Trolleja ja valemediaa

Leevi Launonen kirjoitti viime viikon Ristin Voittoon pääkirjoituksen, jossa hän käsittelee kristillistä valemediaa. Kirjoitus on otsikoitu Kristillinen valemedia hämmentää. Olisin halunnut tietää hieman tarkemmin, mikä motivoi häntä kirjoittamaan pääkirjoituksensa. Valitettavasti hän ei halunnut avata asiaa tarkemmin. Hän ei suostunut kertomaan, ketkä olisivat hyviä esimerkkejä niistä, joita hänen kannanottonsa koskee. Se on valitettavaa, koska olisin mielelläni peilannut itseäni niiden tietojen valossa ja samoin joitakin blogeja ja ministryjä, joita seuraan. Samalla olisi voinut tarkastella kriittisesti myös Launosen väitettä, että pitääkö se todella paikkansa niiden kohdalla, joista hän niin väittää. Nyt niin ei voi tehdä.

Leevi Launonen kirjoittaa:

Kristillisen valemedian edustajilla on monia yhteisiä piir­teitä. He toimivat hengellisen paimenuuden ja seura­kuntayhteyden ulkopuolella – siis yksityisesti ja ilman tilivelvollisuutta. Heidän viestinsä sisältää kritiikkiä, ei rohkaisua eikä hyvää palautetta. He esittävät virheelli­siä väitteitä arvioimatta tietolähteitään. He yhdistelevät toisiinsa liittymättömiä asioita ja tekevät sen pohjalta totuudenvastaisia päätelmiä. Ja he antavat ymmärtää toimivansa puhtaan uskon puolesta.

Satun tietämään, että nämä samat teemat ovat olleet esillä myös valtameren takana. Esimerkiksi John Piperin Desiring God -sivustolla on otettu kantaa asiaan kirjoittamalla ”trolleista”, jotka huutelevat rakkaudettomasti luolistaan. James White uudelleentwiittasi tämän twiitin, jonka kommenteissa esitetään väite siitä, että useimmat apologit eivät ole paikallisseurakuntayhteydessä ja kuinka se pätee näihin, joilla on oma ”discernment ministry” – kuinka se sitten halutaankin suomentaa.

Ovatko he trolleja? Mielestäni eivät. Trollaaminen on nettislangia ja tarkoittaa tahallista toisen ärsyttämistä ja provosoimista. Se on sellaisten asioiden sanomista kiusantekomielessä, joista tietää toisen vimmastuvan. Niiden ei tarvitse heijastella omaa maailman- tai elämänkatsomusta, eikä olla totta. Trollauksesta tekee trollausta motiivi; halu ärsyttää ja tehdä kiusaa. Heidän motiivinsa on tehdä julkisella tavalla selväksi, että kristinuskon nimissä puuhastellaan paljon sellaista, mikä ei kristinuskoon kuulu. He saattavat tehdä sen toisinaan kyseenalaisella huumorilla, kovin sanoin tai ihan vaan huonosti, mutta uskon, että heidän perimmäinen motiivinsa on silti huoli seurakuntalaisista.

John MacArthur on sanonut ensimmäisessä Strange Fire -konferenssinsa luennossa, että nykyseurakunnan erottelukyvyn puute on hälyttävä. Kun vääristä opeista ja huonoista käytännöistä ei puhuta seurakunnissa, se luo tyhjiön, jota täyttämään tulevat ne, joita Leevi Launonen kutsuu ”hengellisiksi besserwissereiksi”.

Mutta keitä he ovat ja ovatko he todella seurakuntayhteyden ulkopuolelta ilman mitään vastuuta ja paimenuuden alaisuutta? Koska Launonen ei halunnut kertoa, joudun arvailemaan. Mieleeni tulevat ainakin Pulpit & Pen sekä Fighting for the Faith, joiden uutisoinnista ovat monet viime aikoina pahoittaneet mielensä. Molempien medioiden pääsisällöntuottajat ovat pastoreita ja molemmat korostavat seurakuntayhteyden tärkeyttä. Lisäksi on monia muita, kuten esimerkiksi Biblethumping Wingnut, Berean research, CARM, Churchwatch Central, Justin Peters, Grace to you… Kirkonmiehiä ja -naisia. Pastoreita. Vanhimmistovelijä. Paikallisseurakuntien aktiivijäseniä.

Kenestä siis nyt oikein on kyse?

Myönnän, että omassa seurakunta-aktiivisuudessani on parantamisen varaa. Minä olen erittäin monesta asiasta eri mieltä oman kotiseurakuntani epävirallisen virallisen linjattomuuslinjan kanssa. Mielestäni tiedän paremmin. En silti räyhää jokaiselle vastaantulevalle seurakunnan käytävällä, kuinka minä tiedän paremmin ja kuinka kaikki ovat väärässä. Teen sen mieluummin täällä blogissani. Olen silti aina valmis keskustelemaan ja tuomaan esille oman kantani, kun sopiva tilaisuus tulee. Koskeeko tämä Launosen kirjoitus siis minua vai ei? Saako olla kriittinen, vai ei? Saako tuoda esille normista poikkeavia mielipiteitä vai ei? Olenko ”hengellinen besserwisser”? Olen hämmentynyt.

