on tietenkin Päivi Räsäsen vuonna 2004 kynäilemästä ja Suomen Luther-säätiön julkaisemasta 24-sivuisesta Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi -pamfletista. Linkittäisin sen tähän muuten, mutta en voi, koska saattaisin rikkoa lakia. Saattaisin syyllistyä tietämättäni ”kansanryhmää vastaan kiihottamiseen”. Tyydyn siis kertomaan, että se löytyy millä tahansa hakukoneella. Siten ehkä Google rikkoo lakia, enkä minä.

Minun mielipiteeni laista on tämä: se on jumalaton, tyranninen, epäoikeudenmukainen sekä erittäin heikosti ja epäjohdonmukaisesti muotoiltu. Se, että Päivi Räsästä edes tutkitaan noin tökerön sepustuksen perusteella, on häpeällistä. Tuon lakipykälän mukaan rangaistava on sitä, joka ”saattaa yleisön saataville” ja plää plää, ilman, että määritellään, mitä se ”yleisön saataville saattaminen” edes on. Suomen perustuslain mukaan ketään ei saa tuomita teosta, jota tekohetkellä laki ei kiellä. Toiviaisen selitys perustuslain häpeämättömälle ja törkeälle rikkomiselle on se, että kirjoitus on edelleen saatavilla. Mutta teknisesti Päivi Räsänen ei tällä hetkellä edes tee aktiivisesti mitään sen eteen, että hänen pamflettinsa olisi yleisön saatavilla. Periaatteessa syytettyjen penkillä pitäisi istua Luther-säätiön verkkosivustoa ylläpitävän verkkopalveluntarjoajan henkilökunta, Luther-säätiö, joka maksaa laskun, Google ja muut hakukoneet, sekä joka ikinen ikinäkään missään, joka tällä hetkellä tavalla tai toisella saattaa jonkun nähtäville sähköisen kopion linkin kautta tai fyysisen paperisen kappaleen. Tätä lakia on mahdotonta soveltaa johdonmukaisesti. Tämä on farssi ja poliittinen näytös, jonka kohteeksi on tarkoituksella haettu näkyvä ja tunnettu kristitty poliitikko.

Hesarin haastattelussaan Raija Toiviaiselta ei liikene paljoa ymmärrystä sille, ettei koko maailma ajattele sillä tavalla kuin hän. Monitulkintainen kansankiihotuspykälä on hänen mielestään ”melko selkeä”. Hänen mielestään ”kyllä jokaisen pitäisi ymmärtää, mitä se kiihottamispykälä tarkoittaa.” Mutta koska käytäntö on osoittanut, että niin ei ole, hän ”on valmis pohtimaan rikoslakiin muutosta”. Kuka hänestä lainsäätäjän teki?

Jos Raija Toiviainen olisi Harry Potter -hahmo, hän olisi tietenkin Dolores Pimento, taikaministeriön inkvisiittori. Hän pitää rangaistuksen uhalla huolen siitä, että lapsukaiset puhuvat kukkaiskielellä toisilleen, eivätkä kyseenalaista virallisia totuuksia. Hän on omavaltainen vallankäyttäjä, joka ei ole vastuussa kenellekään ja jota ei saa äänestämällä pois. Hän on tyrannian ja korruption perikuva. Kun hän ottaa sinut silmätikukseen, pelisi on pelattu, koska kukaan ei auta sinua häntä vastaan.

Historiasta löytyy monia synkkiä esimerkkejä siitä, miten vähemmistöjen ihmisyyttä riisuva puhe on luonut maaperää heihin kohdistuvalle väkivallalle.

Toiviainen huomauttaa, että myös moraalisäännöt elävät ajan saatossa. Eri vähemmistöryhmiin ei ole aina suhtauduttu yhtä sallivasti. Ylipäänsä esimerkiksi homoseksuaaleja ei pitkään pidetty vähemmistöryhmänä, jonka ihmisarvoa tulee suojella.

Mitä siis pitäisi tehdä, jos teksti sijoittuu aikaan, jolloin tietynlainen puhe oli sallitumpaa? Voidaanko nykypäivän moraalistandardien mukaisesti rangaista niitä, jotka ovat eläneet erilaisena aikana?

