Jumala on viha

Minua ei ole vähään aikaan kiinnostanut kirjoittaa. Pahoittelut siitä. Minua ei kiinnosta kirjoittaa tätäkään. Pakotan tavallaan itseni siihen. Olen väsynyt tämän maailman idioottimaisuuteen. Olen sellaisessa pisteessä, missä minua ei kiinnosta enää. Minua ei kiinnosta, mitä uutisissa lukee. Minua ei kiinnosta kommentoida. Minä en leiki tätä tyhmää leikkiä. Mieluummin elän, suljen pois mielestäni kaiken, enkä yksinkertaisesti välitä enää. En välittänyt alun perinkään, mutta nyt välitän vielä vähemmän. Tietenkään en voi täysin irrottautua – todellisuus (tai muiden ihmisten todellisuus) muistuttaa itseään vaikkapa hakiessa pakettia postista. Vaippanaamoja nähdessä muistuu mieleen, että ai niin: tämmöinenkin juttu oli vielä.

Mutta viimeksi, kun erehdyin hieman selaamaan uutisia, vastaan tuli Seida Sohrabin kolumni Ilta-Sanomissa. Seida Sohrabi on Kokoomuksen, suomen oikeistolaisimman vasemmistopuolueen, helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu. Kolumni on otsikoitu: ”Jumala on rakkaus – olkaamme armollisia Päivi Räsäselle. Ai niin. Maailmassa on vielä jumalattomia, jotka tulevat selittämään kristityille, millainen Jumala on. Sitten unohdin koko asian. Ja nyt pakotan itseni tuottamaan hieman sisältöä.

Seida Sohrabi on oikeassa todetessaan, että Päivi Räsänen on ollut itse keittämässä sitä soppaa, jota joutuu nyt lusikoimaan. Minua turhauttaa se, miten hän ei vieläkään tunnu ymmärtävän sitä, että vastaus ei ole: ”Raamattu ei ole vihapuhetta”, vaan: ”vihapuhetta ei ole olemassa.” Päivi Räsäsen tapaus on edetessään myös rapakon takana sananvapaudesta ja uskonnollisesta vapausta välittävien, sekä maailmanmenoa näistä näkökulmista kommentoivien huulilla. James White pitää asiaa toisinaan esillä, hupaisasti unohdellen, mistä maasta olikaan kysymys. Sitä en lue hänelle syyksi, ettei hän tiedä, ettei Suomi ole Skandinaviaa. Ei sitä Suomessakaan tiedetä. Myös Gabissa asia tulee ajankohtaissyötteessä vastaan. Niissä tämä kiusallinen pieni detalji unohtuu tykkänään.

Seida Sohrabi ei kuitenkaan selviä itse puhtain paperein. Päivi Räsänen ei tajua, että vihapuhe on orwellilainen uuskäsite, joka ei tarkoita mitään ja samaan aikaan tarkoittaa potentiaalisesti ihan mitä vaan. Samalle mielivallalle Sohrabi avaa oven sanoessaan, että vastakkain ovat yhden sananvapaus ja toisen oikeus olla tulematta loukatuksi. Peli menetetty, Seida! Hävisit. Tässä tyhmä palkintosi. Ei ole sellaista, kuin oikeus olla tulematta loukatuksi. Se on woke-lahkolaisten ja kaikkien muiden identiteettipillittäjien uusilmaisu, aivan yhtä orwellilainen, kuin vihapuhe. Seida Sohrabi saa minulta miljoona pistettä, koska rohkenee kutsua Woke-kulttuuria taudiksi – ja menettää ne saman tien, koska hänen woke-oireita testaava PCR-testinsä näyttää positiivista. Aivastus on osunut häneenkin. Hän vain ei ymmärrä, miten salakavalata taudista on kysymys.

Tosiasiassa Woke-tauti on variantti, mutaatio. Se on johdannainen postmodernismus-viruksesta. Tiedättehän, siitä, joka saa ihmiset luulemaan, että ei ole objektiivista todellisuutta ja kaikkien mielipiteet ovat yhtä hyviä. ”Päivi Räsäsellä on oikeus levittää Jumalan rakkautta tavalla, joka on hänelle sopiva.” Jep, tuon taudin minä tunnistan! En tarvitse siihen liian monella vahvistussyklillä vääristeltyjä satojen eurojen labratuloksia, enkä myöskään parin euron mukaluotettavaa kiinakuraa.

Ei, Päivi ehdottomasti ei saa levittää Jumalan rakkautta tavalla, joka on hänelle sopiva. Hänen pitää tehdä se tavalla, joka on Jumalalle sopiva. Päivi Räsänen ei saa asettua itse standardiksi ja tuomariksi sille, mikä on oikea tapa julistaa evankeliumia, eikä kukaan ihminen saa.

Kuulostaa sydäntä ja mieltä lämmittävältä, kun artikkelissa lainataan Raamattua:

Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme.

1. Joh. 4:11

Mutta olemassa sellainenkin syndrooma, kuin raamatunjakeiden irrottaminen asiayhteydestään. Hetkinen: ”jos Jumala on näin meitä rakastanut” – siis miten? Edellisessä jakeessa Apostoli Johannes selittää:

Siinä on rakkaus – ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.

1. Joh. 4:10

Tämä on ajatussisällöltään täsmälleen sama toteamus, kuin minkä Apostoli Paavali tekee:

Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme. Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttansa vihasta.

