Piispojen typerät mielipiteet

Suomessa on käynnissä noitavaino. Joku noita vainoaa Päivi Räsästä. Samaan aikaan kun länsimaat pyritään tarkoituksella saamaan elintason suhteen takaisin pimeälle keskiajalle ilmastopaniikkiin vedoten, lienee kaiketi ainoastaan loogista ja asiaankuuluvaa alkaa taas vainoamaan noitia. Sitä on länsimaisen kulttuurin rappio ja regressio. Sitä on Jumalan tuomio kulttuurille, joka on yhtäkkiä keksinyt, että kaikki saavutettu edistys ja vauraus ei olekaan Jumalan siunausta, vaan omaa ansiota.

On yleinen ajatusvirhe luulla Martti Lutherin 95 teesiä joksikin suureksi protestiksi. Todellisuudessa ne olivat ehdotuksia väittelyn aiheiksi. Naulatessaan ne Wittenbergin kirkon oveen, joka toimi yhteisön yleisenä ilmoitustauluna. Luther oletti, että vallitseva kulttuuri sallii vuoropuhelun ja väittelyn. Hän oli kuitenkin väärässä. Wormsin valtiopäivillä häntä vaadittiin sanoutumaan irti kirjoituksistaan. Hänen vastauksensa oli legendaarinen:

Ellei minua saada vakuutetuksi Raamatun todisteiden ja selvien järkisyiden avulla – paaviin ja kirkolliskokouksiin yksinään en luota, koska on tunnettua, että ne ovat monta kertaa erehtyneet ja puhuneet ristiin – niin esittämäni raamatunkohdat vakuuttavat minut. Olen sidottu Jumalan sanaan. Sentähden en tahdo peruuttaa mitään, koska ei ole oikein eikä hyödyllistä toimia omaatuntoaan vastaan. Jumala minua auttakoon. Aamen.

Päivi Räsänen löytää itsensä jokseenkin samasta tilanteesta, kuin Martti Luther aikoinaan. Teesejä hänellä on yksi: että homoseksuaalisuus on synti ja häpeän eikä suinkaan ylpeyden aihe. Hänen kirkon ovensa on Twitter. Hänkin kai luuli, että sivistyneet ihmiset pystyvät asioista sivistyneesti väittelemään. Ja kuten Lutherilla, hänelläkin ovat vastassa tyranninen valtiovalta ja epäpätevät kirkonmiehet, joilla ei ole kompetenssia vakuuttaa yhtään ketään Raamatun todistuksella, saati sitten terveellä järjellä.

Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen on itse ottanut kantaa omasta toiminnastaan syntyneeseen hälyyn toteamalla, että hän on tehnyt esitutkintapäätökset lain puitteissa ja oikeudellisin perustein. Hän tuntuu pitävän kaikkia hänen toiminnastaan tuohtuneita aivan täysinä idiootteina. Hän sanoo:

Ilmaisujen solvaavuutta tai panettelevuutta arvioitaessa lähtökohtana on pidettävä nimenomaan sitä, missä määrin ne loukkaavat ihmisarvoa ja yhdenvertaisuutta. Tällöin ratkaisevaa ei ole se, onko käytetty joitain tyypillisiä, esimerkiksi alatyylisiä ilmaisuja.

Miten hän voi kuvitella, että tämä menee läpi kenellekään? ”Solvaavuuden” tai ”panettelevuuden” mittaamiseen ei ole mitään objektiivista suuretta. Koska hän viime kädessä ne tutkintapäätökset teki, se tarkoittaa, että viime kädessä ratkaiseva tekijä oli hänen henkilökohtainen mielipiteensä. Älyllisyys on olennainen osa ihmisyyttä. Pitäessään minua vähä-älyisenä hän halveksii ihmisyyttäni. Minulla on oikeus nauttia samaa kunnioitusta ja arvonantoa kuin muillakin yhteiskunnan jäsenillä suomalaisessa yhteiskunnassa! Ja nyt on turha lässyttää, ettei hän tarkoittanut sitä niin. Minä otin sen silti niin, ja minä olen oikeassa, koska minua on loukattu. Miksen minä saa olla herkkänahkainen itkupilli, kun muutkin saavat?

Toiviaisen mukaan Räsänen on syytön, kunnes toisin todistetaan. Jokainen normaalilla oikeustajulla varustettu ymmärtää, että se ei päde tähän. Kaikki tietävät, että Räsänen on ”esittänyt mielipiteitä joista joku on omiaan loukkaantumaan” ja joku onkin loukkaantunut, koska rikosilmoituksia on tehty. Ei kai tässä nyt sitä tutkita, onko joku loukkaantunut? Jos teen rikosilmoituksen siitä, että minulta on varastettu, silloin tutkitaan, pitääkö väite ensinnäkään paikkaansa ja jos pitää, onko minulta varastettu niin paljon kuin väitän, sekä onko varas varmasti se, jota teosta syytän. Nämä ovat kaikki objektiivisia seikkoja. Mutta tässä ”tutkitaan”, saako toista loukata sanomalla nimenomaan, että tämän syntinen elämäntapa on syntiä. On täysin veteen piirretty viiva, missä kohtaa loukkaavuus menee sille tasolle, että valtakunnansyyttäjä ottaa asiakseen loukkaantua toisten puolesta jopa ilman asianomistajaa, kävellä poliisin yli ja rikkoa perustuslakia. Toiviainen on jo henkilökohtaisesti julistanut Räsäsen syylliseksi määräämällä esitutkinnat ja kaikki tietävät jo lopputuloksen.

Kööriin, joka on jo julistanut Räsäsen syylliseksi, ovat yhtyneet myös arkkipiispa Tapio Luoma ja Helsingin piispa Teemu Laajasalo. Nämä vailla raamatullista oikeutta palkkaansa nauttivat ja ilman raamatullista pätevyyttä tehtäviinsä valtuutetut fariseukset ovat tuoneet ilman tulkinnanvaraa esille, että Räsäsen mielipiteet ovat heistäkin loukkaavia. Laajasalo on olevinaan huolissaan uskonnonvapaudesta. Siinä ei ole mitään järkeä, koska hänellä ei ole lehmää ojassa. Hänen edustamansa ”kristinusko” ei kärsi vaivaa eikä vainoa totuuden tähden, vaan muotoutuu muovailuvahan lailla sopimaan jumalattomien ja yhteiskunnan vaatimuksiin. Hänen edustamansa pimeän ja suolattoman ideologian mahtumisesta uskonnonvapauden piiriin hänen ei tarvitse olla huolissaan. Kiinassakin on valtionkirkko.

Arkkipiispa Tapio Luoman mielestä kyse ei ole uskonnonvapaudesta, vaan siitä, mitä uskonnonvapauden nimissä saa sanoa. Siinäkään ei ole mitään järkeä, sillä jos uskonnonvapauden nimissä ei saa tuoda julki uskontoon kuuluvaa keskeistä teesiä, se tarkoittaa, että kyseisen uskonnon on joko modifioitava tai sensuroitava itseään valtiovallan vaatimuksesta, mikä loukkaa uskonnonvapautta. Luomakaan ei tule Laajasalon tavoin koskaan joutumaan sellaiseen tilanteeseen, jossa hän joutuisi hengellään maksamaan uskollisuudestaan Kristukselle. Ja mikäli tulisikin sellainen tilanne, jossa he joutuisivat uhkaavaan tilanteeseen siksi, että he ovat nimellisesti kristittyjä, heillä on jo puolustus: älkää syökö minua, en ole sellainen kristitty! Mistä tiedän? He käyttävät sitä jo nyt; muuten he puolustaisivat Päiviä.