Päivi Räsäsen rikostutkinnan oleellinen ongelma on moraalirelativistinen maailmankuva, joka käytännössä rappeuttaa kaiken, mitä oikeustajuun ja -prosessiin liittyy. Ei ole millään tavalla ihme, että suomalaisten usko Suomeen oikeusvaltiona järkkyy, kun yksittäinen ihminen käy itse omana auktoriteettinaan mielivaltaisesti sortamaan toisia. Mutta se on oma syy. Jumalaton kansa, joka on hylännyt Jumalan iankaikkisen ja täydellisen lain ja halunnut hallita itse itseään ja säätää itse oman moraalinsa mukaisia lakeja, on äänestänyt itseään hallitsemaan arvoisensa bussikuskin ja kumppanit. Nämä taas säätävät lait. Mikä korruptoitunut prosessi nimittää raijatoiviaiset virkoihinsa, sitä en tiedä, mutta tyhjästä sellaiset eivät tuonne pelmahda.

On erittäin ironista, että aletaan ruikuttamaan siitä, miten ennen oli laillista sanoa sitä ja tätä, mutta nyt ei enää. Muuttuvan moraalin myötä muuttuvat laitkin. Länsimaiselle nyky-yhteiskunnalle se pitäisi muka sallia, mutta samaan aikaan tekopyhä nykylänsimaalainen haluaa kieltää sen muilta.

Historiallisessa ”vähemmistöjen ihmisyyttä riisuvassa puheessa” on kyse tietenkin natsi-Saksan juutalaisvastaisesta retoriikasta. Natsi-Saksan julmuuksia pidetään luonnollisesti ja täysin oikein kammottavina, eikä sosiaalidemokraatti voi siitä syystä olla kansallismielinen, se kun tekisi hänestä kansallissosialistin. Mutta natsihistorian suorastaan fanaattinen kammoaminen ei perustu moraalirelativismiin, vaan siihen, että ihmisten kokoaminen leireihin, kaasuttaminen hengiltä ja polttaminen uunissa on yhtä väärin tänään kuin tuhat vuotta sitten.

Jos moraali todella muuttuu – ja muuttuuhan se ilman absoluuttista kiintopistettä – menetetään moraalinen oikeus sanella toisille, millainen moraali heillä pitäisi olla. Natsi-Saksassa juutalaisten sortaminen oli laillista ja yli-ihmisinä itseään pitävät natsit katsoivat toimivansa moraalisesti oikein suorittaessaan rodullisia puhdistuksiaan. Onko merkitystä sillä, että vähemmistön mielestä se oli moraalisesti oikein? Vähemmistö sellaiset ihmiset epäilemättä olivatkin, etenkin globaalista mittakaavasta tarkasteltuna.

Valitettavasti meidän aikanamme ja meidän yhteiskunnassamme on vihapuhetta, joka riisuu ihmisyyden eräältä hyvin huomattavalta ihmisryhmältä ja oikeuttaa siten vihateot tuota ihmisryhmää kohtaan.

Se on alkio.
Se on sikiö.
Se on tsygootti.

Sanoista tekoihin. Näin oikeutetaan myös Suomessa väestöön suhteutettuna suurempi ja raaempi holokausti, kuin natsi-Saksassa. Juutalaisia ei sentään revitty kappaleiksi pihdeillä. Milloin tähän puututaan?

Mutta mitäs sille natsi-Saksalle tehtiin? Sitä vastaan lähdettiin sotimaan. Sitä pidettiin oikeutettuna. Oli oikein lähteä sotaan muita kansoja sortavaa ja moraalisesti rappiollista kansaa vastaan. Nykymaailma kiittää ja mässäilee kauhukuvilla siitä, miltä maailma näyttäisi, jos pahikset olisivat voittaneet. Mutta onneksi me hyvikset voitimme! Tätä historiaa vasten raamattuasiantuntijamme Raija Toiviainen arvostelee sitä, miten Raamatun mukaan on oikein tuhota kokonaisia kansoja. Näin hän vetää maton oikeutetun sodan konseptin alta. Natsien olisi siis ilmeisesti pitänyt antaa olla. Hän ei tietenkään tiedä, että ne kansat, jotka Jumala käski hävittämään, hävitettiin, koska ne olivat julmia ja moraalittomia kansoja, jotka palvoivat Moolokia – vähän niinkuin nykypäivän Suomessakin tehdään.

