Luottamus Jumalaan pandemian keskellä

Olen halunnut kirjoittaa koronaviruksesta jo toista viikkoa. Kirjoitinkin pitkän pätkän kaikenlaisia ajatuksia, mutta niistä tuli pelkkä sillisalaatti, enkä ollut tyytyväinen siihen hengelliseen ulottuvuuteen, jonka sain väkinäisesti liimattua päälle. Sellaista se joskus on; ajatuksia sanottavaa olisi paljon, mutta loogisen ja sujuvan kokonaisuuden rakentaminen niistä on vaikeaa. Se on vähän kuin tämä pandemiakin. Siinäkin on paljon ulottuvuuksia ja muuttujia. Mieleni sekasorrossa alkoi kuitenkin kiteytyä yksi sana, joka liittyy olennaisella tavalla oikeastaan kaikkeen, mikä liittyy myös koronavirukseen ja siihen tilanteeseen, johon se on ajanut käytännöllisesti katsoen koko maailman.

Se sana on luottamus. Lohdullista ja motivoivaa, eikö totta? Luottamusta — sitä me tarvitsemme; luottamusta tulevaisuuteen, päättäjiin, ihmisiin yleensä… Luottamus on elämän arvokkain valuutta. Ilman luottamusta ei mikään ole mitään. Ihmisestä paljastaa paljon, mihin hän luottaa ja missä kohtaa. Tällä hetkellä luottamusta pyydetään paljon, mutta sitä on vähän saatavilla.

Pitäisi luottaa markkinoihin. Markkinat ovat oivallinen esimerkki siitä, miten kaikki loppupeleissä perustuu luottamukseen. Kun sijoittavat lakkaavat luottamasta siihen, että heidän sijoituksensa arvo pysyy, niiden arvo alkaa laskea. Kun kriisi iskee, pörssikurssit notkahtavat ja talous sakkaa. Paljon pannaan turvaa rahaan kaikkivaltiaaseen, mutta kun pelko iskee, paljastuu myös mammonan todellinen luotettavuusaste.

Pitäisi luottaa päättäjiin. Pandemian jyllätessä yleinen jankutus kuuluu: mikseivät päättäjät tee jo jotakin? Tätä ihminen on aina tehnyt; valinnut joukostaan samanlaisia piereskelijöitä kuin he itse ja nostanut heidät keinotekoiselle jalustalle. Ihmisen peruspatologia ei muutu valtiomuotoa vaihtamalla ja nytkin meillä on erinäisiä kansakunnan isä- ja äitihahmoja, joiden hengennostatuspuheista ihmiset hakevat lohtua ja joiden jämptille johtajuudelle he odottavat voivansa osoittaa kuuliaisuutta. Mutta puheet ovat latteita, toimet aiheuttavat eripuraa tai ovat riittämättömiä ja mitä johtajuuteen tulee, heidän pitäisi olla kansakunnan palvelijoita, eikä sen johtajia.

Pitäisi luottaa asiantuntijoihin. ”Te uskovaiset olette kaikki tuollaisia,” sanoi eräs suonenjokelainen mansikkafarmari minulle kerran. ”Ette ajattele omilla aivoillanne.” Kun kriisi tulee ja moni hämmentää informaatiosoppaa, pitäisi antaa erityisarvo asiantuntijoiden näkemyksille. Mutta kun asiantuntijat antavat keskenään ristiriitaisia lausuntoja, mitä hyötyä on enää asiantuntijoista? Käytän siis omia aivojani, vedän omat johtopäätökseni ja oletan, että asiantuntijat voivat olla väärässä, samoin kuin ne, jotka tekevät päätöksiä heidän näkemystensä perusteella.

Pitäisi luottaa tiedotusvälineisiin. Toki valtavirtatiedotusvälineet väittävät, etteivät ne pyri lietsomaan paniikkia, mutta jo yksistään korona-aiheisten uutisten valtava volyymi vetää maton sellaisen väitteen alta. Sekö valtavirtamedia, joka on tähän mennessä syöttänyt väritettyä, yksipuolista ja politisoitua propagandaa, on nyt luotettava informoija viruspandemian suhteen?