Tapio Luoma ei myöskään osaa päättää, kuuluuko puhe synnistä kristinuskoon vai ei. Toisaalta hän sanoo, että se kuuluu, mutta toisaalta hänen mielestään syntiseksi nimittäminen ei tuo ketään lähemmäksi kristinuskoa. Kyllä sääliksi käy toista, kun parin johdonmukaisen ajatuksen kokoon saaminen on noin vaikeaa. Sinällään hän on oikeassa: synnistä puhuminen ei todellakaan tee kristinuskosta suosittua, eikä siitä haluta puhua seurakunnissa, koska sellainen harventaisi tehokkaasti terapeuttisten jeesuskerhojen jäsenmääriä ja uhkaisi palkkapappien suojatyöpaikkoja. Tapio Luoma ja Teemu Laajasalo ovat kelvottomia paimenia, jotka pakenevat suden nähdessään. Kristusta, Hänen seurakuntaansa ja Hänen evankeliumiaan he vihaavat.

Herätys, luterilaiset! Nämä totaaliset teologiset torvelot johtavat kirkkoanne! Äh… antaa olla.

Tiedän erään, joka varoitti tulevasta vihasta, käski tekemään parannuksen ja haukkui kyykäärmeitten sikiöiksi. Hän oli Johannes Kastaja. Tiedän myös erään, joka haukkui likatahroiksi ja häpeäpilkuiksi. Hän oli Apostoli Pietari. Tiedän myös erään, joka haukkui älyttömiksi ja käski kuohimaan itsensä. Hän oli Apostoli Paavali. Ja tiedän erään, joka nimitti naista koiraksi, haukkui ihmisiä Johannes Kastajan tavoin kyykäärmeitten sikiöiksi, ulkokullatuiksi, helvetin sekä saatanan lapsiksi ja kaiken kukkuraksi ajoi temppelin häpäisijät pois väkivaltaa käyttäen. Hän oli itse Herra Jeesus Kristus.

Ne, jotka tekeytyvät Herraansa paremmiksi, osoittavat sillä, ettei Jeesus ole heidän Herransa. Raamattu sanoo:

Jeesus sanoi kaikille: ”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, pelastaa sen. Mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omakseen koko maailman, mutta saattaisi itsensä tuhoon tai turmioon? Joka häpeää minua ja minun sanojani, sitä Ihmisen Poika häpeää, kun hän tulee kirkkaudessaan ja Isän ja pyhien enkelien kirkkaudessa.”

(Luuk. 9:23-26‬)

Päivi Räsänen kulkee uskollisesti Herransa jäljessä itsensä kieltäen ja ristiään kantaen. Piispat Luoma ja Laajasalo eivät omaansa koskisi pitkällä tikullakaan. Heidän vanhurskautensa on fariseusten vanhurskautta. He sulkevat taivasten valtakunnan ihmisiltä, menemättä sisälle itsekään. Heillä on ympärillään suuret joukot sairaita, joille he eivät koskaan kehtaa sanoa, että Jeesus on heidän parantajansa. He mieluummin turhan kunnian pyynnissään uskottelevat heille, että he ovat terveitä. He häpeävät todellista evankeliumia, jota ei ole ilman syntiä, vanhurskautta ja tuomiota. He ovat palkkansa saaneet. Suureen ääneen he julistavat, millainen kristityn pitää olla, mutta heidän standardinsa ei ole Raamattu, eikä Kristus, vaan heidän omat tylsät ja poliittisesti korrektit mielipiteensä.

Loukkaantuvatkohan he siitä, että sanon näin? Aivan varmasti. Mutta entä sitten? Heidän pihvinsä ei loppupeleissä ole minun kanssani, vaan Jumalan ja Hänen Sanansa.

Mutta pelkurien ja epäuskoisten, saastaisten ja murhaajien, haureellisten ja noitien, epäjumalanpalvelijoiden ja kaikkien valehtelijoiden osa on tulisessa, rikkiä palavassa järvessä. Tämä on toinen kuolema.

‭‭(Ilm. 21:8‬)

Rikollista Raamatuntulkintaa

Tähän on nyt tultu. Suomessa, jossa ei pitänyt korruptiota olla. Suomessa, missä piti mukamas olla sanan- ja uskonnonvapaus. Raamatun tulkitseminen voi olla rikollista. Missä tilanteessa se on ja missä se ei ole, siitä ei ota enää perkelekään selvää ja hänen nimenomaan nämä hommat pitäisi haltsata. Hän on nimittäin kieroilemisen mestari ja lukee Raamattua kuten valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen ja Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittaja Jaakko Heinimäki.

Kyse on tietenkin Päivi Räsäsen vuonna 2004 kynäilemästä ja Suomen Luther-säätiön julkaisemasta 24-sivuisesta Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi -pamfletista. Linkittäisin sen tähän muuten, mutta en voi, koska saattaisin rikkoa lakia. Saattaisin syyllistyä tietämättäni ”kansanryhmää vastaan kiihottamiseen”. Tyydyn siis kertomaan, että se löytyy millä tahansa hakukoneella. Siten ehkä Google rikkoo lakia, enkä minä.

Minun mielipiteeni laista on tämä: se on jumalaton, tyranninen, epäoikeudenmukainen sekä erittäin heikosti ja epäjohdonmukaisesti muotoiltu. Se, että Päivi Räsästä edes tutkitaan noin tökerön sepustuksen perusteella, on häpeällistä. Tuon lakipykälän mukaan rangaistava on sitä, joka ”saattaa yleisön saataville” ja plää plää, ilman, että määritellään, mitä se ”yleisön saataville saattaminen” edes on. Suomen perustuslain mukaan ketään ei saa tuomita teosta, jota tekohetkellä laki ei kiellä. Toiviaisen selitys perustuslain häpeämättömälle ja törkeälle rikkomiselle on se, että kirjoitus on edelleen saatavilla. Mutta teknisesti Päivi Räsänen ei tällä hetkellä edes tee aktiivisesti mitään sen eteen, että hänen pamflettinsa olisi yleisön saatavilla. Periaatteessa syytettyjen penkillä pitäisi istua Luther-säätiön verkkosivustoa ylläpitävän verkkopalveluntarjoajan henkilökunta, Luther-säätiö, joka maksaa laskun, Google ja muut hakukoneet, sekä joka ikinen ikinäkään missään, joka tällä hetkellä tavalla tai toisella saattaa jonkun nähtäville sähköisen kopion linkin kautta tai fyysisen paperisen kappaleen. Tätä lakia on mahdotonta soveltaa johdonmukaisesti. Tämä on farssi ja poliittinen näytös, jonka kohteeksi on tarkoituksella haettu näkyvä ja tunnettu kristitty poliitikko.

Hesarin haastattelussaan Raija Toiviaiselta ei liikene paljoa ymmärrystä sille, ettei koko maailma ajattele sillä tavalla kuin hän. Monitulkintainen kansankiihotuspykälä on hänen mielestään ”melko selkeä”. Hänen mielestään ”kyllä jokaisen pitäisi ymmärtää, mitä se kiihottamispykälä tarkoittaa.” Mutta koska käytäntö on osoittanut, että niin ei ole, hän ”on valmis pohtimaan rikoslakiin muutosta”. Kuka hänestä lainsäätäjän teki?

Jos Raija Toiviainen olisi Harry Potter -hahmo, hän olisi tietenkin Dolores Pimento, taikaministeriön inkvisiittori. Hän pitää rangaistuksen uhalla huolen siitä, että lapsukaiset puhuvat kukkaiskielellä toisilleen, eivätkä kyseenalaista virallisia totuuksia. Hän on omavaltainen vallankäyttäjä, joka ei ole vastuussa kenellekään ja jota ei saa äänestämällä pois. Hän on tyrannian ja korruption perikuva. Kun hän ottaa sinut silmätikukseen, pelisi on pelattu, koska kukaan ei auta sinua häntä vastaan.

Historiasta löytyy monia synkkiä esimerkkejä siitä, miten vähemmistöjen ihmisyyttä riisuva puhe on luonut maaperää heihin kohdistuvalle väkivallalle.