Arvostellessaan kristinuskon tekstejä ihmisarvoa loukkaaviksi, Toiviainen paljastaa tietämättömyytensä ja totaalisen kompetenssin puutteensa, mitä muiden ihmisten maailmankatsomusten ja sitä kautta heidän puheidensa laadun arviointiin tulee. Kristinuskon peruskäsitys ihmisestä on, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja että se on ihmisarvon perusta. Lisäksi kaikki ihmiset ovat samojen esivanhempien lapsia. Siten kaikki ihmiset ovat samanarvoisia myös keskenään. Mikäli Päivi Räsänen olisi todella pamfletissaan sanonut jotakin sellaista, mikä ”riisuu ihmisyydestä”, hän olisi erittäin epäjohdonmukainen kristitty. Uskallan kuitenkin väittää, että se ei ole asian laita.

Kenelläkään, joka ei usko ihmisen olevan Jumalan kuvaksi luotu, ei ole edellytyksiä eikä moraalista oikeutta puhua ihmisarvosta ensinkään. Sellaiselle ihminen on nimittäin pelkkä kosminen sattuma. Ihminen on tullut ”ei mistään”. ”Ei mikään” on luonut kaiken, joten myös ihminen on silloin ”ei mitään”. Aistittu todellisuus ja ihmisen aivotoiminta ovat loppupeleissä pelkkiä sähköimpulsseja, jotka ovat täysin mallinnettavissa, jahka kvanttikoneet saadaan raksuttamaan riittävällä laskentateholla. Ihminen itse on pohjimmiltaan merkityksetöntä tähtipölyä merkityksettömässä universumissa. Hän on kehittynyt samasta alkuliemestä kuin kaikki muutkin eliöt ja hänen primitiivisin viettinsä on vain selvitä. On vain tämä elämä, ei iankaikkisuutta, eikä Jumalaa.

Tämä nihilistinen lohduttomuus ajaisi hulluksi, ellei selviytymismekanismi toivottomuutta ja merkityksettömyyttä vastaan olisi tiedostamaton varastaminen maailmankuvasta, joka tarjoaa transendenttisen merkityksen elämälle, hyvän ja pahan. Jumalankieltäjillä ei ole mitään syytä puhua hyvästä ja pahasta, sillä jos he olisivat johdonmukaisia, he tunnustaisivat, että heidän maailmankatsomuksensa suurin ”hyvä” on kehitys. Evoluution kylmä ja tunteeton prosessi tappaisi luonnollisesti sukupuuttoon kaikki, paitsi kukkulan ehdottomat kuninkaat. Jäljelle jäisivät vain parhaat, vahvimmat ja sopeutuvaisimmat.

Missä tuossa maailmankuvassa on tilaa heikomman puolustamiselle? Sitä ei ole, joten se pitää varastaa toisesta maailmankatsomuksesta. Onko siis ihmekään, että juuri vasemmistolaiset jumalankieltäjäideologiat ovat vastuussa suurimpien ihmismiljoonien massamurhista? Mitä muuta on natsi-Saksan ubermensch-konsepti, kuin johdonmukaista darwinismia? Ja darwinismi on myös Suomen koulujärjestelmän perusoppi. Vuonna 2007 YLE uutisoi, että Euroopan neuvosto varoittaa kreationismista, koska ”Euroopan neuvoston parlamentaarisessa yleiskokouksessa Strasbourgissa […] esitetyssä raportissa pidetään uhkana demokratian korvautumista teokratialla, jos kreationismista tulee osa kouluopetusta.” Raporttia komppasi myös kansanedustaja Krista Kiuru (sd. – mikä yllätys).

[Raportin laatineen Anne Brasseurin mukaan] fundamentalistiset kreationistit uhkaavat jopa ihmisoikeuksia ja muita Euroopan neuvoston ajamia perusarvoja.

Paksua puhetta, päivänselvää demonisointia ja epärehellistä panettelua ihmisiltä, joiden maailmankuva ei edes natiivisti tue sellaista käsitettä kuin ”ihmisarvo”.

