Mitä usko on?

 

Uskosta opetetaan kaikenlaista omituista ja vahingollista. Tämä on tutkielma siitä, mitä on raamatullinen usko – ja mitä se ei ole.

Ei kondomi pelasta maailmaa

Eduskuntavaalit tulivat ja menivät. Moni konservatiivi varmasti odotti ja toivoi vaalituloksesta Perussuomalaisten voitonjuhlaa, mutta niin ei käynyt, vaan oppositio kutsuu jälleen. Tosin, kun itse tarkastelen sitä, mihin koreihin eri puolueet muniaan keräilevät, on pakko realismin nimissä todeta, että ei kai nyt yksinäinen jengi noin 13% osuudella voisikaan sanella muille, miten mennään ja miten toimitaan. Suomi on sosiaalidemokratialla rakennettu maa, eikä se mentaliteetti ole ihan äkkiä ihmisten mielistä katoamassa. Vasemmistolaisten puolueiden näkemyserot ovat mielestäni lähinnä nyansseja. Vasemmistolaisuus on maailmalla nousussa. Tämä oli odotettavissa.

Lisää realismia: jos nyt olisikin käynyt niin, että Perussuomalaiset olisi voittanut vaalit, se olisi ollut torjuntavoitto. Neljän vuoden kuluttua nimittäin nämä mussukat ovat tulleet täysi-ikäisiksi ja saavat äänestää. Lisäksi Perussuomalaisilla ei ole kunnollista kantaa ilmastonmuutokseen; siis että ilmastonmuutos on luonnollinen asia, ei katastrofaalinen, eikä ihmisen hallittavissa.

Positiivinen asia torjuntavoitossa olisi toki ollut se, että sillä olisi mahdollisesti hidastettu totalitarismin etenemistä ja sananvapauden kaventamista – jotakin, mihin jopa Kristillisdemokraatit on mennyt mukaan. Onpa aikoihin eletty, kun Kristillisdemokraatit on tällä perusteella julistettava sananvapauden ja sitä kautta evankeliumin vihollisiksi. On käsittämätöntä lyhytnäköisyyttä sahata omaa oksaansa tällä tavalla.

Sitten tulivat EU-vaalit ja todellisuus iski päin pläsiä kuin märkä rätti. Mikä tahansa toiveikas euforia, joka vielä oli eduskuntavaaleista jäljellä, katosi sen sileän tien. Vihreät. Kirotut vihreät EU-parlamentissa kieltämässä, määräilemässä ja kiusaamassa normaaleja työssäkäyviä ihmisiä.

Mutta kuka yllättyi?

Voin rehellisesti myöntää, että ainakin omaan puserooni hiipii vähän väliä usko ihmiseen ja siihen, että ”me voitamme”, tai että ”nyt asiat muuttuvat” – unohtaen, että tässä ovat korkeammat voimat mukana; unohtaen, että minähän olen kalvinisti. Palautus maan pinnalle on karu.

Lasse Heikkilällä oli aikoinaan yhtye nimeltään Robinson Crew. Tuon bändin ainoaksi jääneellä Tähdet kertovat -albumilla on laulu nimeltään Ei suojaa K. Aikoja sitten kuoleen ja kuopatun Music & mission -lehden levyarvostelija ilkkui levyn ilmestyessä sitä, että sanaa kondomi ei kehdattu mainita biisin nimessä. Kondomin sijasta oli pelkkä koo. Tuossa kappaleessa on kohta, joka kuuluu näin:

Ei kondomi pelasta maailmaa, sen Jumalan armo pelastaa
Se on niin, että laskea kannattaa, minkä varaan rakkautta rakentaa

Kuinka usein unohdamme, että yhtälössä kuin yhtälössä lopputulos on kiinni Jumalan armosta? Ihminen yrittää, pyrkii, ahertaa ja toivoo. Konsteinaan hän käyttää aseita. Politiikkaa. Kondomeita. Panisipa joku terroristit päiviltä. Voittaisipa Perussuomalaiset vaalit. Olisipa kehitysmaissa enemmän kondomeja. Asiat muuttuisivat!

Nämä pyrkimykset ja apuvälineet eivät koskaan ratkaise ihmisen syvintä ongelmaa, joka on synti. Ja mihin syntinen ihminen pyrkii? Hallitsemaan muita. Sanotaan, että valta turmelee. Mutta entäpä jos onkin niin, että vallan kautta turmelus vain tulee esille? Valtaa; sitä perkele tarjoaa ihmiselle ja ihmisen syntinen sisin yhtyy siihen.

Näin ei ollut Jeesuksen laita. Koska kaikki valta taivaassa ja maan päällä on Hänen – sillä Hänen kauttaan ja Häntä varten on luotu kaikki, mitä luotu on –  ei perkeleen kiusauksella ollut voimaa Häntä vastaan. Hän todella on kuingasten Kuningas ja herrojen Herra. Hän yksin on turmeltumaton, Pyhä ja täydellinen, tosi jumala ja tosi ihminen, uuden ihmiskunnan päämies; kaikkien niiden, jotka ovat kuolleet pois Aadamista ja syntyneet uudesti ylhäältä Kristukseen. Ja Hän todella on kaikkivaltias ja hän todella hallitsee.

Olemmeko me kristityt unohtaneet tämän? Kun katsomme maailmaa, voivottelemme sen pahuutta unohtaen, että tähän pisteeseen on tultu monien myllerrysten kautta ja että kaikessa on nähtävissä Jumalan käsi ja suunnitelma. Olemme lyhytnäköisiä, emmekä näe koskaan sillä hetkellä, mitä Jumala tekee, mutta jälkikäteen se on ilmeistä. Jeesus vertaa Jumalan valtakuntaa hiivaan, joka etenee taikinassa. Se tekee maailmasta taikinan ja Jumalasta taivaallisen leipurin. Ja taikinaa nyt vaan pitää välillä vaivata.

Katsomme omaa mukavaa elämäämme ja länsimaisen yhteiskunnan vaurautta ja haluaisimme pitää sen. Mutta entä jos Jumala ei anna meidän pitää sitä? Kiroammeko Häntä, vai nöyrrymmekö Hänen tahtoonsa? Monet tahtovat pitää kiinni ”länsimaisista arvoista” ilman Jumalaa, jonka pelolle koko länsimainen menestys perustuu. Se ei tule onnistumaan.

Ei kondomi pelasta maailmaa, sen Jumalan armo pelastaa. Valitettavasti näyttää siltä, että Jumalan armo ja kärsivällisyys ovat loppumassa. Ja kun näkee ja ymmärtää, miten tässä valtakunnassa remuavat sekä murha että ryöstö, miksi Hänen pitäisi armahtaa tätä maata? Aabraham rukoili Jumalaa Sodoman puolesta, mutta Sodoman tilanne oli järkyttävämpi ja tuomio pidemmällä, kuin Aabraham aavistikaan. Me Suomen kristityt saatamme olla samassa tilanteessa.

Lakkaisimmeko siltikään rukoilemasta Jumalaa tämän maan puolesta? Emme, sillä Jumalan armo on ratkaiseva tekijä. Armossaanhan Hän antaa ihmiselle sydämenmuutoksen ja uskon. Mutta me olemme hukanneet evankeliumista jotakin oleellista, nimittäin sen, että evankeliumi on hyvä uutinen.

Mistä se on hyvä uutinen?

Siitä, että Jeesus Kristus on noussut kuolleista ja että Hän hallitsee. Se on hyvä uutinen kaikille, jotka turvaavat Häneen ja luopuvat kapinastaan Hänen herrauttaan vastaan. Kaikille muille se on huono uutinen. Siispä kaikille, jotka jonkinlaisia hallitsijoita kuvittelevat tässä maassa olevansa, on tuotava tiettäväksi tämä Jumalan Sana:

Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat?
Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä neuvottelevat Herraa ja hänen voideltuansa vastaan:

”Katkaiskaamme heidän kahleensa, heittäkäämme päältämme heidän köytensä”.

Hän, joka taivaassa asuu, nauraa; Herra pilkkaa heitä. Kerran hän on puhuva heille vihassansa, peljättävä heitä hirmuisuudessaan:

”Minä olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni”. (Ps. 2:1-6)

Kristityn suhde ilmastonmuutokseen

Siitä sinisestä sekunnista alkaen, kun IPCC julkaisi viimeisimmän ilmastoraporttinsa, ei ole ollut päivääkään, etteikö tiedotusvälineissä olisi jollakin tavalla asiasta puhuttu. Elämme ihmiskunnan kohtalon aikoja. Ilmaston lämpeneminen on saatava pysähtymään. Ei enää riitä, että lämpötilanousun ylärajaksi jäisi 2°C esiteollisen aikakauden keskilämpötilaan verrattuna, vaan ylärajaksi on ehdottomasti nipistettävä 1,5°C. Muuten tapahtuu kauheita.