Toiviainen huomauttaa, että myös moraalisäännöt elävät ajan saatossa. Eri vähemmistöryhmiin ei ole aina suhtauduttu yhtä sallivasti. Ylipäänsä esimerkiksi homoseksuaaleja ei pitkään pidetty vähemmistöryhmänä, jonka ihmisarvoa tulee suojella.

Mitä siis pitäisi tehdä, jos teksti sijoittuu aikaan, jolloin tietynlainen puhe oli sallitumpaa? Voidaanko nykypäivän moraalistandardien mukaisesti rangaista niitä, jotka ovat eläneet erilaisena aikana?

Päivi Räsäsen rikostutkinnan oleellinen ongelma on moraalirelativistinen maailmankuva, joka käytännössä rappeuttaa kaiken, mitä oikeustajuun ja -prosessiin liittyy. Ei ole millään tavalla ihme, että suomalaisten usko Suomeen oikeusvaltiona järkkyy, kun yksittäinen ihminen käy itse omana auktoriteettinaan mielivaltaisesti sortamaan toisia. Mutta se on oma syy. Jumalaton kansa, joka on hylännyt Jumalan iankaikkisen ja täydellisen lain ja halunnut hallita itse itseään ja säätää itse oman moraalinsa mukaisia lakeja, on äänestänyt itseään hallitsemaan arvoisensa bussikuskin ja kumppanit. Nämä taas säätävät lait. Mikä korruptoitunut prosessi nimittää raijatoiviaiset virkoihinsa, sitä en tiedä, mutta tyhjästä sellaiset eivät tuonne pelmahda.

On erittäin ironista, että aletaan ruikuttamaan siitä, miten ennen oli laillista sanoa sitä ja tätä, mutta nyt ei enää. Muuttuvan moraalin myötä muuttuvat laitkin. Länsimaiselle nyky-yhteiskunnalle se pitäisi muka sallia, mutta samaan aikaan tekopyhä nykylänsimaalainen haluaa kieltää sen muilta.

Historiallisessa ”vähemmistöjen ihmisyyttä riisuvassa puheessa” on kyse tietenkin natsi-Saksan juutalaisvastaisesta retoriikasta. Natsi-Saksan julmuuksia pidetään luonnollisesti ja täysin oikein kammottavina, eikä sosiaalidemokraatti voi siitä syystä olla kansallismielinen, se kun tekisi hänestä kansallissosialistin. Mutta natsihistorian suorastaan fanaattinen kammoaminen ei perustu moraalirelativismiin, vaan siihen, että ihmisten kokoaminen leireihin, kaasuttaminen hengiltä ja polttaminen uunissa on yhtä väärin tänään kuin tuhat vuotta sitten.

Jos moraali todella muuttuu – ja muuttuuhan se ilman absoluuttista kiintopistettä – menetetään moraalinen oikeus sanella toisille, millainen moraali heillä pitäisi olla. Natsi-Saksassa juutalaisten sortaminen oli laillista ja yli-ihmisinä itseään pitävät natsit katsoivat toimivansa moraalisesti oikein suorittaessaan rodullisia puhdistuksiaan. Onko merkitystä sillä, että vähemmistön mielestä se oli moraalisesti oikein? Vähemmistö sellaiset ihmiset epäilemättä olivatkin, etenkin globaalista mittakaavasta tarkasteltuna.

Valitettavasti meidän aikanamme ja meidän yhteiskunnassamme on vihapuhetta, joka riisuu ihmisyyden eräältä hyvin huomattavalta ihmisryhmältä ja oikeuttaa siten vihateot tuota ihmisryhmää kohtaan.

Se on alkio.
Se on sikiö.
Se on tsygootti.

Sanoista tekoihin. Näin oikeutetaan myös Suomessa väestöön suhteutettuna suurempi ja raaempi holokausti, kuin natsi-Saksassa. Juutalaisia ei sentään revitty kappaleiksi pihdeillä. Milloin tähän puututaan?

Mutta mitäs sille natsi-Saksalle tehtiin? Sitä vastaan lähdettiin sotimaan. Sitä pidettiin oikeutettuna. Oli oikein lähteä sotaan muita kansoja sortavaa ja moraalisesti rappiollista kansaa vastaan. Nykymaailma kiittää ja mässäilee kauhukuvilla siitä, miltä maailma näyttäisi, jos pahikset olisivat voittaneet. Mutta onneksi me hyvikset voitimme! Tätä historiaa vasten raamattuasiantuntijamme Raija Toiviainen arvostelee sitä, miten Raamatun mukaan on oikein tuhota kokonaisia kansoja. Näin hän vetää maton oikeutetun sodan konseptin alta. Natsien olisi siis ilmeisesti pitänyt antaa olla. Hän ei tietenkään tiedä, että ne kansat, jotka Jumala käski hävittämään, hävitettiin, koska ne olivat julmia ja moraalittomia kansoja, jotka palvoivat Moolokia – vähän niinkuin nykypäivän Suomessakin tehdään.

Arvostellessaan kristinuskon tekstejä ihmisarvoa loukkaaviksi, Toiviainen paljastaa tietämättömyytensä ja totaalisen kompetenssin puutteensa, mitä muiden ihmisten maailmankatsomusten ja sitä kautta heidän puheidensa laadun arviointiin tulee. Kristinuskon peruskäsitys ihmisestä on, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja että se on ihmisarvon perusta. Lisäksi kaikki ihmiset ovat samojen esivanhempien lapsia. Siten kaikki ihmiset ovat samanarvoisia myös keskenään. Mikäli Päivi Räsänen olisi todella pamfletissaan sanonut jotakin sellaista, mikä ”riisuu ihmisyydestä”, hän olisi erittäin epäjohdonmukainen kristitty. Uskallan kuitenkin väittää, että se ei ole asian laita.

Kenelläkään, joka ei usko ihmisen olevan Jumalan kuvaksi luotu, ei ole edellytyksiä eikä moraalista oikeutta puhua ihmisarvosta ensinkään. Sellaiselle ihminen on nimittäin pelkkä kosminen sattuma. Ihminen on tullut ”ei mistään”. ”Ei mikään” on luonut kaiken, joten myös ihminen on silloin ”ei mitään”. Aistittu todellisuus ja ihmisen aivotoiminta ovat loppupeleissä pelkkiä sähköimpulsseja, jotka ovat täysin mallinnettavissa, jahka kvanttikoneet saadaan raksuttamaan riittävällä laskentateholla. Ihminen itse on pohjimmiltaan merkityksetöntä tähtipölyä merkityksettömässä universumissa. Hän on kehittynyt samasta alkuliemestä kuin kaikki muutkin eliöt ja hänen primitiivisin viettinsä on vain selvitä. On vain tämä elämä, ei iankaikkisuutta, eikä Jumalaa.

Tämä nihilistinen lohduttomuus ajaisi hulluksi, ellei selviytymismekanismi toivottomuutta ja merkityksettömyyttä vastaan olisi tiedostamaton varastaminen maailmankuvasta, joka tarjoaa transendenttisen merkityksen elämälle, hyvän ja pahan. Jumalankieltäjillä ei ole mitään syytä puhua hyvästä ja pahasta, sillä jos he olisivat johdonmukaisia, he tunnustaisivat, että heidän maailmankatsomuksensa suurin ”hyvä” on kehitys. Evoluution kylmä ja tunteeton prosessi tappaisi luonnollisesti sukupuuttoon kaikki, paitsi kukkulan ehdottomat kuninkaat. Jäljelle jäisivät vain parhaat, vahvimmat ja sopeutuvaisimmat.