Darwinistinen epäinhimillinen pohja paistaa läpi myös kiihotuspykälässä:

…jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, syntyperän…

Ajatus eri ihmisroduista on paitsi epäkristillinen, myös epätieteellinen. Se on polarisoiva ja vastakkainasetteluja ruokkiva aate. Se on sosiaalinen konstruktio, eikä tieteellinen. Rotuaatteen käyttäminen kriteerinä lainsäädännössä, jonka tarkoitus on vähentää diskriminaatiota, osoittaa, että koko kiihotuspykälä on totaalisten tyhjäpäiden laatima.

Hesarin jutusta on oikaistu toteamus, jossa väitettiin, että Paavalin mielestä homot pitää tappaa. Sanatarkasti 1938 käännöksen mukaan Paavali sanoo, että ”ne, jotka senkaltaisia tekevät, ovat kuoleman ansainneet” (Room. 1:32). Jos tuollainen nyanssi vaatii oikaisun, yhtälailla pitäisi silloin oikaista tämäkin:

Räsäsen twiitissä, josta ensimmäinen rikostutkinta alkoi, taas viitataan Raamatun tekstiin, jossa homoseksuaaleja kuvataan ”saastaisina”, ”häpeällisinä”, ”luonnonvastaisina”, ”villiintyneinä” ja oman ruumiinsa ”häpäisijöinä”.

Paavalihan ei tuossa tekstissä sano, että ”homoseksuualit ovat saastaisia”. Paavali ei ota silmätikukseen demografiaa nimeltään homoseksuaalit ja luettele heistä haukkumasanoja. Modernin ”homoseksuaalit”-nimisen vähemmistödemografian olemassaolon lukeminen sisälle tekstiin osaksi Paavalin ajattelua on anakronismi. Paavali ei jakanut kulttuurimarxilaisesti aikansa yhteiskuntaa ”sorrettuihin vähemmistöihin”.

Roomalaiskirjeessä Paavalin kritiikin kohteena on itse asiassa jumalaton ihminen yleisellä tasolla. Paavalin sanat kohdistuvat kokonaiseen kulttuuriin ja yhteiskuntaan. Jumalan viha ilmestyy kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan. Hänen luettelemansa synnit eivät millään muotoa ole yhtäläisesti leimallisia yhteiskunnan jokaiselle jäsenelle, mutta yhteiskunnan yleistilaa hänen esiin nostamansa paheksunnan aiheet kuvaavat mainiosti. Lisäksi ne eivät ole jotakin, mistä ihminen saa tuta Jumalan vihan, vaan ne ovat Jumalan viha. Ne ovat Jumalan tuomio ja sen merkki, että Jumala on jo hylännyt yhteiskunnan kauan sitten omia himojaan palvelemaan.

Paavali ei siis sano, että ”homot ovat saastaisia”. Hän sanoo, että Jumala on hylännyt sellaiset ihmiset saastaisuuteen, jotka eivät kunnioita Häntä. Hän ei sano, että ”he ovat häpeällisiä”, vaan että Jumala on hylännyt Häntä vihaavat häpeällisten himojen valtaan. Hän ei sano, että ”he luonnonvastaisia”, vaan että Häntä vastaan kapinoivat ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen. Niitä vastaan, jotka väittävät, että takerrun semantiikkaan, puolustaudun huomauttamalla, että Hesarin oma korjaus kirjoitukseen antaa minulle edellytykset ja luvan siihen. Jos Paavalin sanomisia aiotaan analysoida, tehtäköön se johdonmukaisesti. Jos ”Paavalin mielestä homot pitää tappaa” ei ole totuudenmukaisesti ilmaistu, silloin ”Paavalin mielestä homot ovat saastaisia” ei myöskään ole.

Mutta eikö Paavalin ”he ovat kuoleman ansainneet” käytännössä tarkoita sitä, että jos yhteiskunnallisella tasolla olisi voimassa vanhatestamentillinen penologia, homoseksuaalit tapettaisiin? Teoriassa ymmärrän huolen siitä, mutta arvon raamattuasiantuntijamme Toiviainen ei ole ottanut huomioon sitä, että Paavali mainitsee listassaan myös vanhemmilleen tottelemattomat.