Koska ihmiskunnan kohtalonhetket ovat käsillä, täytyy äkkiä tehdä jotakin. Kukaan ei tietenkään tiedä täsmälleen mitä, mutta tässä vaiheessa riittää, että juostaan päämäärättömästi ympäriinsä kirkuen ja kädet ilmassa. Tästä surkuhupaisasta näytelmästä tulevat mieleeni agentti Koon sanat:

Yksittäinen henkilö voi olla älykäs. Ihmiset sen sijaan ovat tyhmiä, panikoivia ja vaarallisia elukoita, kyllä sinä sen tiedät. Vielä 1500 vuotta sitten kaikki tiesivät, että maapallo on maailmankaikkeuden keskus. 500 vuotta sitten kaikki tiesivät, että maa on litteä. Ja 15 minuuttia sitten sinä tiesit, että me olemme yksin tällä planeetalla.

Kaikki tiesivät.

Kaikki tiesivät, että ilmastonmuutos on ihmisen aiheuttama ja sen tähden oli ryhdyttävä kaikenlaisiin älyttömiin, moraalittomiin ja itsetuhoisiin toimenpiteisiin. Ihmiset todellakin ovat maailmankuvansa mukaisia: tyhmiä, panikoivia ja vaarallisia elukoita.

Kyse on maailmankuvasta

Millainen maailmankuva tarvitaan, että tämän hysteerisen hyperventiloinnin voi lopettaa?

Hulluhan minä olen kuin Huhtasaari, mutta minä uskon Jumalaan, Isään kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan luojaan, ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme. Jumala on luonut tämän maailmankaikkeuden. Katsoessaan luomistyönsä tulosta Hän totesi sen olevan ”sangen hyvää” (1. Moos. 1:39).  Se tarkoittaa, että kaikesta tuli juuri sellaista, kuin Hän oli tarkoittanut. Luonnon kiertokulku, ravintoketjut, taivaankappaleiden radat – kaikki oli sellaista, millaiseksi Hän oli sen tarkoittanut.

Jeesus Kristus vahvisti uskovansa luomiseen (Matt. 19:4). Hän sitoi aikansa fariseusten omantunnon Raamatun sanaan. Se on kristillisen maailmankuvan puitteissa lopullinen argumentti luomiselle. Kun lihaksitullut Jumala itse vahvistaa sanansa, siihen ei ole enää vastaväitettä. Kristityn ei pidä olettaa, että tämä kelpaa ei-kristitylle, koska ajatusmaailman alistaminen kuuliaiseksi Kristukselle vaatii uudestisyntymisen. Filosofisten tai tieteellisten argumenttien käyttäminen ei sinällään ole väärin, mutta on muistettava, että yksin Pyhä Henki vaikuttaa uudestisyntymisen, ja Hän vaikuttaa sen ainoastaan evankeliumin kautta. Syntistä ei hyödytä hyvien argumenttien hyväksyminen, ellei hän usko evankeliumia.

Luotuna entiteettinä maailmalla on tarkoitus. Raamattu opettaa, että kaikki mikä on luotu, on luotu Kristuksen kautta ja häntä varten. Hän myös pitää voimallaan kaiken olevaisen koossa (Kol. 1:16-17, Apt. 17:28, Hebr. 1:2-3). Raamattu opettaa myös, että tämä maailma on Hänen; että Jumala omistaa tämän maailman (Ps. 24:1).

Kalvinistina käsitykseni historiasta on deterministinen. En usko syntiinlankeemuksen enkä ristin kohdalla, että Jumalalle sattui jonkinlainen kosminen ”oho”. Mikään historian tapahtuma ei ole Jumalan ennaltanäkemä, vaan jokainen historian tapahtuma on Jumalan ennaltasäätämä (Jes. 46:10). Myös maailmanhistorian viheliäisin synti, synnittömän Jumalan Pojan murha, oli Jumalan kaikkivaltiudessaan säätämä asia (Apt. 2:23). Tämän tulisi olla jokaisen kristityn käsitys Jumalan kaikkivaltiudesta.

Lisäksi Jumala on antanut ihmiselle tehtävän lisääntyä, vallita luomakuntaa ja tehdä se itselleen alamaiseksi (1.Moos. 1:28). Toisin kuin jotkut opettavat, ihminen ei ole epäonnistunut tässä tehtävässä, eikä tässä tehtävässä epäonnistuminen ole syy siihen, miksi ihminen ajettiin pois Edenin paratiisista.

Kun otamme nämä kaikki asiat huomioon, voimme huokaista helpotuksesta: ilmastonmuutos ei ole maailmanloppu. Jumala on kaikkivaltias. Hän hallitsee. Hän on suunnitellut tämän maailmankaikkeuden, eikä se ole menossa pois raiteiltaan, koska Hän pitää sen koossa.

Lapsena ja vielä nuorena miehenä minua pelottivat monenlaiset kristilliset kauhuskenaariot. Sellainen oli tulevaisuuden dystopia, jota hallitsee demoninen globaali itsevaltias, antikristus. Sellainen oli käteen tai otsaan upotettava mikrosiru, jonka ottaessaan joutuu automaattisesti helvettiin ja jota ilman kuolee nälkään, kun ei voi ostaa ruokaa. Sellaisia olivat uusi maailmanjärjestys ja euro, joita pidettiin edellisten esiasteina. Minua ei lohduttanut lainkaan, että ”olemme Herran omia, eikä meidän tarvitse pelätä.” Pelotti silti.

Mutta heti helpotti, kun Jumala tuuletti uskomuksiani ja sain heittää hallindseyläisen eskatologiani menemään. Antikristus ei ole mikään tuleva demoninen diktaattori, vaan antikristuksia on kaikkialla ympärillämme. Me kristityt käymme niitä vastaan sotaa – emme maallisin asein, vaan Jumalan Sanalla (2. Kor. 10:5).

Samalla tavalla ilmastoahdistus helpottaa, kun ymmärtää, mistä todella on kysymys. Ilmasto on aina muuttunut ja tulee aina muuttumaan. Kyse on luonnollisista mekanismeista. Ne ovat Jumalan luomia. Ihminen on sopeutuvainen otus ja tulee kylllä sopeutumaan kaikkiin muutoksiin.

Kristitty, lakkaa pelkäämästä ilmastonmuutosta! Luota Jumalaan! Seuraavat vuosikymmenet tulevat osoittamaan, että jälleen kerran ihminen sohi sokeudessaan kepillä ilmaa ja yritti väärin keinoin vaikuttaa itseään suurempiin asioihin.

Tiede ja ilmastonmuutos

Kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC ei ole tieteellinen elin, vaan poliittinen. Se ajaa ilmastopropagandaansa poliittisisista lähtökohdista käsin. Ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta tukeva tiede on epämääräistä ja ristiriitaista. Tiedämme esimerkiksi historiasta, että viimeisen noin 2000 vuoden aikana on ollut ainakin kaksi merkittävää lämmintä ajanjaksoa. Toinen niistä ajoittuu vuoden 250 eKr. – 400 jKr. tietämille. Toinen niistä sijoittuu vuosien 950–1100 välille. Molemmat sijoittuvat esiteolliseen aikaan, joten ei ole loogista, että ihmisen tuottama hiilidioksidi olisi aiheuttanut ne.

Ilmastoskeptikoiksi haukutut tiedemiehet, kuten esimerkiksi Greenpeacen perustaja Patrick Moore, esittävät oman maailmankuvansa mukaisesti, että pidemmillä miljoonien vuosien aikajanoilla tarkasteltuna ilmakehän hiilidioksidipitoisuus ja maapallon keskilämpötila eivät juuri korreloi:

Miten voi olla, että ihmiset, jotka uskovat maailman olevan 4,6 miljardia vuotta vanha, eivät hyväksy samasta maailmankuvasta käsin esitettyjä fakta-argumentteja, joiden mukaan ihmisellä ei ole mitään tekemistä ilmastonmuutoksen kanssa? He ovat ristiriidassa oman maailmankuvansa kanssa, mikä tarkoittaa, että heidän maailmankuvansa on vararikossa. Luin tämän vuoden alkupuolella (muistaakseni) Satakunnan Kansan jostakin liitteestä kolumnin, jonka kirjoittaja naureskeli, että luolamiehet ne kai kirjoittivat luolien seiniin päivämäärät ja lämpötilat, joista me nyt tiedämme, kuinka lämmintä oli vaikkapa 20 000 vuotta sitten.

Kun tieteen nimiin vannovat näin kyseenalaistavat ne tieteelliset metodit, joilla tällaisia päätelmiä tehdään, kyse ei ole enää tieteestä, vaan uskonnosta. Mikseivät he saman tien kyseenalaista alkuräjähdystä ja 4,6 miljardin vuoden ikäistä maailmankaikkeutta, koska niistä ei ole filminauhaa? Kun moderni tiedekin näin hylkää ilmastouskovaiset, paljastuu, ettei keisarilla ole vaatteita.