Missä tuossa maailmankuvassa on tilaa heikomman puolustamiselle? Sitä ei ole, joten se pitää varastaa toisesta maailmankatsomuksesta. Onko siis ihmekään, että juuri vasemmistolaiset jumalankieltäjäideologiat ovat vastuussa suurimpien ihmismiljoonien massamurhista? Mitä muuta on natsi-Saksan ubermensch-konsepti, kuin johdonmukaista darwinismia? Ja darwinismi on myös Suomen koulujärjestelmän perusoppi. Vuonna 2007 YLE uutisoi, että Euroopan neuvosto varoittaa kreationismista, koska ”Euroopan neuvoston parlamentaarisessa yleiskokouksessa Strasbourgissa […] esitetyssä raportissa pidetään uhkana demokratian korvautumista teokratialla, jos kreationismista tulee osa kouluopetusta.” Raporttia komppasi myös kansanedustaja Krista Kiuru (sd. – mikä yllätys).

[Raportin laatineen Anne Brasseurin mukaan] fundamentalistiset kreationistit uhkaavat jopa ihmisoikeuksia ja muita Euroopan neuvoston ajamia perusarvoja.

Paksua puhetta, päivänselvää demonisointia ja epärehellistä panettelua ihmisiltä, joiden maailmankuva ei edes natiivisti tue sellaista käsitettä kuin ”ihmisarvo”.

Darwinistinen epäinhimillinen pohja paistaa läpi myös kiihotuspykälässä:

…jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, syntyperän…

Ajatus eri ihmisroduista on paitsi epäkristillinen, myös epätieteellinen. Se on polarisoiva ja vastakkainasetteluja ruokkiva aate. Se on sosiaalinen konstruktio, eikä tieteellinen. Rotuaatteen käyttäminen kriteerinä lainsäädännössä, jonka tarkoitus on vähentää diskriminaatiota, osoittaa, että koko kiihotuspykälä on totaalisten tyhjäpäiden laatima.

Hesarin jutusta on oikaistu toteamus, jossa väitettiin, että Paavalin mielestä homot pitää tappaa. Sanatarkasti 1938 käännöksen mukaan Paavali sanoo, että ”ne, jotka senkaltaisia tekevät, ovat kuoleman ansainneet” (Room. 1:32). Jos tuollainen nyanssi vaatii oikaisun, yhtälailla pitäisi silloin oikaista tämäkin:

Räsäsen twiitissä, josta ensimmäinen rikostutkinta alkoi, taas viitataan Raamatun tekstiin, jossa homoseksuaaleja kuvataan ”saastaisina”, ”häpeällisinä”, ”luonnonvastaisina”, ”villiintyneinä” ja oman ruumiinsa ”häpäisijöinä”.

Paavalihan ei tuossa tekstissä sano, että ”homoseksuualit ovat saastaisia”. Paavali ei ota silmätikukseen demografiaa nimeltään homoseksuaalit ja luettele heistä haukkumasanoja. Modernin ”homoseksuaalit”-nimisen vähemmistödemografian olemassaolon lukeminen sisälle tekstiin osaksi Paavalin ajattelua on anakronismi. Paavali ei jakanut kulttuurimarxilaisesti aikansa yhteiskuntaa ”sorrettuihin vähemmistöihin”.

Roomalaiskirjeessä Paavalin kritiikin kohteena on itse asiassa jumalaton ihminen yleisellä tasolla. Paavalin sanat kohdistuvat kokonaiseen kulttuuriin ja yhteiskuntaan. Jumalan viha ilmestyy kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan. Hänen luettelemansa synnit eivät millään muotoa ole yhtäläisesti leimallisia yhteiskunnan jokaiselle jäsenelle, mutta yhteiskunnan yleistilaa hänen esiin nostamansa paheksunnan aiheet kuvaavat mainiosti. Lisäksi ne eivät ole jotakin, mistä ihminen saa tuta Jumalan vihan, vaan ne ovat Jumalan viha. Ne ovat Jumalan tuomio ja sen merkki, että Jumala on jo hylännyt yhteiskunnan kauan sitten omia himojaan palvelemaan.

Paavali ei siis sano, että ”homot ovat saastaisia”. Hän sanoo, että Jumala on hylännyt sellaiset ihmiset saastaisuuteen, jotka eivät kunnioita Häntä. Hän ei sano, että ”he ovat häpeällisiä”, vaan että Jumala on hylännyt Häntä vihaavat häpeällisten himojen valtaan. Hän ei sano, että ”he luonnonvastaisia”, vaan että Häntä vastaan kapinoivat ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen. Niitä vastaan, jotka väittävät, että takerrun semantiikkaan, puolustaudun huomauttamalla, että Hesarin oma korjaus kirjoitukseen antaa minulle edellytykset ja luvan siihen. Jos Paavalin sanomisia aiotaan analysoida, tehtäköön se johdonmukaisesti. Jos ”Paavalin mielestä homot pitää tappaa” ei ole totuudenmukaisesti ilmaistu, silloin ”Paavalin mielestä homot ovat saastaisia” ei myöskään ole.

Mutta eikö Paavalin ”he ovat kuoleman ansainneet” käytännössä tarkoita sitä, että jos yhteiskunnallisella tasolla olisi voimassa vanhatestamentillinen penologia, homoseksuaalit tapettaisiin? Teoriassa ymmärrän huolen siitä, mutta arvon raamattuasiantuntijamme Toiviainen ei ole ottanut huomioon sitä, että Paavali mainitsee listassaan myös vanhemmilleen tottelemattomat.

Sillä Jumala on sanonut: ’Kunnioita isääsi ja äitiäsi’, ja: ’Joka kiroaa isäänsä tai äitiänsä, sen pitää kuolemalla kuoleman.’ (Matt. 15:4)

Tässä itse Herra Jeesus Kristus vahvistaa Mooseksen lain ja toteaa, että vanhemmilleen tottelematon on niin ikään ansainnut kuoleman. Paavalin kuolemanrangaistuksen ansaitseminen on nimenomaan Mooseksen lain mukaan. Mooseksen laissa rikoksia, joista sai kuolemantuomion, olivat myös epäjumalanpalvelus, Jumalan nimen turhaan lausuminen, sapatin rikkominen, murhaaminen ja haureus.

Kuten olen todennut aikaisemmissa kirjoituksissani, Mooseksen laki on edelleen kirkkolain perusta, mutta koska seurakunta ei ole teokraattinen valtio, vaan hengellinen, sovellamme lakia hengellisesti ja ”poistamme Israelista sen, mikä on paha” erottamalla seurakunnasta ne, jotka eivät halua totella Raamattua ja tehdä parannusta siitä, minkä Raamattu synniksi tuomitsee. Sillä ei ole tykkänään mitään tekemistä kenenkään ihmisarvon kanssa.

Muuten, jos Jumalan lain rangaistuskäytäntöä todella sovellettaisiin johdonmukaisesti ja teokraattisesti, kuviteltu ilmastokriisi olisi äkkiä ratkaistu. Täällä ei olisi yhtään ihmisiä hönkimässä hiilidioksidia uloshengityksen kautta ilmakehään. Ilmastohätätilan suurin osatekijä, maapallon väestön liiallinen lukumäärä, olisi saatu pois päiväjärjestyksestä. Ihmiskunta, tämän planeetan syöpä ja raiskaaja, tuo luonnonvalinnan disruptiivinen häiritsijä, olisi poissa ja ekosysteemi voisi elpyä ja jatkaa evoluution ihanaa marssiaan. Tietenkin kirjoitan kuin mielipuoli – enhän hyvänen aika voi kristittynä mennä tuollaiseen mukaan. Puhuessaan kehitysmaiden syntyvyyden säännöstelystä ratkaisuna ilmastokriisiin, pöyhkeät paksut länsimaalaiset katsovat nenänvarsiaan pitkin köyhyydessä eläviä sisariaan ja veljiään Adamissa ja kuvittelevat, että heillä on muka jokin oikeus yli-ihmisinä sanella, kuka saa elää ja kenen pitää kuolla. Milloin ilmastopöljät raahattaisiin leivättömän pöydän ääreen vastaamaan ihmisyydestä riisuvista puheistaan?