Sillä Jumala on sanonut: ’Kunnioita isääsi ja äitiäsi’, ja: ’Joka kiroaa isäänsä tai äitiänsä, sen pitää kuolemalla kuoleman.’ (Matt. 15:4)

Tässä itse Herra Jeesus Kristus vahvistaa Mooseksen lain ja toteaa, että vanhemmilleen tottelematon on niin ikään ansainnut kuoleman. Paavalin kuolemanrangaistuksen ansaitseminen on nimenomaan Mooseksen lain mukaan. Mooseksen laissa rikoksia, joista sai kuolemantuomion, olivat myös epäjumalanpalvelus, Jumalan nimen turhaan lausuminen, sapatin rikkominen, murhaaminen ja haureus.

Kuten olen todennut aikaisemmissa kirjoituksissani, Mooseksen laki on edelleen kirkkolain perusta, mutta koska seurakunta ei ole teokraattinen valtio, vaan hengellinen, sovellamme lakia hengellisesti ja ”poistamme Israelista sen, mikä on paha” erottamalla seurakunnasta ne, jotka eivät halua totella Raamattua ja tehdä parannusta siitä, minkä Raamattu synniksi tuomitsee. Sillä ei ole tykkänään mitään tekemistä kenenkään ihmisarvon kanssa.

Muuten, jos Jumalan lain rangaistuskäytäntöä todella sovellettaisiin johdonmukaisesti ja teokraattisesti, kuviteltu ilmastokriisi olisi äkkiä ratkaistu. Täällä ei olisi yhtään ihmisiä hönkimässä hiilidioksidia uloshengityksen kautta ilmakehään. Ilmastohätätilan suurin osatekijä, maapallon väestön liiallinen lukumäärä, olisi saatu pois päiväjärjestyksestä. Ihmiskunta, tämän planeetan syöpä ja raiskaaja, tuo luonnonvalinnan disruptiivinen häiritsijä, olisi poissa ja ekosysteemi voisi elpyä ja jatkaa evoluution ihanaa marssiaan. Tietenkin kirjoitan kuin mielipuoli – enhän hyvänen aika voi kristittynä mennä tuollaiseen mukaan. Puhuessaan kehitysmaiden syntyvyyden säännöstelystä ratkaisuna ilmastokriisiin, pöyhkeät paksut länsimaalaiset katsovat nenänvarsiaan pitkin köyhyydessä eläviä sisariaan ja veljiään Adamissa ja kuvittelevat, että heillä on muka jokin oikeus yli-ihmisinä sanella, kuka saa elää ja kenen pitää kuolla. Milloin ilmastopöljät raahattaisiin leivättömän pöydän ääreen vastaamaan ihmisyydestä riisuvista puheistaan?

On tärkeää muistaa, että Jeesus itse asettaa Jumalalle kelpaavan vanhurskauden määritelmäksi rakkauden kaksoiskäskyn:

”Ja katso, eräs lainoppinut nousi ja kysyi kiusaten häntä: ”Opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?” Niin hän sanoi hänelle: ”Mitä laissa on kirjoitettuna? Kuinkas luet?” Hän vastasi ja sanoi: ”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi”. Hän sanoi hänelle: ”Oikein vastasit; tee se, niin sinä saat elää”.” (Luuk 10:25-28)

Hän ei tee niin vakuumista käsin, vaan koska Hän on lihaantullut Jumala, eikä Hän ole ristiriidassa yhdenkään Hengen vaikutuksesta syntyneen kirjoituksen kanssa, Hän vahvistaa myös nämä Raamatun tekstit määräysvaltaiseksi Jumalan sanaksi:

Sillä joka pitää koko lain, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan, se on syypää kaikissa kohdin. (Jaak. 2:10)

”Sillä kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia; sillä kirjoitettu on: ”Kirottu olkoon jokainen, joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa, niin että hän sen tekee”.” (Gal. 3:10)

”Raamattu ei voi raueta tyhjiin[.]” (Joh. 10:35)

Sanoessaan: ”tee se, niin sinä saat elää”, Jeesus sanoo samalla: ”ellet tee sitä, sinun on kuoltava”. Se on kolikon kääntöpuoli. Kun siis tarkastelemme itseämme lain valossa ja analysoimme, olemmeko rakastaneet Jumalaa koko olemuksellamme, kaikella kapasiteetillamme ja kaiken aikaa, saati sitten lähimmäistämme niinkuin itseämme, rehellisen vastauksen on pakko olla ei. Se tekee kaikista lainrikkojia. Kaikki ovat ansainneet kuoleman, niin myös minä ja niin myös Päivi Räsänen ja niin myös Raija Toiviainen. Ja olemme kaikki kolme käsittääkseni heteroseksuaaleja.