Pitäisi luottaa muihin ihmisiin. Ihminen on pohjimmiltaan hyvä, niin väitetään. Me olemme tässä liemessä yhdessä, joten nyt tullaan yhteen, lauletaan lauluja ja tsempataan toisiamme. Ja hamstrataan vessapaperia – ahnehditaan paniikissa itselle, niin ettei toisille riitä. Täältä kaikuu ihmiskunnan solidaarisuudelle sarkastinen slow clap.

Pitäisi luottaa lakiin ja järjestykseen. Suomessakin on semmoinen vekotin, kuin perustuslaki, joka antaa kaikille Suomen asukkaille tiettyjä perusoikeuksia, joista yksi on vapaus kokoontua vapaasti lupaa kysymättä ja viranomaisten estämättä. Nyt koronaviruksen takia tuo vapaus on joiltakin osin evätty säätämällä poikkeuslaki. Ymmärrystä sille kyllä ihmisillä riittää, mutta samaan aikaan kun rajat on pantu kiinni ja mielivaltaisen kokonaisluvun ylittävät yleisötapahtumat on kielletty, vedotaan edelleen ”kansainvälisiin velvollisuuksiin”, kun kärrätään lisää turvapaikkaturisteja Suomeen. Kristinuskon harjoituksessa kokoontuminen on olennaista. Rajoittamalla kristittyjen kokoontumista, valtiovalta rajoittaa uskonnonvapautta. Tämä kaikki kertoo minulle harvinaisen selkeästi, että Suomen perustuslaki on relevanssiltaan vessapaperin luokkaa. 

Mihin tässä voi enää luottaa? Helppo vastaus kuuluu: luota Jumalaan! Kyllä tämä tästä! Kaikki järjestyy! Asiat palaavat aikanaan ruotuun ja elämä jatkuu samanlaisena kuin tähänkin asti. Eikö se ole säälittävyyden huippu? Se on malliesimerkki siitä, kuinka pannaan luottamus Jumalaan vain tätä elämää varten. Kun on nojannut edellä mainittuihin murtuneisiin ruokosauvoihin ja haavoittanut itsensä, sittenkö kaivetaan arkun pohjalta vanha pölyinen Jumala, joka läähättävän koiran tavoin on ilolla täyttämässä toiveet siksi, että Häntä vähän huomataan? Ja niin tunnustavat kristitytkin yhtyvät jumalattomien kanssa samaan nihillistiseen renkutukseen: Imagine all the people living for today.

Ennen meitä tulleet kristityt ovat saaneet kestää kovempia aikoja ja pahempia pandemioita, kuin tämä. Kesään mennessä tämä on ohi ja ensi vuonna kuolee taas tavalliseen kausi-influenssaan satoja suomalaisia. Heidän omaisensa eivät saa surunvalitteluja presidentiltä, koska se on tavallista ja tylsää. Vielä suurempi todennäköisyys on kuolla johonkin itseaiheutettuun. Eikö todellinen luottamus Jumalaan näy siinä, että hyväksytään, että kaikki itsestäänselvyyksinä pidetyt asiat voivat kadota yhdessä silmänräpäyksessä?

Minä luotan Jumalaan. Uskon, että Hän on määrännyt päivieni määrän, joten Hän on myös määrännyt kuinka kuolen. Jos saan jostakin koronaviruksen ja kuolen siihen, en kuollut siihen vahingossa, vaan koska Jumala oli kaikkivaltiudessaan määrännyt niin. Sekä se, että elän tai kuolen, että myös se, kuinka elän tai kuolen, sen tarkoituksena on kirkastaa Kristusta. Elämäni perusvastaus kaikkiin miksi-kysymyksiin on: Kristusta varten.

• Miksi minut on luotu? Kristusta varten.
• Miksi elän? Kristusta varten.
• Miksi kuolen? Kristusta varten.
• Miksi vanhurskas pelastuu? Kristusta varten.
• Miksi jumalaton hukkuu? Kristusta varten.

Tavalla tai toisella Jumala aina osoittaa voimansa ja kaikkivaltiutensa kaikessa, mitä tapahtuu ja kaiken tähtäimenä on se, että Jeesuksen nimi olisi koroitettu yli kaikkien nimien ja että jokainen polvi notkistuisi Hänen herrautensa edessä. Siinä on toivo, siinä on luottamus ja siinä on rauha. Saakoon Jumalan alati luotettava ja kaikkeen elämään ja jumalisuuteen riittävä Sana rohkaista jokaista, joka turvaa tänä päivänä Häneen:

Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa. (Fil. 4:6-8)

Advertisement