Room. 5:8-9

Ajatella, kärttyinen, ilkeä Paavali määrittelee sen, mitä tarkoittaa, että ”Jumala rakastaa”, samalla tavalla kuin Johannes, rakkauden apostoli. Ajatella, me pelastumme vihasta. Kenen vihasta? Jumalan. Miten? Siten, että Jeesus Kristus joi ristinpuulla puolestamme Jumalan vihan maljan (Matt. 26:39, Mark. 14:36, Luuk. 22:42). Ajatella, Jumala rakasti vihaamalla.

Päästäpä tuo pesuallas sisään.

Jumalan rakkaudesta puhumisesta on tullut hirvittävän laiskaa ja halpa-arvoista. Liian monet kristitytkin luulevat, että koska vihaan liittyy negatiivisia mielleyhtymiä ja koska Jeesus muun muassa sanoo vuorisaarnassa, että ”joka vihaa veljeään on murhaaja”, siitä syystä Jumalaan ei voi liittyä mitään negatiivista. Hän ei siis voi vihata, koska vihaaminen on syntiä ja Jumala ei tee syntiä. Mutta kuka tekee säännöt? Kuka laatii lait? Totta, sinä et saa vihata lähimmäistäsi. Jos Jumala ei rajoittaisi sinun pahuuttasi, murhaisit vihaamasi lähimmäisen oikopäätä, kuten Kain teki. Nyt se jää pelkäksi hampaitten kiristelyksi, mutta impulssi on sama. Sinä et ole antanut elämää kenellekään. Sinä et saa sitä myöskään keneltäkään ilman lupaa riistää, etkä saa edes haluta tehdä sitä. Mutta Jumala on antanut elämän kaikille. Hän saa ottaa sen pois keneltä tahansa.

Ja Jumala saa myös vihata ketä Hän tahtoo. Ja Hän myös vihaa. Jumala ei ole vain rakkaus. Jumala on viha. Jos Hän ei ole viha, miksi me imago deinä vihaamme? Paitsi Jumalaa ei ole mitään. Jos viha ei ole Jumalasta, se ei ole mistään, eikä se ole mitään. Ei, viha on Jumalasta, koska Jumala vihaa. Ongelma on se, että me emme saa vihata mitä vain. Me saamme vihata vain sitä, mitä Jumala vihaa. Toista ihmistä emme saa vihata, koska emme tiedä, ketä Jumala rakastaa, emmekä saa ottaa sitä riskiä, että vihaamme jotakuta, jota Jumala on rakastanut vihaamalla Poikaansa ristillä tuon henkilön asemesta. Mutta Jumala vihaa syntiä. Jumala vihaa sitä, että Hänen lakiaan rikotaan. Hän vihaa sitä, että ihmiset väittävät olevansa muuta, kuin mitä Hän sanoo heidän olevan. Meidän on vihattava sitä yhtä paljon. Jos emme vihaa jotakin, mitä Jumala vihaa, pilkkaamme Jumalaa, sillä väitämme, että Jumala on väärässä. Olemme epäjumalanpalvojia implikoidessamme, että jossakin on jokin toinen, parempi totuuden ja oikeuden standardi kuin Jumala itse ja vertaamme Jumalaa siihen; in essence toinen, parempi jumala.

Me puhumme liikaa Jumalan rakkaudesta, emmekä tarpeeksi Jumalan vihasta. Varokaa, herkkänahat, sillä minä tulen puhumaan siitä vastakin. Me emme ole uskollisia evankeliumille, emmekä Raamatun ilmoitukselle, jättäessämme Jumalan vihan mainitsematta. Jättäessämme kertomatta ihmisille sen varoituksen, mikä heidän pitää kuulla, me vihaamme heitä. Ei ole rakkauden sanomaa ilman vihan sanomaa. Niiden on käytävä käsi kädessä, sillä vain viha antaa rakkaudelle sen merkityksen, mikä sillä kuuluu olla ja vain se resonoi ihmisessä siten, kuin Jumala on edeltämäärätyn päätöksensä mukaisesti tarkoittanut.

2 kommenttia artikkeliin ”Jumala on viha

  1. Moikka Simon!

    Kiitos aina perusteellisen pilkkovasta menetelmästäsi. Tuossa toiseksi viimeisessä kappaleessa lisäisin pilkun selventääkseni viestiäsi: ”Paitsi Jumalaa, ei ole mitään.”. Koen että näin tämä lauseesi iskevyys painottuu paremmin.

    Lisäksi koskien kirjoituksesi otsikkoa, haluaisin peräänkuuluttaa etten itse kirjoittaisi noin provokatiivisesti, vaikka ymmärrän pointtisi! Elikkäs; mitä en suoranaisesti Sanasta löydä, sitä en Häneksi myöskään tahdo ahtaa. Vaikken alkukieltä osaakaan, niin tulkitsen että tässä jakeessa kiteytyy mitä on kirjoitettu: 1. Joh. 4:8. Tuumailenkin arasti, että ehkä rakkauteen voi tulkita sisällytettävän myös intohimoa, vihaa ja mustasukkaisuutta – mutta en siis kirjoittaisi statementtinä, että J on esimerkiksi itse Mustasukkaisuus. Ymmärrät varmasti mitä ajan takaa. Rakkaus voi vihata, mutta en ole varma onko Hän personoitu viha… (vaikket ihan noin kirjoittanutkaan)

    Ei mulla muuta, vaikutat huipputyypiltä! Pelkkää hyvää sulle ja perheellesi!

    Tykkää

  2. Hei vielä äskeiseen, anteeksi muotoilisin virkkeeni ennemmin näin: Rakkaus saattaa olla intohimoinen ja mustasukkainen, sekä vihata ja olla intensiivinen, mutta en varmuudella tiedä josko J on viha, koska en tiedä onko Rakkaus = Viha. Pelkoa siinä ei kuitenkaan ole 🙂

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s