Mutta jos olen ansainnut kuoleman, miksi saan elää? Miksen ole jo kuollut? Ei äkkiä tule ajatelleeksi, ettei yksikään ihminen ansaitse elää. Jokainen ihminen vauvasta vaariin on näet syntinen, eikä ansaitse saada elää. On ollut vain yksi ihminen, joka ei ansainnut kuolla. Hän on Herra Jeesus Kristus, eikä Hän ole kuka tahansa ihminen, vaan Hän on lihaantullut Jumalan Poika, tosi Jumala ja tosi ihminen.

Miksi Jumala ei sitten lyö kuoliaaksi jokaista lainrikkojaa heti paikalla? Vastaus piilee Jumalan yleisessä armossa. Hän antaa aurinkonsa paistaa niin hyville kuin pahoillekin. Niidenkin, joita Hän ei ole valinnut pelastukseen, Hän antaa nauttia yleisen armonsa siunauksista ja tuon armon määrä tulee viimeisenä päivänä tuottamaan heille sitäkin ankaramman tuomion, sillä, kuten todettua, Jumala on ilmoittanut itsensä luomakuntansa kautta kaikille ihmisille riittävästi, ettei kenellekään ole epäselvää, että Hän on olemassa.

Yhtäkaikki, jokaisen on eräänä päivänä kuoltava; Päivi Räsäsen, Raija Toiviaisen, minun. Ajankohta ja tapa, jolla siirrymme ajasta ikuisuuteen, on Jumalan ennaltamääräämä. Raamattu nimittäin sanoo:

”Hänen päivänsä ovat määrätyt, ja hänen kuukausiensa luku on sinun tiedossasi; sinä olet asettanut hänelle määrän, jonka ylitse hän ei pääse.” (Job. 14:5)

”Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut.” (Ps. 139:15)

Mutta kuolema ei ole kaiken loppu, vaan kerran on koittava ylösnousemuksen päivä, jona kuolleet herätetään ja kootaan tuomiolle Kristuksen valtaistuimen eteen. Tuona päivänä kukaan ei voi vedota tietämättömyyteen. Tuona päivänä jokainen, joka ei ole eläessään turvannut Kristukseen ainoana, joka voi täyttää Jumalan vanhurskauden vaatimuksen hänen puolestaan, tullaan tuomitsemaan oman vanhurskautensa perusteella. Jeesus kuvittaa tuon tapahtuman vertauksella hääjuhlasta, jonne tulee mies ilman juhlavaatteita:

”Mutta kun kuningas meni katsomaan pöytävieraita, näki hän siellä miehen, joka ei ollut puettu häävaatteisiin. Ja hän sanoi hänelle: ’Ystävä, kuinka sinä olet tullut tänne sisälle, vaikka sinulla ei ole häävaatteita?’ Mutta hän jäi sanattomaksi. Silloin kuningas sanoi palvelijoille: ’Sitokaa hänen jalkansa ja kätensä ja heittäkää hänet ulos pimeyteen’. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.” (‭‭Matt. ‭22:11-13‬)

Näin jokainen, joka ei tuomiopäivänä seiso Karitsan valtaistuimen edessä puettuna Kristuksen tahrattomaan lahjavanhurskauteen, heitetään iankaikkisesti tuliseen järveen, helvettiin, joka on toinen kuolema.

Kuka voi pelastua? Kuinka tuosta Jumalan lahjasta, Kristuksen vanhurskaudesta, pääsee osalliseksi? Pyytämällä, uskon kautta Herran Jeesuksen ristinkuolemaan ja ylösnousemukseen, syntejään katuen ja yksin Hänen armoonsa turvaten. Tuota sanomaa pelastuksesta kristitty julistaa jokaiselle, ikään, sukupuoleen, etniseen taustaan, uskontokuntaan ja seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta, ketään syrjimättä ja lietsomatta minkäänlaista vihamielisyyttä ketään kohtaan.