Väitän myös, että jos merkittävimpien apologetiikkaa ja ”discernment ministryä” harrastelevien keskuudessa tehtäisiin kysely, jossa selvitettäisiin vastaajien seurakunta-aktiivisuus ja asema paikallisseurakunnassa, se osoittaisi tällaiset yleistävät väitteet näiden toimijoiden puuttellisista paikallisseurakuntasuhteista vääriksi. Kun tällaisten mielikuvien pohjalta sitten kirjoitetaan kannanotto Suomen helluntailiikkeen merkittävimmässä viikkojulkaisussa, onko se valeuutinen? Kuten hän itse sanoo:

Valemedia tuottaa valeuutisia. Se on vaarallinen sen vuoksi, että tiedon sisältö saattaa näyttää luotettavalta, mutta on kuiten­kin väärää. Valemedia aiheuttaa myös sekaannusta ja hämmen­nystä. Se synnyttää ihmisissä epävarmuutta siitä, mikä on totta ja kenen välittämään tietoon voi luottaa.

Ristin Voitto näyttää luotettavalta. Launosen kannanoton lukijoista suurin osa luultavasti hyväksyy sen sisällön, koska Ristin Voitto näyttää luotettavalta. Mutta entä jos kannanoton sisältö ei vastaa todellisuutta? Kuinka tarkistamme sen? Se vaatisi, kuten jo esitin, kyselyn suorittamista ja data-analyysiä – på finska: vaivannäköä. Kuka rupeaa? Minulla on töitä. Launosen kannanotto aiheutti minussa sekaannusta hämmennystä: en voi vahvistaa näitä väitteitä niiden osalta, joiden resursseja itse hyödynnän, joten kenestä hän puhuu? Oliko tämä nyt Launoselta tietolähteitä arvioimaton mielipiteisiin perustuva virheellinen väite?

Miksi ylipäätään käytämme kristittyinä tätä maailmallista retoriikkaa? Nykyäänhän kaikki, mikä sotii omaa ennaltapäätettyä narratiivia vastaan, leimataan valeuutisiksi. Siten ristiriitaisesti samanaikaisesti postmoderni ja silti yhden totuuden maailma suojautuu kaikenlaisilta totuusväitteiltä, jotka eivät käy yksiin sen kanssa, mitä mistäkin kuuluu uskoa. Olemmeko niin naiiveja, että kuvittelemme, ettei esimerkiksi Suomen valtamedioilla ole ideologisia agendoja, jotka vähintäänkin värittävät ja pahimmillaan jopa vääristävät uutisointia? Niidenkin jutuissa on virheitä, puutteita ja vaiettuja kriittisiä faktoja. Hyvään medialukutaitoon kuuluu kyetä havaitsemaan sellaiset. Myös Ristin Voitto kirjoittaa, julkaisee ja mainostaa ideologiasta käsin. Ideologiat ovat mielipiteitä. Myös Ristin Voiton jutuissa on toisinaan virheitä, puutteita ja asioita, jotka jätetään mainitsematta, vaikka niillä olisi kokonaiskuvan kannalta merkittävä vaikutus siihen, millaisen kuvan lukija jutusta itselleen muodostaa. Tekeekö se Ristin Voitosta valemedian?

Valemediaa ei mielestäni pysty määrittelemään johdonmukaisesti. Vaikuttaisi siltä, että kaikki on valetta, enemmän tai vähemmän mielipiteisiin perustuvaa. Mutta koska sana ”valemedia” on nyt olemassa, on myös mielikuva siitä, mitä se tarkoittaa. Kun jokin on määritelty, sen voi kieltää. Se tulee toimimaan keppihevosena sensuurissa ja sananvapauden rajoittamisessa. Kristittyjen ei pidä lähteä siihen mukaan.

Valemedian mörkö selätetään tekemällä valemediat työttömiksi. Jos seurakunnissa ei pakoilla kannanottoa kiistanalaisiin aiheisiin ja ilmiöihin, ja asioista ja henkilöistä puhutaan tarkasti, Raamatulla perustellen ja yleistämättä niiden oikeilla nimillä, silloin ”hengellisillä besserwissereillä” on vähemmän kysyntää. ”Ei kannata uskoa kaikkea mitä netistä lukee” ei auta yhtään.

Mainokset

Mitä lehdet eivät raportoi hirviölääkäri Larry Nassarin oikeudenkäynnistä

Muutaman viime viikon aikana sanomalehdet ja verkkojulkaisut ovat uutisoineet muun muassa Yhdysvaltain olympiajoukkueen naisvoimistelijoita hoitaneen Michiganin yliopiston urheilulääkärin Larry Nassarin oikeudenkäynnistä. Nassaria on syytetty yli 250 tytön ja naisen hyväksikäytöstä. Esimerkiksi Ilta-Sanomat uutisoi tähän vyyhtiin liittyvästä tapauksesta ensimmäisen kerran 18.9.2016.