Mutta asiassa on toinenkin puoli.

Älä tapa. Älä varasta

Ilmastonmuutos on noussut yhdeksi tulevien eduskuntavaalien pääteemoista. Nämä ovat kuulemma ilmastovaalit. Itse en ole edelleenkään Suomen kansalainen (pitäisikö hakea?), joten en voi äänestää eduskuntavaaleissa. Minun on siis hyvä istua katsomossa ja viskellä kinastelijoita popkornilla. Täältä pesee.

Olen suoraan sanottuna erittäin pettynyt siihen, että Perussuomalaisten kaltainen tolkun puolue Jussi Halla-aho puheenjohtajanaan on lähtenyt ilmastohumpuukiin mukaan edes sen verran kuin se on. Vielä pettyneempi olen Kristillisdemokraatteihin. Missä on Kristillisdemokraattien kristillinen maailmankuva? Koko Suomen läpeensä sosiaalidemokraattinen puoluespektri on tässä asiassa valitettavan yksiääninen. Hajontaa ei ole puoluelinjoissa lainkaan siinä, onko ilmastonmuutos ihmisen aiheuttama vai ei, vaan ainoastaan siinä, kuinka paljon veronmaksajalta voi vielä kupata ilmastoprojektin rahoittamiseen. Tämä Maaseudun tulevaisuuden ilmastopaneeli on siitä hyvä esimerkki:

Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi pyritään valtion tasolla keksimään keinoja ja ne kaikki maksavat rahaa. Velkainen valtiomme on käytännössä tyhjätasku. Koomikko Ismo Leikola on todennut, että on se hassua, kun maailman valtiot ovat enemmän velkaa, kuin maailmassa on rahaa. Paitsi Norja. Kun jostakin täytyy silti rahaa saada ilmastotalkoiden rahoittamiseen, sitä pitää hankkia Suomen ennestäänkin korkeaa veroastetta kiristämällä. Tämä siitä huolimatta, että on esitetty, että verotuksen kiristämisellä on negatiivinen vaikutus verotuloihin ja että verotulojen sakkaaminen alkaa jo 33% veroasteen kohdalla.

Verotuksen suhteen esiintyy monenlaisia näkemyksiä. Kovan linjan näkemys on, että kaikki verotus on varkautta ja piste. Raamattu näkee verotuksen tarpeellisena ja oikeutettuna. Muinaisen Israelin veroaste oli Jumalan säätämä 10% ja sillä rahoitettiin esimerkiksi temppelin toiminta ja leeviläisten elatus, koska he eivät saaneet perintöosakseen maata. Jeesus sanoo: antakaa keisarille, mikä keisarin on. Ymmärrämme, että edes sellainen, joka ei omista autoa, tarvitsee julkista tieverkkoa elämiseen, ruoka kun tulee kauppaan kumipyörillä tietä pitkin. Siksi esimerkiksi julkisen tieverkoston ylläpito verorahoilla ei ole varkautta. Myöskään esimerkiksi poliisivoimien ylläpito verorahoillla ei ole varkautta, koska kyseessä on Jumalan asettama ja säätämä hallinnollinen elin, jonka tarkoitus on hillitä ihmisten pahuutta.

Uusiutuvien energiamuotojen tukeminen verovaroin on varkautta. Potentiaalisena piensijoittajana voisin vapailla markkinoilla itse päättää tukea rahallisesti vaihtoehtoenergiaa tuottavaa yritystä ostamalla sen osakkeita. Siten olisin yksi yrityksen omistajista. Kun ideologisista syistä perustettu huonosti kannattava yritys sitten kaatuisi omaan mahdottomuuteensa, menettäisin rahani ja saisin hyvän oppitunnin. Mutta nyt, paitsi etten saa itse vapaasti päättää, heitänkö rahani kankkulan kaivoon vai en, en saa edes omistaa osaa sijoituskohteesta. Varkautta.

Koska energian pitää olla ”vihreää”, sitä yrittävät energiayhtiöt tietenkin sellaisena myydä. Väitän Ismo Leikolan vitsin tavoin, että jos laskisimme yhteen kaiken vihreänä ja uusiutuvana myydyn sähkön, sen määrä ylittäisi sen tuotantokapasiteetin moninkertaisesti. Se on petosta ja se on varkautta.

Valtion taholta tulee myös monenlaisia muita pöyristyttäviä ehdotusratkaisuja, kuten lihaveroa tai poltoomoottoriautojen myyntikieltoa. Se on tyranniaa.

Lehtien mielipideosastojen ja verkkojulkaisujen kommenttiosastojen selaaminen on murheellista. Suomessa, jossa syntyvyys on laskusuhdanteessa (muun muassa koska täällä edelleen murhataan syntymättömiä lapsia), ehdotetaan tutun maailmankuvan mukaisesti, että maailmassa on liikaa väkeä ja että syntyvyyttä pitää säännöstellä. Kukaan ei tietenkään halua aloittaa väestön karsimista itsestään, eikä kukaan ajattele köyhää, joka tarvitsee lapsia elämänsä ja vanhuutensa turvaksi. Heidän sydämissään asuu murhanhimo.

Tähän se ilmastokeskustelu tislautuu: typeriä, panikoivia ja vaarallisia elukoita kiistelemässä siitä, keneltä saa ottaa ja kenet saa tappaa.

Mitä Raamattu sanoo tähän?

Älä tapa. (2. Moos. 20:13)

Älä varasta. (2. Moos. 20:15)

Jokainen, joka vihaa veljeänsä, on murhaaja; ja te tiedätte, ettei kenessäkään murhaajassa ole iankaikkista elämää, joka hänessä pysyisi. (1. Joh. 3:15)

Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset, eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa. (1. Kor. 6:9-10)

Koska kaikki Suomen poliittisen kentän realistiset äänestysvaihtoehdot ovat käytännössä sosiaalidemokraatteja, on hyvin vaikea päättää, ketä äänestäisi. Olisihan se helppoa, jos kristitittynä voisi tuudittautua äänestämään kristillisdemokraatteja. Valitettavasti kristillisdemokraatitkin ovat kristillissosiaalidemokraatteja, joiden politiikka ei juuri heijasta kristillistä maailmankuvaa.

Päättäjä: varkaat eivät peri Jumalan valtakuntaa. Murhaajat eivät peri Jumalan valtakuntaa. Sinä tulet eräänä päivänä seisomaan kaikkivaltiaan valtaistuimen edessä vastaamassa siitä, kuinka riistit veronmaksajaa ja sallit syntymättömien lasten murhaamisen maassa, jota johtamaan Jumala sinut asetti.

Kristitty: Älä lähde mukaan ilmastohysteriaan. Sen maailmankuva on antikristillinen ja väitetyn ilmastokriisin ratkomiseksi suunnitellut toimenpiteet ovat moraalittomia.

Jumalan oikeus ja pyhä viha

Kun oikeustajuani loukataan, päällimmäinen tunteeni on viha. Oikeustajuani loukkaavan teon ei tarvitse välttämättä kohdistua minuun, vaan kyseessä voi olla myös jokin yhteiskunnallinen pahuus, tai jokin rikos, josta uutisoidaan. Kun luen lehdestä siitä, miten joku on raiskattu tai murhattu, tunnen vihaa.

Viha on tarpeellinen tunne. Kun viha kriminalisoidaan, oikeus vääristyy. Kun viha kuohahtaa, tiedämme siitä, että se on imago dei meissä; miksei tuo pahuus saa ansaitsemaansa rangaistusta? Että pistää vihaksi! Viha on pyhä asia.

Oikeuden vääristäjistä pahin lienee sangen ironisesti tällä hetkellä Suomen oikeusministeriö, joka lanseerasi 4. helmikuuta Against hate -nimisen hankkeen:

Screenshot_2019-02-06 Oikeusministeriö ( oikeusmin) Twitter

Tarkkasilmäinen huomaa, että hate-sanan t-kirjain on päivänselvä risti. En ole ainoa, joka huomautti oikeusministeriölle tästä. Oikeusministeriö yritti tietenkin selitellä tätä veronmaksajien rahoilla kustannettua aivopieruaan siten, että kyseessä on pelkkä päätteetön t-kirjan. Se on tietenkin valhetta. Kommentoijat kyselivät myös, missä Suomen laissa on säädetty vihapuheesta, jolloin oikeusministeriön Twitter-vastaava viittasi Suomen rikoslain 11. luvun 10. pykälään kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Tuolta sivulta ei löydy edes sanaa viha, saati sitten sanaa vihapuhe. Jälleen valhetta ja oikeuden vääristelyä.

