Kukaan ei profetoinut koronavirusta

Koronaviruksesta on jotain hyötyäkin, vaikkei sitä äkkiseltään uskoisi tai haluaisi myöntää. Se nimittäin auttaa todistamaan, että karismaattisessa kristinuskossa esiintyvät ilmiöt profetioineen ja tiedon sanoineen eivät ole todellisia, vaan itsepsyykkauksen ja mielikuvituksen tuotetta. Kun koronaviruksen kaltainen tapahtuma koettelee kansakuntia, suomalaisten kristittyjen katseet kääntyvät kohti Amerikkaa. Suomessa meininki on Jenkkilään verrattuna säyseää, tai ainakin siltä minusta tuntuu, mutta olisi tyhmää luulla, että amerikkalaisten uraprofeettojen lonkerot eivät ulottuisi tännekin. Sid Rothin Yliluonnollista käsittääkseni pyörii edelleen TV7:lla.

Nimenomaan Sid Rothin TV-ohjelma toimii tässä mainiona esimerkkinä, sillä siinä oli vuoden alussa jakso, jossa kavalkaadi Yhdysvalloissa tunnettuja profeettoja kävi kukin vuorollaan julistamassa, mitä vuosi 2020 toisi tullessaan. Profetiat olivat tuttua ja kliseistä karismaattista sanasalaattia, joilla voi pelata nykyään jopa bingoa. Yksikään ei maininnut koronavirusta. Helluntailaiset ja maltilliset karismaatikot yrittävät arvatenkin puolustautua vetoamalla siihen, että äärikarismaatikoista ei voi vetää kaikenkattavia johtopäätöksiä karismaattisesta kristillisyydestä kokonaisuudessaan. Sillä ei ole merkitystä. Niissä karismaattisen kristinuskon haaroissa, missä yritetään epätoivoisesti pyristellä irti äärikarismaattisuuden stigmoista, ei nimittäin valitettavasti profetointi ole laadullisesti parempaa.

Mistään karismaattisen kristinuskon kolkasta ei ole kuulunut yksiselitteistä ja selkeää ennustusta tulevasta pandemiasta, eikä sellaista olisi ollut odotettavissakaan. Karismaatikot nimittäin tietävät, että mitä spesifimpi ennustus, sitä varmemmin saa nenilleen. Siksi niitä vältetään. Esimerkkejä jokseenkin yksityiskohtaisista tulevaisuuden ennustuksista ovat esimerkiksi Tukholman profetia ja norjalaisnaisen profetia. Niistä jälkimmäisen katsottiin ennustaneen vuoden 2015 pakolaiskriisi. Minkäänlaista globaalia pandemiaa ei kuitenkaan mainita kummassakaan.

Temppu on tehty, kun on saavutettu sopiva balanssi epämääräisen ja yksityiskohtaisen välillä, niin että päästään jälkikäteen iloitsemaan oikeaan osuneesta profetiasta. Ongelmana on kuitenkin se, että niissäkin tapauksissa profetiat ovat niin epämääräisiä, että niiden perusteella ei ole etukäteen mahdollista tehdä mitään päätelmiä tai toimenpiteitä. Eräs esimerkki tästä on David Wilkerson, jonka Näky-kirja sekä hänen lukuisat sen jälkeen antamansa profetiat nostetaan esiin aina, kun jotakin mullistavaa tapahtuu. Nytkin somea kiertää Wilkersonin nimeä kantava profetianpätkä, joka jäljittyy tänne. Mielenkiintoisen asiasta tekee se, että tämä profetia ei ole Wilkersonin saarnapöntöstä julistama tai kirjaan kirjoittama, kuten muut hänen profetiansa ovat, vaan Mike Evans -niminen mies väittää David Wilkersonin kertoneen tämän näyn hänelle vuonna 1986. Kuinka sattuikin sopivasti.

Useimmilla profetian tulkitsijoilla on rima matalalla. He laskevat pienimmänkin toteutuneen yksityiskohdan koko profetian toteutumiseksi. Se ei ole raamatullisen profetian standardi, vaan profetian täytyy toteutua kokonaisuudessaan ja kaikilta osin. Sehän juuri tekee esimerkiksi profetiat Messiaasta niin ihmeellisiksi, sillä ne toteutuivat kaikki pienintä ja mitättömintä yksityiskohtaa myöten. Sellaisen laskennallinen todennäköisyys on astronominen.