Raija Toiviainen vaikuttaa tulkitsevan kansankiihotuslakia siten, että rikos tapahtuu missä tahansa jostakin suojellusta vähemmistöstä väitetään epäedullisessa valossa jotakin, mikä ei pidä paikkaansa. Se on monella tavoin ongelmallista. Laki ei määrittele, mitkä vähemmistöt ovat suojelun kohteina. Samalla laki rikkoo Raamattua vastaan. Raamattu kieltää yksiselitteisesti kaikenlaisen puolueellisuuden lakien soveltamisessa:

Älkää tehkö vääryyttä tuomitessanne; älä ole puolueellinen köyhän hyväksi äläkä pidä ylhäisen puolta, vaan tuomitse lähimmäisesi oikein. (‭‭3.Moos. 19:15‬)

Tätä voi soveltaa myös enemmistöihin ja vähemmistöihin. Älä ole puolueellinen vähemmistön hyväksi, äläkä pidä enemmistön puolta, vaan tuomitse oikein. Lain on oltava sama kaikille. Nyt se ei ole. Jo Jussi Halla-ahon tapaus osoitti sen ja se on osoitettu toistuvasti sen jälkeen. Hanakasti ollaan puuttumassa siihen, kun suomalainen sanoo yleistäen jotakin epäedullista ”suojellusta vähemmistöstä”, mutta siihen ei puututa, kun vähemmistön edustaja solvaa yleistäen enemmistöä. Minun mielestäni kummassakaan tapauksessa ei virkavallan tarvitse asiaan puuttua, mutta jos se puuttuukin, sen on tehtävä työnsä johdonmukaisesti ja puolueettomasti. Muu on oikeuden vääristelyä, jota Jumala vihaa.

Lisäksi antaessaan tietämättömyydestä ponnistavia lausuntojaan Kristinuskosta ja Räsäsestä, Toiviainen kääntää julkista mielipidettä kristittyjä vastaan. Hän saa lausunnoillaan ihmiset uskomaan, että kristityt, jotka pitävät Raamattua auktoriteettinaan ja haluavat elää sen mukaan, ovat vihamielisiä seksuaalivähemmistöjä kohtaan tai pitävät heitä ali-ihmisinä. Ne ovat valheellisia, leimaavia ja erittäin loukkaavia mielikuvia. Näin Toiviainen de facto syyllistyy itse siihen, mistä vainoaa nyt Räsästä.

Toiviaisen on turha piiloutua sen taakse, että kristityt ovat ovat muka enemmistö. Valtaosa niistä, jotka rastittavat ruudun ”kristitty” eivät tunne Jeesusta, eikä Hän tunne heitä ja he joutuvat eräänä päivänä helvettiin muiden jumalattomien kanssa. Kristityt ovat maailman vainotuin ihmisryhmä. Me emme kuitenkaan ihmettele sitä, että maailma vihaa meitä, sillä maailma on vihannut Kristusta jo ennen meitä.

Minulla ei ole minkäänlaisia toiveita siitä, että tämän kirjoitukseni ansiosta jokin muuttuisi, koska vallanpitäjien tärkein valuutta on uskottavuus. Se joka myöntää olleensa väärässä, menettää uskottavuutensa ja sitä kautta auktoriteettinsa. Siksi kukaan ei myönnä mitään. Valitettavasti eivät edes Päivi Räsänen ja Kokoomuksen kansanedustaja Jukka Kopra voineet kumpikaan suoraselkäisesti myöntää, että kiihottamispykälä on ihan täysi fiasko ja heidän puolueensa olivat osallisia sen valmistelussa, kun Sebastian Tynkkynen grillasi heitä asiasta Markku Tenhusen isännöimässä keskusteluohjelmassa Alfa-TV:llä.

Auktoriteettiaan ei halunne menettää myöskään Raija Toiviainen. Hesarin jutun tyhmin kappale on sen ensimmäinen:

Jos Suomessa haluaa tietää, mitä täällä saa sanoa ja miten pitkään siitä on vastuussa, kannattaa kysyä valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaiselta.

Kuka kuoli ja teki sinusta hallitsijan?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s