Itse asettamansa standardin perusteella oikeusministeriö syyllistyy itse kampanjallaan vihapuheeseen kiihottamalla kansanryhmää, kristittyjä, vastaan ja rikkomalla uskonrauhaa käyttämällä kristittyjen käyttämää symbolia kristityille mielipahaa aiheuttavassa kontekstissa.

Tätä kommentoijaa paremmin en itse osaisi, enkä voisi sanoa:

Screenshot_2019-02-06 Oikeusministeriö on Twitter Against Hate –hankkeen sivuilta löydät opetusmateriaaleja, joiden avulla [...]

Ylläoleva huomio daavidintähdestä H:na (minä olisin laittanut sen A:ksi) ja puolikuusta E:nä on erittäin osuva ja kiteyttää koko älyttömyyden: jos A:na olisi daavitintähti, sitä paheksuttaisiin voimakkaasti ja oikeusministeriö pyytelisi häpeissään anteeksi ilman muuta antisemitismiksi tulkittavaa oksennustaan. Jos E:nä olisi ollut puolikuu, olisi puolestaan muslimipopulaatio ollut raivon vallassa. Oikeusministeriö pyytelisi taas häntä koipien välissä anteeksi, mutta se ei auttaisi mitään. Mutta koska kyseessä on ”vain” kristityille merkityksellinen symboli, sitä saa käyttää ja siitä pahastuville selitellään valheellisesti, että kyseessä on pelkkä t.

Miksi näin?

Jos maailma teitä vihaa, niin tietäkää, että se on vihannut minua ennen kuin teitä. Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sentähden maailma teitä vihaa. Muistakaa se sana, jonka minä teille sanoin: ’Ei ole palvelija herraansa suurempi.’ Jos he ovat minua vainonneet, niin he teitäkin vainoavat; jos he ovat ottaneet vaarin minun sanastani, niin he ottavat vaarin teidänkin sanastanne. Mutta kaiken tämän he tekevät teille minun nimeni tähden, koska he eivät tunne häntä, joka on minut lähettänyt. (Joh. 15:18-21)

Kristityn ei kannata odottaa maailmalta oikeudenmukaisuutta. Se ei silti tarkoita, etteikö Jumalan asettamalta esivallalta tarvitsisi peräänkuuluttaa oikeudenmukaisuutta, vaan se on velvollisuutemme. On kristittyjen tehtävä muistuttaa esivaltaa siitä, että se on Jumalan palvelija ja sen tehtävä on rangaista pahantekijöitä. Mutta kun esivallasta tulee oikeuden vääristelijä, käy kuten Calvin on sanonut:

quote-when-god-wants-to-judge-a-nation-he-gives-them-wicked-rulers-john-calvin-83-40-32

Kun Jumala tahtoo tuomita kansakunnan, Hän antaa sille pahat johtajat.

Kun kristitty nuhtelee esivaltaa Raamatun auktoriteetilla, se kerää päättäjien pään päälle tulisia hiiliä. On tuleva viimeinen päivä, jona joka iikka seisoo Karitsan tuomioistuimen edessä vastaamassa tekemisistään ja tekemättä jättämisistään. Se koskee myös päättäjiä. Heidän tuomionsa on oleva sitä kovempi, mitä ylimielisemmin he suhtautuivat Jumalan armossaan lähettämiin profeettoihin, jotka julistivat heille Jumalan lakia ja tahtoa. Tuona päivänä me, jotka pelastumme, iloitsemme heidän tuomiostaan, sillä paha sai palkkansa ja Jumalan oikeus tapahtui. Siihen saakka huudamme Jumalan puoleen profeetta Habakukin sanoin:

Kuinka kauan, Herra, minun täytyy apua huutaa, ja sinä et kuule, parkua sinulle: ”Väkivaltaa!” ja sinä et auta? (Hab. 1:2)

Oikeus ei ole vanhurskaalle ja oikeudenmukaiselle Jumalalle yhdentekevä asia. Vanhan testamentin Israelin jumalattomuus ilmeni siten, että he eivät toteuttaneet oikeutta, vaan vääristelivät sen:

Sinun päämiehesi ovat niskureita ja varkaiden tovereita; kaikki he lahjuksia rakastavat ja palkkoja tavoittelevat; eivät he hanki orvolle oikeutta, lesken asia ei pääse heidän eteensä. (Jes. 1:23)

Sillä Israelin heimo on Herran Sebaotin viinitarha, ja Juudan miehet ovat hänen ilo-istutuksensa. Ja hän odotti oikeutta, mutta katso, tuli oikeuttomuus, ja vanhurskautta, mutta katso, tuli vaikerrus. (Jes. 5:7)

Rauhan tietä he eivät tunne, oikeutta ei ole heidän askeleissansa; polkunsa he tekevät mutkaisiksi, ei kukaan, joka niitä käy, tunne rauhaa. (Jes. 59:8)

Niin oli totuus kadonnut, ja joka pahasta luopui, se ryöstettiin paljaaksi. Herra näki sen, ja se oli hänen silmissänsä paha, ettei ollut oikeutta. (Jes. 59:15)

Tällainen jumalattomuus ja oikeuden vääristely herätti Jumalan vihan.

Kun raiskaajat, huumekauppiaat, syntymättömien lasten murhaajat ja pedofiilit eivät saa asiaankuuluvaa tuomiotaan, se on jumalattomuutta ja oikeuden vääristelyä. Se herättää minussa vihaa. Ja sen sijaan, että oikeusministeriö tekisi työtä sen eteen, että rikollisilta vaadittaisiin silmä silmästä ja henki hengestä, se syytää veronmaksajien rahaa vihapuheidiotismiin ja pyrkii kriminalisoimaan vihapuhetta. Se aiheuttaa minussa entistä enemmän vihaa. Se ei pyri siihen, että rikosten uhrit saisivat oikeutta osakseen. Tämä on korruptoitunutta oikeuden pervertointia. Että pistää vihaksi! Ja pian minut julistetaan kriminaaliksi, koska vihaan tätä oikeuden halventamista.

Yhteiskunta, joka tällä tavalla vääristelee oikeutta, tulee saamaan tuta Jumalan oikeudenmukaisen tuomion.

Mitä on tehtävissä?

Suomen päättäjät tarvitsevat evankeliumia ja Jumalan Sanaa! Heitä on muistutettava siitä, että he ovat Jumalan asettama esivalta ja että he ovat vastuussa Jumalalle siitä, kuinka he hoitavat tämän maan asioita. Tässä on oivallinen esimerkki:

Päättäjä: Sinä tulet seisomaan eräänä päivänä tuomioistuimen edessä ja vastaat Hänelle, joka asetti sinut päättäjän asemaan. Tee oikeutta! Etsi Herraa! Käänny pahuudestasi ja pane turvasi Kristukseen! Hän on ylösnoussut, elää tänä päivänä ja on tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita – myös sinut!

Pastori: Olisikohan pelleilyn aika jo ohi? Olisikohan jo riittävästi saarnattu yhteydestä, armolahjoista ja rakkaudesta? Ala saarnaamaan Jumalan vihasta! Ala saarnaamaan Jumalan vanhurskaudesta! Miksi luulet, että seurakuntalaisesi elävät moraalittomasti, aviopuolisot pettävät toisiaan ja eroavat, lapset ovat kurittomia ja nuoret kunniattomia? Koska olet uskoton Jumalan Sanalle, etkä julista sen koko neuvoa, vaan jätät tuomitsematta synnin! Poista paha Israelista!

Sinä, ihmislapsi, etkö tuomitse, etkö tuomitse verivelkojen kaupunkia? Tee sille tiettäviksi kaikki sen kauhistukset. (Hes. 22:2)

Kristitty: Älä lähde mukaan vihapuheretoriikkaan. Se on salakavalinta mahdollista maailmallisuutta ja vasemmistolaista jumalattomuutta. Jos näet ympärilläsi oikeuden vääristelyä ja tunnet vihaa, se on oikein. Tuo se esiin. Mutta kosto jätä Jumalalle.

Älä sano: ”Minä kostan pahan”; odota Herraa, hän auttaa sinua. (San. 20:22)

Sentähden sanoo Herra, Herra Sebaot, Israelin Väkevä: Voi! Minä viihdytän vihani vastustajissani, minä kostan vihollisilleni. (Jes. 1:24)

Tapaus Tynkkynen ja ”erilainen avioliittokäsitys”

Muistan, kun 12.10.2010 verorahoilla kustannettavan mielipiteenmuokkauskoneistomme Ylen kanavalta numero kaksi lähetettiin ohjelma, nimeltään Ajankohtaisen kakkosen homoilta. Jo silloin ja jälkikäteen päällimmäiseksi fiilikseksi kyseisestä aiheesta on jäänyt lähinnä ärsytys. Miksi täytyy homoseksuaalisuus nostaa tällä tavalla kepin nokkaan? Homoseksuaalisuus on eräänlainen nykypäivän suomalaisen evankelisuuden viimeinen linnake. Kun kaiken muun on annettu mennä, tällä kukkulalla käydään konservatiivisen evankelisuuden kuolinkamppailu.