Oikeudenkäynnistä on löydetty monenmoista uutisoitavaa. Larry Nassar on todella saanut kuulla kunniansa. Eräs vihaa häntä hallitsemattomasti. Eräs vihaa häntä tosi tosi tosi paljon. Erään viha häntä kohtaan manifestoituu hyvin fyysisellä tavalla.

Yksi ääni kuitenkin puuttuu uutisoinnista lähes kokonaan ja se on Rachael Denhollanderin ääni. Ainakin Ilta-Sanomat nimeää Denhollanderin henkilönä, joka ”nosti kissan pöydälle”. Linkin artikkeli on ainut Ilta-Sanomien artikkeli, jossa hänet edes mainitaan nimeltä.

Ja miksi niin? Koska Denhollander teki sen, mitä kukaan muu ei oikeudenkäynnissä tehnyt: eli uskoaan todeksi ja julisti Larry Nassarille evankeliumin. Samalla evankeliumin kuulivat kaikki oikeudenkäyntiä seuraavat ja toimittavat. Tiedotusvälineet eivät uutisoi siitä, koska Denhollander ei jättänyt evankeliumista mitään pois. Hänen julisti ytimekkään sanoman, jossa yhdistyivät sekä Jumalan viha ja tuomio, että Jumalan rakkaus ja armo. Että sanoman julistajana oli kärsivä osapuoli, teki todistuksesta vielä monin verroin voimallisemman. Tällainen evankeliumi on myrkkyä maailman tiedotusvälineille. Mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.

Siitä syystä, jotta asia ei tyysin häviäisi jonnekin menneisyyden syövereihin, ilman että sitä on noteerattu millään tavalla, tässä on relevantti osa Denhollanderin todistuspuheenvuorosta suomennettuna:

Sinusta on tullut kieroutuneiden ja itsekkäiden halujesi hallitsema mies; mies, jota määrittää jokapäiväinen valinta alituiseen ruokkia tuota itsekkyyttä ja kieroutuneisuutta. Sinä teit valinnan toteuttaa pahuuttasi, välitämättä siitä mitä se muille maksoi. Minun on tehtävä päinvastoin kuin sinä teit: rakastaa uhrautuvasti, välittämättä siitä mitä se maksaa minulle. Kuulustelujen varhaisessa vaiheessa toit oikeussaliin mukanasi Raamatun ja olet puhunut siitä, kuinka rukoilet anteeksiantoa. Sillä perusteella vetoan sinuun:

Jos olet lukenut Raamatun, jota kannat mukanasi, tiedät, että uhrautuvan rakkauden määritelmä on itse Jumala, joka rakastaa niin uhrautuvasti, että antoi kaiken maksaakseen rangaistuksen synnistä, jota Hän ei tehnyt. Hänen armostaan minäkin tahdon rakastaa niin.

Puhut anteeksiannosta. Mutta Larry, mikäli olet lukenut Raamattusi, jota kannat mukanasi, tiedät, ettei anteeksi saa tekemällä hyvää, ikään kuin hyvät teot pyyhkisivät pois sen, mitä olet tehnyt. Anteeksianto tulee parannuksesta, mikä vaatii, että kohtaat ja hyväksyt totuuden siitä, mitä olet tehnyt kaikessa pahuudessaan ja kammottavuudessaan ilman sovittelua, tekosyitä tai sen esittämistä että hyvät teot pyyhkisivät pois sen, mitä olet nähnyt tässä oikeussalissa tänään.

Raamattu, jota kannat mukanasi, sanoo, että olisi parempi, että myllynkivi sidottaisiin kaulaasi ja sinut heitettäisiin mereen, kuin että viettelisit yhdenkin lapsen. Ja sinä olet vahingoittanut satoja.

Raamattu, jota kannat mukanasi, puhuu viimeisestä tuomiosta, jossa kaikki Jumalan viha ja iankaikkinen kauhistus vuodatetaan sinunlaistesi ihmisten päälle. Mikäli milloinkaan todella kohtaat tekosi, syyllisyys tulee olemaan murskaava. Ja se tekee Kristuksen evankeliumista niin ihanan. Se nimittäin tuo armon, toivon ja laupeuden sinne, mistä sitä ei kuuluisi löytää. Ja se on siellä sinua varten.

Rukoilen, että tulisit kokemaan, kuinka syyllisyyden paino murskaa sielusi, että voisit eräänä päivänä myös kokea todellisen parannuksen ja Jumalan anteeksiannon, mitä tarvitset paljon enemmän, kuin minun anteeksiantoani – vaikka minä annankin sinulle anteeksi.

Denhollanderin koko todistuspuheenvuoron transkripti on luettavissa muun muassa täältä. Vuosi 2018 on vasta aluillaan, mutta Todd Friel on jo sitä mieltä, että tässä voisi olla vuoden evankeliumiteko: