En tiedä, tiedetäänkö tästä Suomessa vielä kovinkaan laajalti, mutta rapakon takana suristaan ja pöristään kovasti uudesta herätyksestä Wilmoren kaupungissa Kentuckyssa. Herätyksen uskotaan alkaneen 8. helmikuuta, kun Asburyn yliopiston auditoriossa vakituisesti järjestetyn kappelitilaisuuden jälkeen joukko opiskelijoita jäi spontaanisti sinne ylistelemään. He jäivät sinne jopa yön yli ja tuosta päivästä lähtien käynnissä on ollut alati kasvava, lähes jatkuva liikehdintä. Asburyn yliopisto on kytköksessä metodistiliikkeeseen ja useisiin aikasempiinkin herätyksiin.
Ihmettelen uskovaisia sosiaalisessa mediassa ja seuraamillani YouTube-kanavilla, jotka jaksavat olla varovaisen toiveikkaita sen suhteen, että tämä saattaisi olla Jumalan työtä. Mutta kaikki riippuu tietenkin kontekstista. Keskivertoinen yhdysvaltalaiskristitty voi hyvinkin olla niin epäekumeeninen, että Toronton, Brownsvillen, Lakelandin ja Jesus Culturen herätykset eivät yksinkertaisesti tarkoita heille mitään. Paljon riippuu myös siitä, milloin kukakin on uskoon tullut. Esimerkiksi joku vuoden 2010 jälkeen uskoontullut ei ole koskaan altistunut tällaiselle. Ja niin ainoita verrokkeja ovat kirkkohistorialliset herätykset, kuten Walesin herätys tai ensimmäinen suurherätys.
Asburyn herätys kärsii samoista ongelmista kuin herätykset ennen sitä. Lisäksi sillä on hyvin uniikki moderni painolasti, joka erottaa sen muista. Se on sukupolvensa näköinen herätys. Se on synkretistinen herätys, jossa karismaattinen ja kokemuksellinen kristinusko sekoittuu woke- ja aakkosideologioihin. Se, kuinka herätystä pyritään manageroimaan, puhuu omaa kieltään. Todellisen Jumalan antaman herätyksen voisi odottaa koskevan kaikenikäisiä, mutta Asburyn herätyksessä on tehty linjauksia, jotka rajoittavat ulkopuolisten osallistumista ja priorisoivat ”Z-sukupolven ääniä”, mikä on woke-jargonia ja paljastaa, että manageroinnista vastaavat eivät todella usko omaan herätykseensä. Jos todella uskottaisiin, että Jumala ilmestyy tässä poikkeuksellisella tavalla, tehtäisiin kaikki mahdollinen, ettei kukaan jäisi siitä paitsi.
Vaikka taannoisissa evankelisissa herätyksissä oli paljon epäterveitä piirteitä, eräs piirre niissä nousee positiivisella tavalla esiin Asburyyn verrattuna: sinne saivat tulla kaikki. Ketään ei käännytetty pois ja jos tila loppui, hankittiin isommat tilat. Uskottiin todella, että Jumala ilmestyy ja jos Hän on läsnä, miksi joku ei saisi Hänen luokseen tulla, kun Hän on luvannut ottaa kaikki vastaan? Missään ei lukenut ”ei buumereille”.
Samalla tämä on kuitenkin huolestuttava yhteispiirre. Tai siis huolestuttava sen pitäisi olla niille, jotka näkevät tässä potentiaalisen herätyksen. Minä en näe, joten huolissanikaan en ole. Kyse on nimittäin siitä, että karismaattisten suurherätysten tavoin nämäkin uskovat, että Jumala todella ilmestyy. Paikan päältä raportoidaan esimerkiksi parantumisia ja riivaajien ulosajamisia. Samalla raportoidaan kuitenkin myös sitä, että uskotaan tämän olevan Jumalan läpimurto, jossa kristittyjen hyväksyntä aakkosyhteisöä kohtaan kasvaa ja aakkosyhteisöön kuuluvat opiskelijat johtavat lavalla ylistystä. Parannusta tehdään ”valkoisuudesta”. Tämä tarkoittaa, että näiden ihmisten usko siihen, että tämä on Jumalasta, on aivan yhtä legiitti kuin mitä oli Nokialla tai Lakelandissa.
Uskon, että tämä herätys selittää aiemmat. Kun nähdään, miten täysin evankeliumin vastaiset ideologiat elelevät täysin sovussa sellaisen ulkoisen herätyshurman ja hartauden kanssa, jota on tavattu pitää elävänä kristillisyytenä, se ehkä avaa joidenkin ihmisten silmät. Tämä ei ole Jumalasta, vaan massapsykologiaa ja laumakäyttäytymistä. Tällä havainnolla on samalla myös implikaatioita jokapäiväisempään kristillisyyteen. Jos joku harjoittaa ”elävänä” pidettyä kristillistä hartautta, kuten vaikkapa kielilläpuhumista, tai uskoo sellaiseen vahvasti, mutta samalla inkorporoi osaksi teologiaansa näitä evankeliumin vastaisia ideologioita, eikö se avaa kenenkään silmiä näkemään, miten olemattomalla perustalla kyseinen hengellinen harjoite seisoo?