Tämä sama ärsyyntyneisyyden tunne nousi pintaan, kun Sebastian Tynkkynen kertoi, että hänet on erotettu Oulun Helluntaiseurakunnasta. Ylen mukaan virallinen erottamissyy on, että ”Sebastian Tynkkysen ja Oulun Helluntaiseurakunnan käsitykset avioliitosta poikkeavat merkittävästi toisistaan”. Ylen juttu on sekava. Siitä saa mielikuvan, että Tynkkysellä olisi aaninki todellisesta erottamissyystä, joka olisi jokin muu, kuin viralliseen pöytäkirjaan merkitty – siis se, että hänellä on poikaystävä. Minusta se on sama asia, kuin ”eri käsitys avioliitosta”. Ylen jutussa Oulun helluntaiseurakunnan pastori Hannu Orava kiistää, että erottamisen syy olisi Tynkkysen seksuaalinen suuntautuminen. En ymmärrä, miksi se pitää kiistää, jos kukaan ei ole väittänyt niin.

Minä olen ärsyyntynyt tästä, koska Sebastian Tynkkyseen olisi pitänyt soveltaa kirkkokuria jo vuonna 2011, kun hän asteli Big Brother -taloon ja kertoi siellä olevansa biseksuaali. Silloin ilmeisesti katsottiin, että kunhan tykkää tytöistä edes puoliksi, se pitää uskon tiellä. Taas nostettiin homoseksuaalisuus kepin nokkaan ja tehtiin siitä deal breaker: kaikki hyvin, kunhan ei ole täysin homo! Mikäs syntioppi se tämä tämmöinen on?

Synti

Jotta voi ymmärtää opin pelastuksesta, täytyy ymmärtää oppi synnistä. Raamatullinen oppi synnistä on se, että jokainen ihminen on läpeensä syntinen sikiämisestään saakka. Synti, hamartía, on ihmisen kykenemättömyyttä yltää Jumalan pyhään standardiin ja täyttää Jumalan vanhurskauden vaatimus. Missään mitä teen, en yllä sellaiseen vanhurskauden tasoon, jota Jumala minulta edellyttää. Olen kykenemätön tekemään muuta kuin syntiä. Minä olen syntiä. Milloin viimeksi kuulit näin sanottavan helluntaiseurakuntasi päiväkokouksessa?

Koska en kykene täyttämään Jumalan vanhurskauden vaatimusta, ansaitsen kuolla ja joutua iankaikkisesti helvettiin. Kyse ei ole siitä, että yritän kovasti, mutten pysty. Kyse on siitä, että syntisen luontoni vallassa en edes tahdo. En tahdo Jumalaa elämääni määräilemään – tahdon itse olla itselleni Jumala! Minä olen kapinallinen, Jumalan vihollinen. Ennen ensimmäistäkään pahaa tekoani minulla ei ole ainuttakaan hyvääkään tekoa. Käskyistä tärkeintä en ole täyttänyt sekuntiakaan: rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi; ja lähimmäistä niinkuin itseäsi. Siten olen lainrikkoja kaikessa. Minä olen toivoton tapaus. Milloin viimeksi kuulit näin sanottavan helluntaiseurakuntasi päiväkokouksessa?

Evankeliumi

Tätä tilannetta vasten ymmärrämme evankeliumin: Jeesus Kristus, Jumalan ainoa Poika, tuli ihmiseksi, osaksi luomakuntaa joka Hänen kauttansa ja Häntä varten oli luotu. Hän eli täydellisen, synnittömän elämän, mihin minä en pysty. Hän täytti Jumalan vanhurskauden vaatimuksen täydellisesti. Hän kuoli brutaalisti ristillä syyttömänä, kärsien kuolemanrangaistuksen, joka olisi ollut minun osani. Hän joi Jumalan vihan maljasta rangaistuksen, joka olisi kuulunut minulle. Hän otti päällensä koko Jumalan vanhurskaan vihan raivon. Jumalaa miellytti näin murskata oma Poikansa. Milloin viimeksi kuulit näin sanottavan helluntaiseurakuntasi päiväkokouksessa?

Kuolemallaan Kristus suoritti kertakaikkisen ja täydellisen sovitusuhrin Jumalan kansan puolesta. Tätä uhria kuvaavat ja ennustavat Vanhan testamentin eläinuhrit. Ne olivat symbolisia, eivätkä itsessään kelvanneet Jumalalle lepytykseksi tai sovitukseksi mistään. Mutta Jeesuksen uhri kelpasi. Jumala todisti sen herättämällä Hänet kuolleista. Tänään Hän elää, iankaikkisesti. Hän on kuningas ja Hän hallitsee. Hän lähetti Pyhän Henkensä maailmaan toimimaan evankeliumin kautta ja herättämään synteihinsä kuolleita ihmisiä elämään – syntisiä, kuten minä. Armossaan Hän katsoi minun puoleeni, joka puin Hänelle nyrkkiäni ja sanoi: sinä saat elää! Milloin viimeksi kuulit näin sanottavan helluntaiseurakuntasi päiväkokouksessa?

Pyhän Henkensä kautta Hän synnytti minut uudesti osaksi uutta luomakuntaa. Hän muutti sisimpäni ja avasi silmäni näkemään Hänen ihanuutensa – ja oman kurjan tilani. Nyt odotan ylösnousemusta; päivää, jona alennustilani päättyy, saan uuden ruumiin tämän kuoleman ruumiin tilalle ja saan iankaikkisesti olla siellä, missä Hänkin on. Hän antoi minulle evankeliumissaan Pyhän Käskyn: tehdä parannus, kieltää itseni, kantaa ristini ja tulla Hänen orjakseen. Milloin viimeksi kuulit näin sanottavan helluntaiseurakuntasi päiväkokouksessa?

Kun nyt ajattelemme homoseksuaalisuutta ja kaikkea tätä, muistatko kuulleesi sanottavan: ”ei ole syntiä olla homo”? Minä olen ja tiedän ihmisiä, joilla alkaa höyry nousta, kun heille sanoo, ettei tuo muuten pidä paikkaansa. Konservatiiveja, ei mitään progressiivisia liberaaleja. On syntiä olla homoseksuaali. Ehdottomasti on. Sen on pakko olla, jos sekin on, etten pysty täyttämään korkeinta käskyä. Sen on pakko olla, jos lihassani ei asu mitään hyvää.

Parannus

Evankeliumiin kuuluu käsky tehdä parannus. Parannuksen tekeminen ei ensisijaisesti ole käytösmodifikaatiota ja synninteon lopettamista. Parannuksen tekeminen, metanoia, on mielensä muuttamista. Parannus on lahja, joka saadaan Jumalalta, kuten uskokin. Milloin viimeksi kuulit näin sanottavan helluntaiseurakuntasi päiväkokouksessa?

Millä tavalla parannus on mielensä muuttamista? Sillä tavalla, että en ole enää eri mieltä Jumalan ja Hänen Sanansa kanssa, vaan samaa mieltä. Kun Hän sanoo, että tuo on syntiä, minun on oltava samaa mieltä. Kyllä, se on syntiä. Kun Hän sanoo, että sen täytyy lähteä minun elämästäni, minun on oltava samaa mieltä. Todellinen mielenmuutos synnyttää myös parannuksen tekoja – todellista pyrkimystä elää Jumalan tahdon mukaista elämää. Silti minussa roikkuu kiinni sitkeä syöpäläinen: liha. Tämä syntinen ruumis. En pääse siitä eroon, ennen kuin kuolen. Siihen saakka joudun taistelemaan sitä vastaan, enkä aina voita. Joidenkin syntien kanssa taistelen elämäni viimeiseen päivään saakka. Himot ja halut ne on minullakin. En voi sille mitään, että kevyesti vaatetettu naaraspuolinen saa kehossani aikaan muutoksia verenkierron priorisoinnissa, riippumatta siitä, onko kyseessä vaimoni vai ei. Mutta Jumala varjelkoon, olkoon minusta kaukana se ajatus, että kutsuisin hyväksi jotakin, mitä Hän kutsuu pahaksi.

Kirkkokuri

Kun Sebastian Tynkkynen asteli BB-taloon vuonna 2011, hän oli biseksuaali. Mitäpä jos tuolloin jo Oulun helluntaiseurakunnan vanhimmisto olisi kohdistanut häneen kirkkokuria? Mutta ei, ”ei ole syntiä olla biseksuaali”. Tätä kirkkokurin velvollisuutta Oulun helluntaiseurakunta laiminlyö edelleen, mikäli oletamme, että propagandatuutti Yle ei ole vääristellyt Hannu Oravan sanomisia. Orava nimittäin sanoo:

Näinkin suureen seurakuntaan kuuluu monenlaisen seksuaalisen identiteetin omaavia henkilöitä.