On tärkeää muistaa, että Jeesus itse asettaa Jumalalle kelpaavan vanhurskauden määritelmäksi rakkauden kaksoiskäskyn:

”Ja katso, eräs lainoppinut nousi ja kysyi kiusaten häntä: ”Opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?” Niin hän sanoi hänelle: ”Mitä laissa on kirjoitettuna? Kuinkas luet?” Hän vastasi ja sanoi: ”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi”. Hän sanoi hänelle: ”Oikein vastasit; tee se, niin sinä saat elää”.” (Luuk 10:25-28)

Hän ei tee niin vakuumista käsin, vaan koska Hän on lihaantullut Jumala, eikä Hän ole ristiriidassa yhdenkään Hengen vaikutuksesta syntyneen kirjoituksen kanssa, Hän vahvistaa myös nämä Raamatun tekstit määräysvaltaiseksi Jumalan sanaksi:

Sillä joka pitää koko lain, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan, se on syypää kaikissa kohdin. (Jaak. 2:10)

”Sillä kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia; sillä kirjoitettu on: ”Kirottu olkoon jokainen, joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa, niin että hän sen tekee”.” (Gal. 3:10)

”Raamattu ei voi raueta tyhjiin[.]” (Joh. 10:35)

Sanoessaan: ”tee se, niin sinä saat elää”, Jeesus sanoo samalla: ”ellet tee sitä, sinun on kuoltava”. Se on kolikon kääntöpuoli. Kun siis tarkastelemme itseämme lain valossa ja analysoimme, olemmeko rakastaneet Jumalaa koko olemuksellamme, kaikella kapasiteetillamme ja kaiken aikaa, saati sitten lähimmäistämme niinkuin itseämme, rehellisen vastauksen on pakko olla ei. Se tekee kaikista lainrikkojia. Kaikki ovat ansainneet kuoleman, niin myös minä ja niin myös Päivi Räsänen ja niin myös Raija Toiviainen. Ja olemme kaikki kolme käsittääkseni heteroseksuaaleja.

Mutta jos olen ansainnut kuoleman, miksi saan elää? Miksen ole jo kuollut? Ei äkkiä tule ajatelleeksi, ettei yksikään ihminen ansaitse elää. Jokainen ihminen vauvasta vaariin on näet syntinen, eikä ansaitse saada elää. On ollut vain yksi ihminen, joka ei ansainnut kuolla. Hän on Herra Jeesus Kristus, eikä Hän ole kuka tahansa ihminen, vaan Hän on lihaantullut Jumalan Poika, tosi Jumala ja tosi ihminen.

Miksi Jumala ei sitten lyö kuoliaaksi jokaista lainrikkojaa heti paikalla? Vastaus piilee Jumalan yleisessä armossa. Hän antaa aurinkonsa paistaa niin hyville kuin pahoillekin. Niidenkin, joita Hän ei ole valinnut pelastukseen, Hän antaa nauttia yleisen armonsa siunauksista ja tuon armon määrä tulee viimeisenä päivänä tuottamaan heille sitäkin ankaramman tuomion, sillä, kuten todettua, Jumala on ilmoittanut itsensä luomakuntansa kautta kaikille ihmisille riittävästi, ettei kenellekään ole epäselvää, että Hän on olemassa.

Yhtäkaikki, jokaisen on eräänä päivänä kuoltava; Päivi Räsäsen, Raija Toiviaisen, minun. Ajankohta ja tapa, jolla siirrymme ajasta ikuisuuteen, on Jumalan ennaltamääräämä. Raamattu nimittäin sanoo:

”Hänen päivänsä ovat määrätyt, ja hänen kuukausiensa luku on sinun tiedossasi; sinä olet asettanut hänelle määrän, jonka ylitse hän ei pääse.” (Job. 14:5)

”Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut.” (Ps. 139:15)

Mutta kuolema ei ole kaiken loppu, vaan kerran on koittava ylösnousemuksen päivä, jona kuolleet herätetään ja kootaan tuomiolle Kristuksen valtaistuimen eteen. Tuona päivänä kukaan ei voi vedota tietämättömyyteen. Tuona päivänä jokainen, joka ei ole eläessään turvannut Kristukseen ainoana, joka voi täyttää Jumalan vanhurskauden vaatimuksen hänen puolestaan, tullaan tuomitsemaan oman vanhurskautensa perusteella. Jeesus kuvittaa tuon tapahtuman vertauksella hääjuhlasta, jonne tulee mies ilman juhlavaatteita:

”Mutta kun kuningas meni katsomaan pöytävieraita, näki hän siellä miehen, joka ei ollut puettu häävaatteisiin. Ja hän sanoi hänelle: ’Ystävä, kuinka sinä olet tullut tänne sisälle, vaikka sinulla ei ole häävaatteita?’ Mutta hän jäi sanattomaksi. Silloin kuningas sanoi palvelijoille: ’Sitokaa hänen jalkansa ja kätensä ja heittäkää hänet ulos pimeyteen’. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.” (‭‭Matt. ‭22:11-13‬)

Näin jokainen, joka ei tuomiopäivänä seiso Karitsan valtaistuimen edessä puettuna Kristuksen tahrattomaan lahjavanhurskauteen, heitetään iankaikkisesti tuliseen järveen, helvettiin, joka on toinen kuolema.

Kuka voi pelastua? Kuinka tuosta Jumalan lahjasta, Kristuksen vanhurskaudesta, pääsee osalliseksi? Pyytämällä, uskon kautta Herran Jeesuksen ristinkuolemaan ja ylösnousemukseen, syntejään katuen ja yksin Hänen armoonsa turvaten. Tuota sanomaa pelastuksesta kristitty julistaa jokaiselle, ikään, sukupuoleen, etniseen taustaan, uskontokuntaan ja seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta, ketään syrjimättä ja lietsomatta minkäänlaista vihamielisyyttä ketään kohtaan.

Raija Toiviainen vaikuttaa tulkitsevan kansankiihotuslakia siten, että rikos tapahtuu missä tahansa jostakin suojellusta vähemmistöstä väitetään epäedullisessa valossa jotakin, mikä ei pidä paikkaansa. Se on monella tavoin ongelmallista. Laki ei määrittele, mitkä vähemmistöt ovat suojelun kohteina. Samalla laki rikkoo Raamattua vastaan. Raamattu kieltää yksiselitteisesti kaikenlaisen puolueellisuuden lakien soveltamisessa:

Älkää tehkö vääryyttä tuomitessanne; älä ole puolueellinen köyhän hyväksi äläkä pidä ylhäisen puolta, vaan tuomitse lähimmäisesi oikein. (‭‭3.Moos. 19:15‬)

Tätä voi soveltaa myös enemmistöihin ja vähemmistöihin. Älä ole puolueellinen vähemmistön hyväksi, äläkä pidä enemmistön puolta, vaan tuomitse oikein. Lain on oltava sama kaikille. Nyt se ei ole. Jo Jussi Halla-ahon tapaus osoitti sen ja se on osoitettu toistuvasti sen jälkeen. Hanakasti ollaan puuttumassa siihen, kun suomalainen sanoo yleistäen jotakin epäedullista ”suojellusta vähemmistöstä”, mutta siihen ei puututa, kun vähemmistön edustaja solvaa yleistäen enemmistöä. Minun mielestäni kummassakaan tapauksessa ei virkavallan tarvitse asiaan puuttua, mutta jos se puuttuukin, sen on tehtävä työnsä johdonmukaisesti ja puolueettomasti. Muu on oikeuden vääristelyä, jota Jumala vihaa.

Lisäksi antaessaan tietämättömyydestä ponnistavia lausuntojaan Kristinuskosta ja Räsäsestä, Toiviainen kääntää julkista mielipidettä kristittyjä vastaan. Hän saa lausunnoillaan ihmiset uskomaan, että kristityt, jotka pitävät Raamattua auktoriteettinaan ja haluavat elää sen mukaan, ovat vihamielisiä seksuaalivähemmistöjä kohtaan tai pitävät heitä ali-ihmisinä. Ne ovat valheellisia, leimaavia ja erittäin loukkaavia mielikuvia. Näin Toiviainen de facto syyllistyy itse siihen, mistä vainoaa nyt Räsästä.