En ole vuosiin enää kaivannut herätyksiä, jos niillä siis tarkoitetaan sitä, että suuri joukko ihmisiä kokoontuu yhteen paikkaan olemaan hengellisiä, minkä jälkeen se lässähtää ja liikkeen johtohahmo osoittautuu pervertikoksi. Herätystä odottavat ja toivovat ihmiset, jotka eivät näe eivätkä ymmärrä sitä hiljaista ja näkymätöntä työtä, jota Jumala tekee ympärillämme jatkuvasti. He tekevät saman virheen uudestaan ja uudestaan toivoessaan, että Jordan Petersonista tai Kanye Westistä tulisi seuraava Herran suuri soturi, jonka kautta tsiljoonat tulevat uskoon. He kaipaavat spektaakkelia. He etsivät ihmistä, jonka asettaa jalustalle tai suurherätystä, johon osallistua. He kaipaavat näkyvää manifestaatiota, josta he voisivat sanoa: ”tuolla Jumala on”. Mutta Jumala ei toimi niin. Jumala on valinnut sen, mikä on ihmisten silmissä mitätöntä (1.Kor.1:28). Meidän aarteemme on saviastioissa (2.Kor.4:7).
Chris Rosebrough teki Asburyn herätyksestä sen huomion, että evankeliumi puuttui. Tästä piirteestä pidän hänessä; hän aina huomaa, jos evankeliumi puuttuu. Lakia sen sijaan luettiin paljon. Tämä on selvää, koska woke-ideologialla kyllästetyssä kristinuskossa ei ole enää tilaa evankeliumille, vaan ainoastaan laille, joka valjastetaan vaatimaan lisää sosiaalista oikeudenmukaisuutta, eli sosialismia. Woke-uskonnossa mitään ei saa anteeksi. Jon Harrisin haastattelemat paikan päällä käyneet pastorit huomauttivat lisäksi, että oppi synnistä oli vääristynyt hyvin tyypillisellä tavalla, jossa synti ei ole rikkomus Jumalan lakia vastaan, vaan koettua traumaa. Siitä Jumala voi tietenkin vapauttaa terapeuttisen ”sinussa ei ole mitään vikaa” -itsehyväksynnän kautta. Huonoa omaatuntoa koetaan kollektiivisesti siitä, kuinka vähemmistöjä on marginalisoitu.
Uskon Asburyn herätyksen tulevan vaikuttamaan siten, että esimerkiksi Suomen modernit liberalisoituneet helluntaiseurakunnat, mikäli noteeraavat tämän, tulevat ”ilmiselvään Pyhän Hengen liikehdintään” vedoten omaksumaan myös Asburyn herätyksen ideologiset alivirtaukset tiiviimmin osaksi oppijärjestelmäänsä, mädäntyen näin entisestään. Nyt ei ole herätysten aika, ei ainakaan sellaisten, mitä on perinteisesti herätyksinä pidetty. Lännen kollektiivi on tuomion alla, eikä yksi Asbury muuta asiaa. Päinvastoin näen Asburyn osana tuomiota. Se tuudittaa tyhmät neitsyet ruususen uneen.
Todellinen herätys tulee olemaan täysin toisaalla ja siitä näkyy jo merkkejä. Lännessä tullaan havahtumaan sekularismin vararikkoon. Kuinka kauan siihen vielä menee ja kuinka hirveä sota pitää sotia, se jää nähtäväksi. Mutta se tulee tapahtumaan. Kaikkialla maailmassa kristittyjen keskuudessa leviää tietoisuus siitä, että on vain kaksi vaihtoehtoa: Kristus tai kaaos. Emme voi enää elää näin, vaan Kristuksen on hallittava. Jopa ihmiset, jotka eivät tunnusta Jeesusta Herraksi, tunnustavat enenevässä määrin sen, että Lännen rappio johtuu siitä, että on luovuttu Jumalasta ja että koko läntisen sivilisaation menestys perustuu protestanttiseen kristinuskoon. Tämän kaiken valossa ne, jotka ovat omaksuneet Asburyn herätykseen sisäänleivotut progressiiviset ihanteet, tulevat aikanaan saamaan osakseen ansaitun halveksunnan.
Matt Williams sanoi Gabissa, että kyynisen suhtautumisen sijasta hän toivoisi, että varttuneemmat kristityt keskittäisivät voimavaransa ennemmin siihen, miten Asburyn herätykseen osallistuvia voisi opetuslapseuttaa. Ihailtavaa, mutta ei realistista. Asburyn herätykseen tai mihinkään muuhun vastaavaan osallistuvia ei voi opetuslapseuttaa. He eivät tahdo sitä. He eivät tahdo oppia, vaan kokea. Heidän täytyy ensin pettyä ja havahtua siihen, että he tavoittelivat jotakin ohimenevää, jonka selitys on psykologinen, eikä raamatullinen. Vasta sen jälkeen he arvostavat opetuslapseutta. Kaikki sitä edeltävät yritykset ohjata heitä oikeaan suuntaan tulevat kohtaamaan ainoastaan ärsyyntynyttä vastustusta. Uskon, että tämä pätee kaikkiin verrattaviin herätyksiin. Vasta illuusioiden murruttua heille alkavat vaihtoehdot kelvata. Siihen saakka he odottavat seuraavaa Nokian herätystä tai Patrick Tiaista ja muistelevat kaiholla Parasta Poriin -tapahtumien värivaloja ja yhteistä iloista rallatusta. Monet eivät herää transsistaan koskaan.
Täten siis varoitan: Asburyn herätys on villitys. Se tulee menemään aikanaan ohi, eikä se tule jättämään jälkeensä mitään positiivista. Älä lyö päätäsi taas samaan mäntyyn, vaan opi kerrankin historiasta. Jos joku sanoo sinulle ”täällä” tahi ”tuolla”, älä usko. Pyydä Jumalalta koko kansakuntaa koskevaa mielenmuutosta, eikä mitään uskovaisten hihhulijuhlia.
Jos haluat lukea englanniksi hyvän Asburyn herätystä käsittelevän analyysin, lue tämä Samuel Seyn artikkeli.
K̶a̶u̶p̶u̶n̶g̶i̶n̶ ̶a̶i̶n̶o̶a̶ kalvinisti 
Onko historiassa ollut herätyksiä, joissa olisi ollut taustalla reformoitu oppi? Ilmeisesti Charles Finney taisi juuriltaan olla presbyteeri mutta tämä ei tainnut käytännössä opettaa niin.
TykkääTykkää
On. Yhdysvaltojen ensimmäinen suurherätys, ”the great awakening” olisi sellainen. Sen merkittäviä hahmoja olivat esimerkiksi Jonathan Edwards ja George Whitefield, kalvinisteja kumpainenkin.
Finney puolestaan liittyy toiseen suurherätykseen, ”the second great awakening”, joka oli luonteeltaan hyvin erilainen ja edusti täysin erilaista eskatologiaa kuin ensimmäinen. Finney oli tosiaan presbyteeri, mutta opillisesti hän oli käytännössä pelagiolainen.
TykkääTykkää
Korjataan tähän sen verran, että tarkoitan protestanttisen reformaation jälkeistä aikaa.
TykkääTykkää
Kröhöm, reformaatio oli 1500-luvulla ja the Great Awakening oli 1700-luvulla.
TykkääTykkää
Tästä kyseisestä herätyksestä (tai Jumalan liikehdinnästä) on monenlaista videota YouTubessa ja muualla. On blogeja ja podcasteja… Joku on sanonut jotain ja joku jotain muuta. Ja sitten mietitään, onko Jumala tämän kaiken takana vai ei. Voiko Jumala kutsua ihmisiä laajalti vai pitääkö sen tapahtua kotona yksin… Tämä Olli Lehmosen haastattelu antaa sellaisen kuvan, että järjestyksessä on toimittu. Raamattuja on jaettu heille, kenellä ei kirjaa ole. On lyhyitä todistuspuheita ja ns. opetuksellisia puheita. Raamattua luetaan ääneen jne. Ja on sitä syntien tunnustamista ja parannuksen tekoa. Näitä asioita on ollut sen viikonlopun aikana, kun Lehmonen vieraili tuolla paikassa.
Itse en ole ollut paikalla ja on pakko luottaa toisen käden tietoon. Ainakaan ne videot, mitä itse olen nähnyt ko. asiasta ei sisällä eläinten matkimista, sekopäistä juoksemista tai kaatuilua tms. ilmiöitä, joihin Asburyn tapahtumia verrataan. Olkoonkin sitten nämä pääasiassa nuoria, sama tuo, kenen kautta evankeliumi saa levitä eteenpäin.
Ehkäpä Ausburyn alueelle menee ihmisiä eri syistä. Osa on sensaatiohakuisia, etsii kokemuksia tms. Mutta niin Jeesustakin seurasi monenlaisia ihmisiä. Läheisimmille opetuslapsilleen Jeesus sanoi ”Haluatteko tekin mennä pois?” Kyllä Jeesuksella riitti hännystelijöitä ja hyötymisen yrittäjiä.
Ihmisillä on taipumus arvioida ja tuomita asiat oman taustaoletuksensa läpi. Jos vastustaa kielilläpuhumista ja profetointia tai ajattelee viiden palveluviran lakanneen 1700 vuotta sitten, tilanne voi näyttää huolestuttavalta ja perkeleelliseltä. Helposti minä itsekin etsin sitä, mikä vahvistaa oletustani eri asioista. Me myös etsiydymme samalla tavalla ajattelevien seuraan. Asiat kannattaa puntaroida monelta kannalta. Ei tuomita silmänäöltä ja ensivaikutelmalta vaan oikein. Itse ajattelen, että jos tämä herätys on Jumalasta (tai siltä osin mitä Jumala tuolla rapakon takana tekee), se pysyy. Jos ei ole, homma osoittautuu kuplaksi.
TykkääTykkää