Taas eräs tapa kiillottaa profeetallista kilpeään on ottaa esille Raamattu ja väittää, että silmiemme edessä tapahtuvat asiat on ennustettu siellä. Tosiasia on kuitenkin se, että mistään, mitä Jumala on pyhien miesten kautta inspiroinut, ei voi luoda yksityiskohtaista kuvaa tulevaisuudesta. On mahdotonta sanoa Raamatun perusteella esimerkiksi, että kahden vuoden sisällä tulee suuri nälänhätä. Se olisi liian riskialtista. Tosin, kun kolmen vuoden päästä ei ole vieläkään nälänhätä, vapaa-helluntailainen vetoaa siihen, että profetioiden oikein saaminen vaatii tietynlaista hengellistä herkkyyttä ja eihän nyt kukaan voi aina oikeassa olla. Astian makua, sano. Siispä sen sijaan harjoitetaan eräänlaista profeetallista jälkiviisautta. Jos iskee vaikkapa nälänhätä, otetaan esille Ilm. 6:5 ja sanotaan: ”Näetkö? Raamattu on varoittanut meitä kaiken aikaa!” vaikka teksti ei puhukaan siitä nimenomaisesta nälänhädästä. Tällaista tekee esimerkiksi Mauno Mattila, joka on julkaissut videon otsikolla CORONA – Ruttotautia monin paikoin. COVID-19 ei ole ruttotauti, vaan viruksen aiheuttama akuutti hengitystieinfektio.

Myös Evansin väittämässä profetiassa käytetään sanaa plague, joka kirjaimellisesti taudin nimenä tarkoittaa vain ja ainoastaan ruttoa. COVID-19 ei ole rutto. Toki sanaa plague käytetään myös raamatullisessa mielessä tarkoittamaan vitsausta, kuten esimerkiksi tämä artikkeli huomioi, mutta sanalla on konnotaationa massiivinen kuolonuhrien määrä. Mustan surman järkyttävään kuolonuhrien määrään koronavirusta ei voi millään verrata. Se, että niitä verrataan, paljastaa lähinnä sen, kuinka irrallaan historiasta ihmiset ovat. Se on mielestäni epäkunnioittavaa niitä kohtaan, jotka oikeasti ovat kärsineet paljon enemmän kuin me.

On merkillepantavaa, että mullistavat ja merkittävät tapahtumat ovat ainakin täällä länsimaissa profetioiden täyttymyksiä silloin, kun nimeomaan täällä länsimaissa jotakin tapahtuu. Kun jotakin tapahtuu muualla, se on poissa silmistä ja poissa mielistä. Kun riittävästi aikaa kuluu, tulemme huomaamaan, että myös vuonna 2020 tylsiin ja tavallisiin sairauksiin kuoli maailmanlaajuisesti enemmän ihmisiä, kuin COVID-19-tautiin. Jokavuotinen malarian niittämä ruumisläjä ei merkitse paksulle länsimaiselle kristitylle mitään, koska se ei ole hänen takapihallaan. Muutenkin koronavirus on osoittautumassa tilastotieteelliseksi painajaiseksi. Kukaan ei oikeasti tiedä, kuinka paljon tartunnan saaneita on, eikä kenelläkään ole esittää rakaa dataa nykyisten sulkutoimien tehokkuudesta. Esimerkiksi Stanfordin yliopiston lääketieteen professori Jay Bhattacharya sanoo tällä videolla, että kukaan ei todellisuudessa tiedä, kuinka tappava tauti COVID-19 on:

Uskon, että tulevaisuus tulee osoittamaan, että mekkala ja paniikki olivat suuremmat kuin itse asia. Kiliastinen kristikunta on toitottanut maailmanloppua jo kohta parisataa vuotta ja kaikenlaisia massatappajia on matkan varrella jo nähty. Esimerkiksi espanjantautia tämä ei tule pääsemään lähellekään. Profetioiden perässä juoksijat uivat samassa valtavirtamedian luomassa paniikki- ja hypeaallokossa, kuin kaikki muutkin ja he tulevat saamaan pitkän nenän. Tosin parin vuoden kuluttua kaikki on jo unohdettu, eikä kukaan tule koskaan vaatimaan tilille niitä, jotka profetoivat valheita tai lietsoivat pelkoa.

Karismaattisten kristittyjen suhtautuminen koronavirukseen on ollut minusta valaisevaa siltä osin, mikä heidän käytännön teologiansa on, mitä tulee armolahjojen toimintaan tänä päivänä. Itse asiassa eräs koronakauden alkuvaiheen hupaisammista tapauksista oli se, että Bill Johnsonin pastoroiman Bethel-seurakunnan koko parantamistoiminta pantiin kiinni. Päätellen siitä, kuinka käytännössä kaikki kirkot ovat panneet ovensa kiinni, käytännön usko ihmeisiin ja merkkeihin on tänä päivänä myös maltillisempien karismaatikoiden kohdalla ohutta. Eikö juuri nyt voisi uskoa ja olettaa, että samoin kuin Daniel varjeltui leijonilta, myös valtiovallan suosituksista ja kielloista huolimatta kokoontuva seurakunta varjeltuisi virukselta?

Mutta ei. ”Wilkersonin näkemää” suurherätystä ja penseiden kristittyjen parannuksen tekoa ei nähdä. Saarnojen sisällöt eivät muutu. Profeetat olivat väärässä, ovat aina olleet väärässä ja tulevat aina olemaan väärässä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s