Henkilöitä, jotka eivät ole joutuneet kasvotusten syntinsä kanssa, eivätkä ole kuulleet kehotusta kuolla itselleen ja löytää uusi identiteetti Kristuksessa, tai pahempaa – kapinoivat sitä vastaan? Huolestuttavaa.

Avioliitto

Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi, näin määräten luomisjärjestyksessään, mitä on Hänen tahtonsa mukainen seksuaalinen suuntautuminen, käytös ja kanssakäyminen. Miten voidaan sanoa, että ei haittaa olla siitä eri mieltä, kunhan ei toimi mielipiteensä mukaan? Ihminen, joka ei toimi ajatusmaailmansa mukaisesti, on seonnut.

Kotiseurakuntansa epämääräiseen kurinpitolinjaan pettynyt Tynkkynen päättikin sitten vaatia itselleen oikeutta ja otti asianajajakseen kaiken pyhän vihollisen, minunkin taskustani työni hedelmää vuosittain anastavan Ylen. Hän kutsui maailman tuomitsemaan seurakunnan ja maailmallisen tuomarin kutsuun puolestaan vastasi Tampereen helluntaiseurakunnan seurakuntapastori ja nuorisotyön johtaja Jarkko Lindqvist. Sannikka & Ukkola -ohjelman jatkoilla pääsivät myös muut ei-kristityt kommentoimaan, miten uskovien yhteisön tulisi tonttinsa hoitaa. Kristityiksi itseään kutsuvilta saatiin ohjelmassa kuulla melkoisen häkellyttäviä lausuntoja. Lindqvistin mukaan se, onko homoseksuaalisuus syntiä, ”riippuu siitä, keneltä teologilta kysyy.” Lisäksi Lindqvist oli samoilla linjoilla Tynkkysen kanssa sen suhteen, että helluntailiikkeessä olisi varaa kannan tarkistamiseen homoseksuaalisuuden suhteen, onhan nimittäin myös ”naisten asemassa” tapahtunut edistystä. Se tarkoittaa, että nainen voi olla pastori tai vanhin.

Tämän opillisen ja sitä kautta moraalisen rappion juuret ovat syvällä. Jotta ymmärtäisimme miehen ja naisen roolijaon seurakunnassa, meidän on ymmärrettävä avioliiton merkitys. Avioliitto on paljon enemmän, kuin lainvoimainen kontrahti. Se on liitto kahden ihmisen välillä ja sen typologinen merkitys on käsittämättömän rikas ja syvä. Paavali toteaa saman: tämä salaisuus on suuri, sillä se koskee Kristusta ja seurakuntaa.

Vaimot, olkaa omille miehillenne alamaiset niinkuin Herralle; sillä mies on vaimon pää, niinkuin myös Kristus on seurakunnan pää, hän, ruumiin vapahtaja. Mutta niinkuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin olkoot vaimotkin miehillensä kaikessa alamaiset.

Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä, että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta, saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton. Samalla tavoin tulee myös miesten rakastaa vaimojansa niinkuin omia ruumiitaan; joka rakastaa vaimoansa, hän rakastaa itseänsä. Sillä eihän kukaan koskaan ole vihannut omaa lihaansa, vaan hän ravitsee ja vaalii sitä, niinkuin Kristuskin seurakuntaa, sillä me olemme hänen ruumiinsa jäseniä. ”Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.” Tämä salaisuus on suuri; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa. Mutta myös teistä kukin kohdaltaan rakastakoon vaimoaan niinkuin itseänsä; mutta vaimo kunnioittakoon miestänsä. (Ef. 5:22-33)

Avioliitto symboloi Kristuksen ja seurakunnan suhdetta. Opin sen Mark Driscollilta ja kyllä oltiin hoomoilasena eräässä Tapani ja Marja-Liisa Sopasen vetämässä avioliittopäivässä Porin Helluntaiseurakunnalla kerran, kun menin niin möläyttämään. Tai siis: milloin viimeksi kuulit näin sanottavan helluntaiseurakuntasi päiväkokouksessa?

Ei ole sattumaa, että Raamattu puhuu seurakunnasta Kristuksen ruumiina. Se on sama kielikuva, kuin avioliitossa, johon kuuluu intiimi kanssakäyminen: he tulevat yhdeksi lihaksi ja mies rakastakoon vaimoaan kuin omaa ruumistaan. Ei myöskään ole sattumaa, että puhuessaan valinnasta ja ennaltamääräämisestä, Paavali käyttää sanaa progenosko, edeltätuntea. Kristus ei tiedä, vaan tuntee omansa edeltä, kuten Adam tunsi (yada, kreik. sept. egnoo) vaimonsa Eevan. Suomeksi ainakin molemmissa kirkkoraamatuissa 1. Moos. 4:1 on käännetty kontekstin sille antaman merkityksen mukaan: ”mies yhtyi vaimoonsa.”

Sukupuolten binäärisyys, seksi kahden vastakkaista sukupuolta olevan välillä, avioliitto, avioliittoon syntyvät lapset, miehen ja naisen välinen roolijako avioliitossa ja seurakunnassa – nämä kaikki julistavat Jeesuksen lunastustyöstä ja Hänen herraudestaan. Tähän yhtälöön homoseksuaalisuus ei yksinkertaisesti kuulu. Solmittakoon vain lain edessä avioliitto kahden homoseksuaalin välille, mutta avioliitto Jumalan edessä se ei ole. Seksin pyhittää avioliitto, jonka puolestaan pyhittää osallisuus Kristuksen sovitustyöstä. Ilman osallisutta Kristukseen, ei mikään näistä ole pyhää.

Avioliitto on kristillinen instituutio. Ei ole muuta avioliittoa, kuin kristillinen avioliitto, sillä on vain yksi Jumala ja hän on se kolmiyhteinen Jumala, jota me kristityt palvomme. Hän on luonut tämän maailman ja Hän on julistanut pelastussuunnitelmansa jo luodessaan ihmisen mieheksi ja naiseksi. Itse asiassa minä tekisin avioliiton suhteen benshapirot; valtiovallalla ei tarvitsisi olla mitään tekemistä avioliiton kanssa.

Helluntailaisuus liberalisoituu

Sebastian Tynkkynen toisti Sannikka & Ukkola -ohjelmassa saman, mitä oli sanonut BB-talon päiväkirjahuoneessa joskus aiemmin, että evankeliumi on hänelle uskon ytimessä. Mikäli kyse on, kuten otaksua saattaa, nykypäivälle tyypillisestä pehmeästä evankeliumista, jossa kehotetaan kokeilemaan Jeesusta ja toistamaan perässä jotakin latteaa, minkä teologista sisältöä ei ole millään tavalla edes pohjustettu, luulen, ettei todellisen evankeliumin suhteen tarvitse arvuutella, mitä mieltä hän siitä on. Tynkkysen ja Patrick Tiaisen kaltaiset kristinuskoa tunnustavat homoseksuaalit puhuvat tyypillisesti itsensä ja oman homoseksuaalisuutensa todellisuuden hyväksymisestä. Itsensä kieltämisestä ja ristinsä kantamisesta he eivät tunnu edes kuulleen. Miten siellä voi olla pelastusta, missä ei ole todellista evankeliumia? Homoseksuaalisuus itsessään pilkkaa evankeliumia, ei ainoastaan avioliitto samaa sukupuolta olevien välillä.

Jarkko Lindqvist totesi Sannikka & Ukkola -ohjelmassa, että hänestä on hyvä, että näistä asioista keskustellaan ja että helluntailaisuus on ”ennenkin ollut väärässä”. Minun mielestäni helluntailaisuus on alusta lähtien ollut väärässä ja nyt se vasta väärässä onkin. Mikäli asiat jatkavat kehitystään nykyisen projektion suuntaisesti, se tulee olemaan entistä enemmän väärässä. Se on väärässä puolipelagiolaisen pelastusoppinsa ja finneyläisen herätysmetodologiansa kanssa. Se on alusta lähtien käytännöllisesti katsoen hylännyt Raamatun kaikkiriittävyyden salliessaan ”suoran Hengen ilmoituksen”. Sen seurauksena se on alusta lähtien myös sallinut raamatullisten sukupuoliroolien rikkomisen seurakunnassa. Miksi naisen pitäisi muka vaieta? Hänhän voi saada profetian! Nyt ajankohtainen naisten salliminen pastoreiksi ja vanhimmiksi on vain seuraava looginen askel liberalisoitumisen tiellä. Sen jälkeen ovi avataan sukupuolivähemmistöille.

Kyseessä on huomaamatta etenevä tappava prosessi. Kuinka voidaan kuvitella, että raamatullinen ja pelastava evankeliumi prosessin keskellä säilyy, kun koko prosessin taka-ajatuksena on tehdä kompromissi kaikissa niissä asioissa, jotka ovat evankeliumin ja Kristuksen pelastustyön esikuvia ja symboleita? Kun vielä sekä avoimesti, että salaa synnistä parannuksenteosta kieltäytyvät manifestoivat niitä helluntailaisen hengellisyyden ja hartauseämän peruspalikoita, kuten kielilläpuhumista ja profetoitinta, niin johan on sokeutta, ettei näe, millaisessa vararikossa koko systeemi on. Kunpa joku edes jossakin heräisi, katsoisi ympäriinsä ja näkisi saman minkä minä: viihdettä ja pehmeää inklusivistista epäevankeliumia, joka ei vaadi parannusta.

Ellei Suomen Helluntaiseurakunnan jäsenseurakunnissa aleta saarnata raamatullisesti homoseksuaalisuudesta ja avioliitosta ja äkkiä, niin oletan, että minullakin on ”erilainen avioliittokäsitys” kuin heillä. Koskas minuun sovellettaisiin sitä kirkkokuria? Lindqvistin mielestä Oulun helluntaiseurakunnalla oli ”legitiiminen syy” erottaa Tynkkynen. Olen eri mieltä. On heidän vastuunsa Jumalan edessä opettaa Tynkkyselle, mikä on ”oikea käsitys avioliitosta”. Ellei hän halua elää sen mukaan, kelvollinen syy erottamiselle on se, ettei hän suostu tekemään parannusta homoseksuaalisuudesta. Sen sanominen vaatii selkärankaa ja riskin joutua selkkaukseen valtionuskonnon kanssa, jonka papistoa ovat vasemmistoliberaalit ja uskon ylin ohje syrjintä- ja tasa-arvolainsäädäntö.

John Owen: Kenen puolesta Kristus kuoli?

Isä kohdisti vihansa ja Poika kärsi rangaistuksen joko:

  1. Kaikkien ihmisten kaikkien syntien puolesta
  2. Joidenkin ihmisten kaikkien syntien puolesta, tai
  3. Kaikkien ihmisten joidenkin syntien puolesta

Jolloin voidaan sanoa:

  1. Että mikäli viimeinen on totta, kaikilla ihmisillä on syntejä tunnollaan. Näin kukaan ei pelastu.
  2. Että mikäli toinen on totta, Kristus kärsi kaikkien maailman valittujen sijassa heidän syntiensä tähden. Tämä on totuus.
  3. Mutta mikäli ensimmäinen on totta, mikseivät kaikki ihmiset ole vapaita syntiensä tähden ansaitsemastaan rangaistuksesta?

Vastaat: ”Epäuskon tähden.”

Kysyn: Onko epäusko syntiä, vai eikö se ole? Mikäli se on, silloin Kristus joko kärsi siitä koituvan rangaistuksen, tai sitten ei kärsinyt. Mikäli Hän kärsi, miksi se haittaa enemmän kuin ne muut synnit, joiden tähden Hän kuoli? Ja ellei Hän kärsinyt [rangaistusta epäuskon tähden], Hän ei kuollut kaikkien heidän syntiensä puolesta!

Tämä on John Owenin (1616–1683) argumentti rajallisen sovituksen puolesta. Suomensin sen ystävän pyynnöstä. Olen itse päätynyt täsmälleen samaan johtopäätökseen omassa pohdinnassani, tietämättä lainkaan, että John Owen on esittänyt sen näin.

Great minds think alike.

Vastaus Jyrki Palmille

Edellisessä kirjoituksessani otin kantaa Jyrki Palmin taannoiseen pääkirjoitukseen Ristin Voitossa.  Hän nähtävästi suuttui minulle ja kirjoitti RV:n mielipidepalstalle vastineen. Hänen mielestään tulkitsin hänen kirjoitustaan virheellisesti. Minun mielestäni taas hänen oma tiivistelmänsä tekstini sisällöstä on vääristynyt. Haluan siksi tarkastella hänen pääkirjoitustaan vielä hieman tarkemmin, kuten myös hänen vastaustaan minulle. Vastineessaan minulle Palmi kirjoittaa:

Kokin mielipidekirjoitus oli siistitympi versio samasta sosiaalisessa mediassa jaetusta blogitekstistä, jossa Kok pitää helluntaiseurakuntien uudistamista haluavien pastorien toimintaa ”hulluutena” ja sitä tukevia vanhimpia ”änkyröinä äijinä”, jotka vastahakoisesti asettuvat tukemaan niin sanottua näkypastoria.

Ensinnäkään mielipidekirjoitukseni ei ollut siistitty versio, vaan lyhennetty versio. Palmin sanavalinta implikoi, että kirjoitukseni oli törkyä ja kaipasi sisältönsä osalta siistimistä, ollakseen salonkikelpoinen julkaistavaksi jossakin muualla, kuin tässä blogissa. Tulkoon siis ilmi tässä ja nyt, että minä en oma-aloitteisesti tavoitellut kirjoitukseni julkaisua RV:n mielipidepalstalla, vaan Ristin Voiton päätoimittaja Petri Mäkilä otti minuun yhteyttä ja pyysi minua lyhentämään kirjoitukseni 3000 merkin mittaiseksi mielipidepalstaa varten. Lyhennelmää tehdessäni olin hyvin harmissani siitä, kuinka paljon jouduin omasta mielestäni nokkelia sutkautuksiani tekstini ytimellisen asiasisällön edestä uhraamaan. Kyse ei millään tavoin ole siitä, ettenkö kehtaisi sanoa Ristin Voiton mielipidepalstalla asioita juuri niin kipakasti, kuin tässä blogissa. Sille ei vain ollut nyt tilaa.

Minulla ei muutenkaan ole mitään hinkua saada mielipiteitäni julki RV:n mielipidepalstalla. Siitä kuuluu kiitos niille RV:n toimituksessa, joilla on ihmeellinen tarve ”parannella” toisten kirjoituksia ja sanavalintoja, niin etteivät ne enää vastaakaan kirjoittajan alkuperäistä sanomaa. Kutsuvat sitä oikoluvuksi, mutta minusta se on päsmäröintiä. Ellei Petri Mäkilä olisi varta vasten pyytänyt, ei Ristin Voitossa olisi julkaistu mitään versiota kirjoituksestani. Aloite ei ollut minun.

Pääkirjoituksessaan Jyrki Palmi kirjoitti seuraavasti:

Helluntailiikkeessä on valitettavan monta esimerkkiä tapah­tumaketjuista, joissa näkyä kantava pastori on yksin alkanut to­teuttaa uudistuksia ja lopulta pettyneenä ja uupuneena jäänyt ilman tukea. Pahimmissa tapauksissa tällainen pastori on koke­nut epäonnistuneensa ja masentuneena jättänyt tehtävänsä.

Palmi ei pitänyt vastineessaan siitä, että puhuin vanhimmistoveljistä ”änkyröinä”, mutta ei tunnu ymmärtävän sitä, että minähän en henkilökohtaisesti nimittänyt änkyräksi yhtään ketään, vaan maalasin itse omaa ilmaisutapaani käyttäen kuvan juuri siitä tilanteesta, jota hän itse pääkirjoituksessaan kuvaa. Mitä oikein olen ymmärtänyt niin väärin ylläolevasta lainauksesta? Tässähän Palmi nimenomaan uhriuttaa pastoriparan, joka jäi ilman tukea. Miksi pastori jäi ilman tukea? Koska vanhimmisto. Jos jotakin, niin Palmi itse epäsuorasti syyttää tässä vanhimmistoveljiä siitä, että he eivät anna pastoreilleen tarvittavaa tukea. Pääkirjoituksensa seuraavassa kappaleessa Palmi vahvistaa tätä mielikuvaa entisestään:

Paljolta tuskalta vältytään, jos vanhimmisto syttyy pastorin nä­kyyn ja yhteisenä rintamana esittelee uudistuksen tuulet seu­rakunnalle. Näin toimien pastori saa seurakunnan johtavista henkilöistä vahvan selkänojan, johon nojata tiukan paikan tullen. Kun vanhimmisto tukee ja toteuttaa näkyä, voi pastori levollisesti surffata uudistusten aaltojen päällä.

Palmin pääkirjoituksessa loistaa poissaolollaan kaikenlainen koettelu ja terve kritiikki pastorin näkyä kohtaan. Jää täysin käsittelemättä se ulottuvuus, että vanhimmiston tehtävänä on myös toimia jarruna älyttömyyksille ja pitää pastori tilivelvollisena ja Jumalan Sanalle alamaisena. Juuri se oli oman kirjoitukseni ytimessä. Käsittelin niitä skenaarioita, joissa pastori ei saa vanhimmiston tukea taakseen ja sen mahdollisia syitä ja seurauksia.