Toiviaisen on turha piiloutua sen taakse, että kristityt ovat ovat muka enemmistö. Valtaosa niistä, jotka rastittavat ruudun ”kristitty” eivät tunne Jeesusta, eikä Hän tunne heitä ja he joutuvat eräänä päivänä helvettiin muiden jumalattomien kanssa. Kristityt ovat maailman vainotuin ihmisryhmä. Me emme kuitenkaan ihmettele sitä, että maailma vihaa meitä, sillä maailma on vihannut Kristusta jo ennen meitä.

Minulla ei ole minkäänlaisia toiveita siitä, että tämän kirjoitukseni ansiosta jokin muuttuisi, koska vallanpitäjien tärkein valuutta on uskottavuus. Se joka myöntää olleensa väärässä, menettää uskottavuutensa ja sitä kautta auktoriteettinsa. Siksi kukaan ei myönnä mitään. Valitettavasti eivät edes Päivi Räsänen ja Kokoomuksen kansanedustaja Jukka Kopra voineet kumpikaan suoraselkäisesti myöntää, että kiihottamispykälä on ihan täysi fiasko ja heidän puolueensa olivat osallisia sen valmistelussa, kun Sebastian Tynkkynen grillasi heitä asiasta Markku Tenhusen isännöimässä keskusteluohjelmassa Alfa-TV:llä.

Auktoriteettiaan ei halunne menettää myöskään Raija Toiviainen. Hesarin jutun tyhmin kappale on sen ensimmäinen:

Jos Suomessa haluaa tietää, mitä täällä saa sanoa ja miten pitkään siitä on vastuussa, kannattaa kysyä valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaiselta.

Kuka kuoli ja teki sinusta hallitsijan?

Kaikenlaisia pride-ulostuloja

Kun Päivi Räsänen avaa suunsa tai teroittaa kynänsä, tulee kirkostaeroamispiikki. Se on luonnonlaki, historian ja observaation todeksi osoittama. En tiedä, mitä mieltä Päivi itse siitä on, mutta oma asenteeni on jotakin välinpitämättömän ja positiivisen välimaastosta. Vakaumuksellisten kristittyjen irtautumisen tympeästä sakraaliyhteiskunnan artefaktista näen positiivisena asiana. Jumalattomien ejektoituminen on minulle se ja sama. Eivät he kirkkoon jäämälläkään pelastu. Toki uskon, että extra ecclesiam nulla salus (kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta), mutta silloinkin se ecclesia pitää määritellä.

Räsäsen ja arkkipiispa Tapio Luoman välinen julkinen kanssakäyminen on ollut jokseenkin turhauttavaa seurattavaa. Assosioitumalla pride-tapahtuman kanssa kirkko antaa hyväksyntänsä raamatunvastaiselle elämäntyylille, sanoo Räsänen. Eipäs, vastaa Luoma, haluamme vain näkyä tapahtumassa ja osoittaa sillä, että kirkko on kaikkia varten. Päivin hyvään ja asialliseen avoimeen kirjeeseen minulla ei ole paljoa sanottavaa, paitsi tietysti:

Jeesus on sovittanut kaikkien ihmisten synnit ristinkuolemallaan.

Öhöm, eipäs ole.

Tapio Luoman vastauksessa sen sijaan on enemmän analysoitavaa. Hän sanoo:

Piispainkokous on todennut avioliittoselonteossaan vuonna 2016, että kirkko on kaikkia varten ja että samaa sukupuolta olevat parit ovat tervetulleita kaikkeen kirkon toimintaan.

Öhöm, eipäs ole. Kirkko ei ole kaikkia varten. Kirkko, josta itse käytän nimitystä seurakunta, on kristittyjen koti. Seurakunta on Kristuksen ruumis; kaikki Hänen verellään itselleen ostamansa kaikkialla maailmassa ja kaikkina aikoina. Seurakunta on uusi ihmiskunta Kristuksessa; kaikki ne, jotka ovat syntyneet uudesti ylhäältä ja kuolleet pois Aadamista. Seurakunta manifestoituu ajassa ja avaruudessa nk. näkyvänä seurakuntana, ja minusta tuntuu, että tämä ekklesiologian osa-alue on sekä luterilaisille että vapaakristityille täyttä hepreaa.

Näkyvä seurakunta käsittää kaikki kristyiksi tunnustautuvat tai itsensä mieltävät. Näkyvän seurakunnan jäseneksi liitytään uskontunnustuksen ja kasteen kautta. Mutta kuten huomaamme esimerkiksi taikuri Simonin tapauksesta, uskontunnustus ja kaste eivät itsessään takaa mitään. Simon tunnusti uskonsa ja tunnustuksensa perusteella hänet kastettiin. Ilmeni kuitenkin piakkoin, että hänen motiivinsa olivat väärät, eikä Apostoli Pietari nuhdellut häntä varsinaisesti ystävälliseltä vaikuttavaan sävyyn:

”Menkööt rahasi sinun kanssasi kadotukseen, koska luulet Jumalan lahjan olevan rahalla saatavissa. Ei sinulla ole osaa eikä arpaa tähän sanaan, sillä sinun sydämesi ei ole oikea Jumalan edessä. Tee siis parannus ja käänny tästä pahuudestasi ja rukoile Herraa — jos ehkä vielä sinun sydämesi ajatus sinulle anteeksi annetaan. Sillä minä näen sinun olevan täynnä katkeruuden sappea ja kiinni vääryyden siteissä.”

Seurakunta ei ole Simonin kaltaisia varten. Seurakunnan sanoma sen sijaan on kaikkia varten ja sanoman tulee olla Kristuksen ja Apostolien esimerkin mukainen. Heidän esimerkkinsä mukainen evankeliumi on hyvä uutinen; ei siitä, että sinä olet arvokas ja että Jumala hyväksyy sinut kaikkine virheinesi; vaan siitä, että Hän on ylösnoussut ja että Hän hallitsee kuninkaana! Tuolla hyvällä sanomalla on implikaatio: käsky kumartaa Kuningasta, nöyrtyä, palvoa Häntä, tehdä parannus, kääntyä pois pahuudesta ja turvata Häneen ainoana, joka voi pelastaa. Tätä sanomaa Pietari saarnasi myös Simonille – senkin jälkeen, kun hänen valhekääntymyksensä oli tullut ilmi.

Totuus on, että Jumala ei hyväksy yhtäkään syntistä, vaan Hän vaatii jokaiselta lakinsa täydellistä pitämistä. Tuo laki vaatii ihmiseltä niin mahdottomia, ettei yksikään ihminen voi sitä pitää. Kukaan ei rakasta Jumalaa kaikesta sydämestään. Se riittää. Unohdetaan kaikki muut synnit hetkeksi. Se riittää! 

Koska kukaan ei pidä lakia, kaikki ovat iankaikkisen kadotustuomion alaisia. He ovat rikkoneet äärettömän Jumalan iankaikkisen lain. Siksi tuomiokin on iankaikkinen. Sovituksen nerokkuus on siinä, että ääretön Jumala tuli ihmiseksi ja kärsi rangaistuksen kansansa puolesta. Näin ihminen kärsi rangaistuksen ihmisen synnistä, mutta sovitusuhri on silti riittävä, koska Jeesus on äärettömän kolmiyhteisen Jumalan toinen persoona; Hän on tosi ihminen ja tosi Jumala.

Lusikkansa soppaan työnsi myös Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittaja Jaakko Heinimäki, joka lähetti Päiville oman dear dr. Laura -kirjeensä. Luulisi, että nämä oppineet kirkonmiehet ymmärtäisivät, että vanhan liiton Israelin kansa oli seurakunnan prototyyppi.

Kuten Israelin egyptistä, Jumala kutsuu kansansa pois synnin orjuuden pesästä ja johtaa meitä läpi tämän erämaan, jota kutsumme elämäksi, kohti luvattua maata. Kuten Israelin, Jumala on valinnut kansansa olemaan pyhät ja nuhteettomat; se on: asetetut erilleen kaikista muista ihmisistä, puettuna Kristuksen vanhurskauteen. Tätä Israelin pyhyyttä ja erottautuneisuutta kuvaamaan Jumala sääti tukun lakeja. Näitä lakeja emme enää sovella, sillä Kristuksessa suurempi hengellinen todellisuus on astunut voimaan. Ei haittaa, että vaate on osaksi puuvilla ja osaksi elastaania. Ne olivat lakeja, joilla oli symboliarvo; noudatamme niiden hengellistä ydinsisältöä siten, että tiedostaen erotamme elämämme Jumalalle, emmekä rakasta maailmaa ja mukaudu sen menon mukaan noudattamaan sen himoja ja filosofioita.

Emme myöskään kivitä homoja, koska emme ole teokraattinen Israelin valtio, vaan hengellinen Israel, joka ei ole tästä maailmasta. Pois se, etteikö laki olisi enää voimassa, mutta sitä ei sovelleta enää maallisesti, vaan sitä sovelletaan hengellisesti. Jumala ei ole muuttanut mieltään sen suhteen, mikä on Hänelle kauhistus ja mikä ei.

Osa laista ei myöskään ole enää sovellettavissa, koska meillä ei ole enää liitonarkkia, temppeliä eikä pappisvirkaa. Emme yksinkertaisesti enää voi suorittaa kaikkea, mitä seremoniallinen laki vaatii, eikä ole tarviskaan, sillä tässäkin asiassa hengellinen on korvannut maallisen – onhan Kristus ylimmäinen pappimme, jonka pappistoimitus puolestamme on sekä kertakaikkinen että iankaikkinen.

Vanhan liiton laissa toistuu fraasi: ”poista paha Israelista”. Uudessa liitossa kutsumme sitä kirkkokuriksi. Kun joku erotetaan seurakunnasta synnin tähden, se on pahan poistamista Israelista. Olen sitä mieltä, että reiluuden nimissä myös väärin profetoivat pitäisi poistaa Israelista (5.Moos. 13:5). Mutta koska Heinimäki, Luoma ja muut kirkon kirjanoppineet eivät osaa käyttää lakia oikein, he odotetusti sekoilevat myös kymmenen käskyn, Jumalan muuttumattoman ja edelleen sitovan moraalilain kanssa. Kirkko on täynnä vasemmistolaisia, joille murhaaminen ja varastaminen ei näytä olevan mikään ongelma. Syntymättömien lasten oikeuksista kirkko on hipihiljaa ja vaikka kirkon oikeus verottaa yrityksiä poistettiinkin, se saa edelleen samat rahat valtion taskun kautta kierrätettynä.

Minusta olisikin mukava tietää, onko luterilaisessa kirkossa enää mitään syytä poistaa joku seurakuntayhteydestä? Harhaoppisuus? Pedofilia? Kansanmurha? Onko kirkossa todella tilaa kaikille? Minä kiellän konsubstantaation ja uudestisyntymisen kasteessa, tunnustan ainoastaan kaikkien uskovien yleisen pappeuden, enkä hyväksy naisia seurakunnan kaitsijoina, enkä episkopaalista kirkkohallitusta. Rippikoulussa väittelisin opista ja konfirmaatiossa vastaisin aika moneen kohtaan, etten todellakaan usko noin. Olisiko kirkossa tilaa minulle? Ai eikö? No sitten kirkossa ei ole tilaa kaikille.

Olen samaa mieltä kanssasi siinä, että viime kädessä asiassa on kyse raamattunäkemyksestä. Toivoisin, että Raamattua tunnettaisiin paremmin, sitä luettaisiin enemmän ja että sen viesti kuultaisiin herkemmin. Raamattu kertoo, että ihmiseksi syntyneenä Jumalana Jeesus on Herra. Häntä meidän tulee seurata myös siinä, kuinka kohtaamme toisemme. (Korostus minun)

Henkilöksi, joka toivoo, että Raamattua tunnettaisiin paremmin, Tapio Luoma tekee erittäin vähän työtä sen eteen. Saanen ehdottaa samaa, mitä ehdotan tavan takaa omassa viiteryhmässäni: tee niinkuin Luther; valitse kirja, ota sen ensimmäinen luku ja ensimmäinen jae ja saarnaa! Mutta sen sijaan, että saarnaisi Raamattua, Tapio Luoma saarnaa vasemmistolaisia aatteita. Hänen ulostuloissaan ja kannanotoissaan vilisevät ajanmukaiset sanat: populismi, vihapuhe, ilmastonmuutos, hyvinvointiyhteiskunta, polarisaatio… Hän on osa ongelmaa, ei sen ratkaisua.

On kovin ironista, että arkkipiispa tuntuu itse tuntevan Raamattunsa niin kovin huonosti. Mieleeni tulee seuraava lainaus eräältä uskonpuhdistajien tienraivaajista, William Tyndalelta:

Minä uhmaan paavia ja hänen lakejaan; ja mikäli Herra säästää henkeni, huolehdin, että aurallaan kyntävä poikanen tuntee Raamattunsa paremmin kuin sinä!

Tämä pätee myös nykypäivänä. Nämä kansankirkon paavit ja muut elitistit ovat sormi ojossa luennoimassa siitä, mitä Raamattu muka sanoo ja ei sano, ymmärtämättä, että he ovat itse sokeita ja eksyksissä. Jos otamme Tapio Luomalta jotakin, ottakaamme tämä:

[Jeesusta] meidän tulee seurata myös siinä, kuinka kohtaamme toisemme.

Myös. Eli missä muussa?

  • Hän vahvisti Vanhan testamentin kirjoitukset luotettavaksi ja sitovaksi Jumalan Sanaksi.
  • Hän vahvisti lähettämiensä Apostolien sanoman ihmein ja merkein.
  • Hän käskee kaikkia kaikkialla tekemään parannuksen ja uskomaan evankeliumin.

Raamatun kokonaisvaltainen tunteminen velvoittaa meitä enempään, kuin pelkkään tyhjään ja merkityksettömään rakkaushöttöön. Todellinen rakkaus velvoittaa enempään kuin liehakoivaan egohierontaan – nimittäin riskeeraamaan maineensa ja jopa henkensä toisen hengellisen hyvinvoinnin takia.

Ystävän lyönnit ovat luotettavat, mutta vihamiehen suutelot ylenpalttiset. (San. 27:6)

Kirkko ei rakasta. Muuten se kertoisi ihmisille asioita, jotka heidän täytyy kuulla vaikkeivät halua, koska heidän iankaikkisuutensa riippuu siitä. Sen sijaan kaikkien syntisten vihollinen, Suomen evankelis-luterilainen kirkko, osallistuu pride-suuteloihin. Sen agenda on selvä: haalia lisää jäseniä, joilla itseisarvoisesti pyörivä kone saadaan pidettyä käynnissä ja suojatyöläisille palkkaa. Se on hyväksikäyttöä ja varastamista.

Jeesus ei kuollut kirkon puolesta. Hän kuoli kansansa puolesta. Kirkko on pelkkä hallintohimmeli; uppoava laiva, jonka jättämisen ei pitäisi olla kovin kummoisen harkinnan tulos. Lutherkin yritti reformoida omaa kirkkoaan. Tulokset jäivät laihoiksi. Lähtekää!

Touko Aallon natsi-Suomi

Viime päivinä mediassa on kohistu lentokoneprotesteista. Ruotsalaisopiskelija Elin Ersson kieltäytyi istuutumasta paikalleen lentokoneessa ja osoitti mieltään tuomitun väkivaltarikollisen palautusta vastaan, lähettäen samalla koko performanssin livenä Internetiin puhelimellaan. Ja eikä aikaakaan, kun sama toistui Suomessa: Vihreiden lainsäädäntösihteeri Aino Pennanen päätti matkia. Elin Erssonin tapauksessa kiukuttelu sai aikaan sen, että rikostuomion saanut turvapaikanhakija poistettiin koneesta ja näin Erssonin katsottiin pelastaneen miespoloisen varmalta kuolemalta. Aino Pennasen yrityksen lopputulema oli nolompi; koneesta poistettiinkin Aino Pennanen itse, kuten laki tuollaisissa tilanteissa vaatii. Lentokoneessa kekkulointi ja lentohenkilökunnan ohjeita vastaan niskurointi kun sattuu olemaan laissa kielletty.

Touko Aalto oli Vihreiden puheenjohtajana tietysti ensimmäisten joukossa antamassa seisoma-aploodeja, mutta hän antoi myös erään mielenkiintoisen lausunnon, joka sai yllättäen osakseen paheksuntaa. Aalto nimittäin vertasi epäsuorasti palautusprosessia natsi-Saksaan sanoen, että ”asioilla ei ole suoraa yhteyttä, mutta natsi-Saksassakin kaikki toimet olivat laillisia”. Pyydettäessä tarkentamaan, hän vastasi tarkoittavansa, että ”jokin asia voi yhdellä hetkellä olla laillista, mutta ei oikein”. Tästä pöyristyi esimerkiksi Ben Zyscowicz, joka muistutti aivan oikein, että taannoin nyt Pennasen kansalaistottelemattomuutta sankar’tekona ylistävä ”Touko Aalto ja muut vihreät olivat kivittämässä [Päivi] Räsästä ja opettamassa, että ei tietystikään voi olla niin, että ihminen saisi itse valita, mitä lakeja hän noudattaa ja mitä pitää Jumalan sanan [sic] vastaisina.”

Mutta kyllähän Touko Aallon natsivertauksessa jotakin perää on. Rotuhierarkiaan perustuva juutalaisten murhaaminen holokaustin muodossa – muista alempiarvoisiksi katsotuista ja poliittisista väärinajattelijoista puhumattakaan – oli natsi-Saksassa täysin laillista. Jos se oli laillista silloin, ja jos moraali on kollektiivin määrittelemä asia, keitä me olemme sanomaan 1940-luvun saksalaisille, että he eivät toimineet oikein? Sanat hyvä ja paha ovat tyystin menettäneet merkityksensä, koska aikakausi ja konteksti määrittelevät ne.

Touko Aallon tekopyhän hurskastelun tekee etovimmaksi se, että kuten natsi-Saksassa, meillä täällä koto-Suomessakin on käynnissä jo yli 510 000 uhria vaatinut kansanmurha. Sen kohteena ovat ihmisistä puolustuskyvyttömimmät, syntymättömät lapset. Se tekee meistä monin verroin natseja viheliäisempiä. Jos uhrien määrä vielä suhteutetaan väkilukuun, olisi skaala kammottavuudessaan vertaansa vailla, elleivät muut pohjoismaat panisi paremmaksi.

Ateistina Touko Aallon pitäisi ymmärtää, että hänen maailmankatsomuksensa mukaan kaiken olevaisen arvon määrittelee kollektiivi ja se pätee myös ihmisarvoon. Näin ihmisellä ei voi olla muuta arvoa, kuin utilitaarinen, yhteiskuntaa hyödyttävä arvo. Olisi johdonmukaista uskoa, että yhteiskunnan terveyttä heikentävästä aineksesta olisi hankkiuduttava eroon. Siinä mielessä lainrikkojien kärräämisessä toiseen maahan –  vieläpä lentokoneella kaikista vaihtoehtoisista transportaatiomalleista – ei ole järjen hiventä. Olisi kaikin puolin kustannustehokkaampaa päästää mokomat loiset päiviltä saman tien, eikä tuhlata heihin yhteiskunnan resursseja.

Yhtä lailla hänen maailmankatsomuksensa mukaan olisi johdonmukaista puolustaa syntymätöntä elämää, sillä tuohon syntymättömään elämään pakattu utilitaarinen potentiaali tulevaisuuden veronmaksajan ja yhteiskunnan tukipilarin muodossa vain odottaa kypsymistään. On käsittämättömän lyhytnäköistä tällä tavoin sahata omaa oksaansa ja virtsata omaan aamiaiseensa. Itse asiassa olisi kollektiivin kannalta parempi, että tällä tavalla yhteiskunnan tulevaisuuden vaarantavat poistettaisiin yhteiskunnasta, jälleen kustannustehokkaimmalla mahdollisella tavalla. Ehkä yhteiskunta siten säästyisi ja varoittava esimerkki toppuuttelisi muiden pesänlikaajien hedonismia.

Kysynkin siis:

  • jos natsi-Saksan touhut olivat aikansa lainsäädännön puitteissa laillisia, mitä sitten?
  • jos abortin hankkiminen on laillista, mitä sitten?
  • jos turvapaikanhakijoiden palauttaminen, vaikka sitten AK:n ruoaksi keskelle sotatannerta, tapahtuu lain puitteissa, mitä sitten?

Kuka Touko Aalto oikein kuvittelee olevansa asettaessaan itsensä kollektiivin yläpuolelle? Kollektiivi on puhunut; se on valinnut edustajansa demokraattisesti, ja edustajat ovat säätäneen lait, joiden puitteissa toimitaan. Ah, mutta kaikki ei ole oikein. Mutta kuka määrittelee, mikä on oikein? Ellei parempaa vastausta anneta, oletan, että kyseessä on jälleen kollektiivi. Näin kehäpäätelmä pyörii, eikä päästä minnekään. Tässä tapauksessa kollektiivi on määritellyt, että turvapaikanhakijan palauttaminen on oikein – se on oikein, koska se on laillista ja se on laillista, koska se on oikein.

Kamalilla ajatuksilla leikittelyn jälkeen totuus on tämä: Touko Aalto joutuu lainaamaan ideologiansa tueksi kristinuskosta. Omassa ideologiassaan hänellä ei natiivisti ole sellaisia kategorioita, kuin oikea ja väärä, hyvä ja paha, tai ihmisarvo, vaan ne pitää lainata muualta. Ne vaativat ihmistä suuremman, Jumalan. Jumalan kuvaksi luotuna ihmisenä hänellä on sisäinen tieto Jumalan olemassaolosta. Langenneena Aadamin lapsena hänellä on sisäinen tieto hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä. Jumalan kuvaksi luotuna hän tunnistaa toisen imago dein; se on ihmisarvon perusta. Mutta näitä asioita hän ei tunnusta, vaan tukahduttaa Jumalan tuntemisen (Room. 1:18-32).

Minun puolestani sellaiset muualta tulleet, jotka eivät suostu noudattamaan Suomen lakia, joutavat takaisin sinne, mistä ovat tulleetkin. Kaikki laki perustuu siihen, että on olemassa ylimmäinen lainsäätäjä, Jumala. Hän määrittelee sekä ihmisarvon, että moraalin. Ja jos jokin laki on jumalaton, emmekä halua sitä noudattaa, vetoamme Hänen vanhurskaaseen oikeamielisyyteensä perustellessamme, miksi jokin voi samaan aikaan olla sekä laillista, että väärin. Ateisti ei voi niin tehdä. Touko Aallon täytyy joko lopettaa kristinuskosta lainaaminen, tai parempaa: nöyrtyä Kristuksen herruuden edessä.

Toisaalta arvostaisin kyllä sitäkin, että hän panisi ylevän (joskin epäjohdonmukaisen) oikeuskäsityksensä käytäntöön ja soveltaisi natsisentimenttiään syntymättömien lasten asemaan ja sen parantamiseen. Meillä täällä natsi-Suomessa on kädet veressä.