Mielipiteeni oli ja on edelleen, että pastorilla oleva näky ei ole mikään syy revetä suuntaan taikka toiseen. Tässäkin asiassa Palmi esittää minut väärässä valossa. En ole kirjoittanut, että pidän ”helluntaiseurakuntien uudistamista haluavien pastorien toimintaa ’hulluutena'”, vaan että uudistamispyrkimysten perustaminen näkyjen varaan on hulluutta. Uudistaminen itsessään, jos se perustuu Raamattuun, on käytännössä reformaatiota – vanhistamista, kuten asian kirjoituksessani esitin.

Ajallemme tyypillinen vapaakristillinen seurakuntamalli on nimenomaan sellainen, jossa pastori opetusvastuunsa tähden on operaation keihäänkärkenä ja vanhimmisto välittömästi hierarkiassa pastorisinstituutin alaisena tukielimenä. Näin pastori sanelee ja vanhimmisto taustalla antaa hiljaisen signaalin. En käsitä, kuinka Palmin pääkirjoituksesta voi saada mitään muuta mielikuvaa, kuin että vanhimmisto ei täytä tehtäväänsä, jos se ei yksiselitteisesti asetu pastorin näyn taakse, koska pastori on visionääri ja me tarvitsemme visionäärejä nyt, kun helluntailiikkeen tulevaisuus on vaakalaudalla.

Mutta jos mitään voi päätellä siitä, että vanhimmistoveljellä on samat kelpoisuusvaatimukset kuin pastorilla, raamatullinen seurakunnan johtajuusmalli on sellainen, jossa vanhimman ja pastorin roolit ovat synonyymejä keskenään. Sanojen episkopos, presbuteros ja poimen käytön tutkiminen vahvistaa tätä mielikuvaa (esim. 1. Tim. 3:1-7, Tiit. 1:6-9 & 1. Piet. 5:1-2). Kuinka monessa evankelisessa seurakunnassa Suomessa jokainen vanhimmistoveli on säännöllisesti opetusvastuussa, koska vanhimman tulee olla ”taitava opettamaan” (1. Tim. 3:2)?

Vastauksessaan minulle Palmi puolustautuu sanoen:

Olen vahvasti vanhimmistojohtoisen seurakunnan kannattaja ja tulkitsen sen lähimmäksi sitä Raamatun mallia, jolla Paavali perusti seurakuntia ja ohjeisti Timoteuksen ja Tiituksen asettamaan niihin vanhimmat. Tällä tavalla pastorit ja vanhimmat voivat edelleen parhaalla mahdollisella tavalla yhdessä johtaa seurakuntaa.

Vanhimmistojohtoinen seurakunta on turvallinen seurakunta, koska se ei ole riippuvainen siitä, kuka kulloinkin toimii sen pastorina.

Jyrki Palmi ei nyt tunnu osaavan päättää, mitä mieltä haluaa olla. Jos tarvitaan pastori, jolla on näky ja vanhimmisto sitä näkyä tukemaan, silloin kyseessä ei ole vanhimmistojohtoinen seurakunta, vaan pastori kärkenä ja vanhimmisto tukielimenä. Silloin todellakin on väliä, kuka kulloinkin toimii pastorina. Mitä jos loppuunpalaneen pastorin paikalle palkatulla on eri näky – tai ei näkyä lainkaan? Mutta jos taas seurakunta todella on vanhimmistojohtoinen, silloin pastori ei voi olla yksinäisenä kärkenä näkyineen.

Juuri tuo ”näky” on jotakin, mistä Palmi ei tunnu haluavan päästää irti. Näky on sopivan saippuainen termi, joka voi tarkoittaa joko erittäin hyvää ideaa, tai yliluonnollisesti saatua ilmestystä. Tarkoitettiin sillä kumpaa tahansa, joka tapauksessa näyn välittäjänä on yksilö, jota ilman seurakunnasta puuttuu jotakin olennaista. Se ei ole vanhimmistojohtoisuutta, koska ”näyn kantaja” (kuten Palmi asian ilmaisee) on pakko nostaa erityisasemaan ja erityiskohtelun kohteeksi, eräänlaiseksi oraakkeliksi tai messiashahmoksi. Pääkirjoituksessaan Palmi puhuu juuri tästä:

Seurakunnan vanhimpien ei tule koskaan uhrata työn­tekijöitään yksinäisen näyn alttarille. Pahimpia asen­teita ja kauaskantoisimpia virheitä ovat ”katsotaan miten pojan/ tytön käy” -tyyppiset asenteet. Pastorin kannalta ei ole juuri mi­tään kuluttavampaa työympäristöä kuin sellainen, jossa hänet jätetään yksin selviämään näkynsä kanssa. Tällainen toiminta­tapa on tuomittu epäonnistumaan ja vaikeuttaa vielä seuraajien­kin työtä.

Tässäkään lainauksessa, kuten misään pääkirjoituksessaan, Palmi ei anna sellaista vaihtoehtoa, että pastorin näky terveesti kyseenalaistettaisiin pelkkänä messiaskompleksina, vaan sitä pitäisi alkaa hyysäämään. Ensinnäkin, kuten kaikkien pyhien seurakunnissa, ”katsotaan, kuinka tytön käy” on oletusarvoisesti ja automaattisesti poissa laskuista. ”Katsotaan, kuinka pojan käy” on ilman muuta rakkaudettomuutta, välinpitämättömyyttä ja kypsyyden puutetta. Siten suhtautuvan ei pitäisi olla seurakunnan vanhin. Mutta oikea suhtautumistapa ei mielestäni ole näyn varjeleminen, kuin hauraan kukkasen, vaan realismi:

  • Sinä et ole maailman napa.
  • Sinun näylläsi ei ole auktoriteettia.
  • Sinulla on jo kaikkiriittävä ja erehtymätön ilmoitus, jonka mukaisesti sinun tulee toimia.

Loukkaantuneisuuttaan Jyrki Palmilta tuntuu menneen täysin ohi se seikka, että esitin kirjoituksissani konkreettisia ajatuksia pastorien jaksamiseen. Se pitäisi nähdä positiivisena asiana. Pastorit eivät pala loppuun, jos eivät tekeydy tärkeämmiksi osasiksi kokonaisuutta, kuin oikeasti ovat. Siinä Jyrki Palmi ei auta, vaan edesauttaa näkyretoriikallaan juuri päinvastaista. Eikä kyse ole ainoastaan pastorista itsestään, vaan myös seurakuntalaisista. Pahimmillaan homma lähtee totaalisesti lapasesta ja näkynsä kansa aikansa rellestänyt visionääri vaihtaa maisemaa ja jättää jälkeensä sekaannusta ja tuhoa. Olen nähnyt. Täällä Porissa. Siksi sanon näyille kerta kaikkiaan EI.

Vastauksensa lopussa Jyrki Palmi yrittää vielä näpäyttää takaisin:

Kokin tausta on selkeän kalvinistinen ja ymmärrän kirjoituksen olleen enemmänkin halu näpäyttää helluntaiherätystä sen etääntymisestä Sanan opetuksen painopisteestä viihteelliseen suuntaan. Tämä reformaation aihepiiri voisi olla hedelmällinen keskustelu, kunhan sitä käydään kunnioittavassa hengessä.

Minähän en ole ”taustaltani kalvinistinen”. Olen kalvinisti. Olen taustaltani helluntailainen.

Kirjoitukseni motivaation pääpaino ei ollut helluntailaisuuden viihteellistymisen kritisointi, joskin mainitsin sen eräänä esimerkkinä näkykeskeisen seurakuntamallin hedelmästä. Kun pastorin näkynä on olla viihteellinen seurakunta, sellainen on omiaan syntymään, kunhan pastoria ei jätetä näkynsä kanssa yksin ja vanhimmisto muistaa hyysätä. Kirjoitukseni kritiikin kohde oli maailmallisten yksilöjohtajaa korostavien ideologioiden hyödyntäminen seurakunnan johtamisessa. Vastauksessaan Jyrki Palmi kiistää esittäneensä mitään sellaista, mutta hänen vasta-argumentaationsa jättää johdonmukaisuudessa aivan liian paljon toivomisen varaa.

Mitä tulee kunnioittamiseen, pyydän saada huomauttaa, että en ole nimitellyt ketään, enkä pilkannut. Pienellä sisälukutaidolla sen olisi pitänyt olla ihan selvä asia. ”Kalvinistisen taustani” esille ottaminen tässä kontekstissa oli melkoisen asiaton ad hominem, jonka ilmiselvä tarkoitus oli pyrkiä mustamaalaamalla heikentämään argumentaationi uskottavuutta. Jyrki Palmilla ei ole mitään syytä loukkaantua mistään, mitä kirjoitin. En ole esittänyt hänen pääkirjoitustaan väärässä valossa ja olen mielestäni tässä kirjoituksessa todistanut sen.