16 kommenttia artikkeliin ”Epilogi: Mauno Mattila se ei vaan osaa lopettaa kalvinismin arvostelua

  1. Minusta olisi hyvä jos esittäisit Mattilalle suoraan nämä hänen ristiriitaiset näkemykset… (vai olitko niin jo tehnyt?). Olisi kiva kuulla miten Mauno vastaisi siihen.

    Tykkää

  2. Uskoiko muuten Calvin, että jokaisen ihmisen elämän kulku on ennaltamäärätty? Olet saanut minut vakuuttuneeksi siitä, että pelastus on täysin Jumalan käsissä eikä ihminen itse kykene mitenkään valitsemaan pelastusta tai muuttamaan omaa tilaansa. Se asia minusta tulee ihan selvästi esille raamatusta. Mutta olisiko sinulla näyttää jotain raamatun paikkoja josta näkyy että itseasiassa kaikkien ihmisten koko elämä on ennaltamäärätty/säädetty. Pahoittelut siitä, että näitä samoja asioita vatvon kommenteissa mutta haluaisin tietää totuuden. Jos vielä pystyisit joitain raamatun paikkoja kertomaan niin olisin kovin iloinen 🙂

    Tykkää

    • Olisiko vaikkapa psalmi 139:16 hyvä?

      ”Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani,
      sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu.
      Ennen kuin olin elänyt päivääkään,
      olivat kaikki päiväni jo luodut.”

      Kun pohdiskelet näitä juttuja, pidä aina risti keskiössä. Mitä kaikkea piti tapahtua, että siihen pisteeseen päädyttiin? Ja jos tuossa käsittämättömän monimutkaisessa yhtälössä olisi ollut yksikin virhe, ei ristiä. Jumala oli säätänyt edeltä, kuinka koko maailmanhistoria tulee menemään, kaiken päämääränä risti. Ja miksi? Sinun pelastukseksesi.

      Tykkää

      • Kiitos. Tuo psalmin kohta on kyllä väkevä jae. Vaikea vaan uskoa, että miksi juuri minä olisin armahdettu. Täytyy vain ristiä kädet ja kiittää ja ylistää Herraa! 🙂

        Liked by 1 henkilö

  3. Oletko muuten katsonut Maunon videon ”pettymyksen puutarha”? Siinä videossa kohdassa 2:30 Mauno sanoo jotain käsittämätöntä eli, että sinun vapaa tahtosi olisi suurempi kuin Jumala!! Jotenkin saa noista Maunon videoista muutenkin sen käsityksen, että hän on sitä mieltä, että uskova voi menettää Pyhän Hengen ja saada sen takaisin. Tätä samaa opettaa myös Petri Paavola jolle laitoin sähköpostia ja pyysin saada raamatun paikkoja joka tukisi tätä oppia. Itse uskoin ennen, että uskova voi menettää Pyhän Hengen jos pilkkaa Pyhää Henkeä mutta silloin sitä ei tietenkään voi saada takaisin. Onkohan tällainen opetus yleistäkin että Pyhä Henki poukkoilisi edes takaisin ihmisessä sisään ja ulos…? Tässä tämä Maunon video: https://m.youtube.com/watch?v=aFVD2lBIljs

    Tykkää

    • Eipä näytä olevan edes ainoa ongelmallinen asia, vaan kyllähän tuolla on Maunomaisen odotetusti prooftekstausta ja Raamatun väärinkäyttöä. Jos alkaisin kaikkia Maunon sanomisia kammalla ruotimaan, eivät maailmaan mahtuisi ne kirjat, jotka pitäisi kirjoittaa 🙂 Antaa Maunon nyt olla ja keskitytään posin kautta Jumalan Sanan totuuteen. Minulla on jotakin valmisteilla siihen liittyen.

      Tykkää

  4. youtubessa julkaisemassasi videossa ”Mauno mattila arvostelee kalvinismia, kalvinisti vastaa osa 6” Sanot kohdasta 1:21 eteenpäin lapsikasteesta: ”en löytänyt tähän hätään mutta käsittääkseni Calvin itse on sanonut että kaste ilman uskoa on hyödytön”

    En tiedä onko Calvin sanonut näin, mutta saattanet sekoittaa Calvinin Lutheriin koska Isossa katekismuksessa Luther opettaa täsmälleen näillä sanoilla: ”ilman uskoa kasteesta ei ole mitään hyötyä”

    Jatkat:”lapsikasteeseen uskovat kalvinistit eivät usko kasteesta samalla tavalla kuin luterilaiset”

    Riippuu luterilaisesta, koska luterilaiset tunnustuskirjat ovat itsensä kanssa ristiriidassa, ja opettavat sekä vapaata että sidottua ratkaisuvaltaa. Kuitenkin vielä luterilaisia tunnustuskirjojakin luterilaisemmat (kuten minä) jotka uskovat Lutherin opettamaan sidottuun ratkaisuvaltaan (joka on sama asia kuin kalvinismi) uskovat kasteesta juuri samoin kuin Calvin.

    Calvin on hyväksynyt ja allekirjoittanut luterilaisen augsburgintunnustuksen uudeman 1540 version (ehtoollisteologian osalta muutettu) joka toteaa että ihmiset kastetaan jotta he pelastuisivat.

    Luterilainen ja kalvinistinen sakramenttiteologia poikkeaa Zwingliläisestä näkemyksestä jonka mukaan sakramentit ovat pelkkiä vertauskuvia/symboleja.

    Uudessa liitossa meillä ei kuitenkaan ole mitään rituaalilakia kuten vanhassa liitossa, vaan laissa on vain varjo tulevasta.

    Samoin kuin evankeliumin julistus tai isä meidän- rukouskaan eivät ole mitään vertauskuvia, vaan välineitä joiden kautta Pyhä Henki aidosti tekee työtään, niin eivät ole sakramentitkaan tyhjiä merkkejä vaan armonvälineitä joiden kautta Henki synnyttää uskon missä ja milloin tahtoo. Näin Luther opetti.

    Raamattu sanoo kastetta ”uudestisyntymisen pesuksi” ja ”joka uskoo ja kastetaan se pelastuu”. Raamattu ei missään mainitse kastetta (eikä ehtoollista) minään vertauskuvana tai rituaalina jota vain täytyy noudattaa, vaan kaikkialla antaa kasteelle suorastaan pelastavan, Kristukseen liittävän, luonteen.

    Kristus sanoo: ”joka uskoo ja kastetaan se pelastuu, mutta joka ei usko, tuomitaan kadotukseen” Ensin hän antaa kasteelle arvon joka sille kuuluu: kaste on Pyhän Hengen työ, joka pelastaa. ”jos joku ei synny vedestä ja hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan”. Sen jälkeen hän kuitenkin jättää ratkaisuvallan itselleen: ”joka ei usko, tuomitaan kadotukseen” Pelastus ei siis kuitenkaan jää ihmisten teosta kiinni vaan on Jumalan käsissä, jos joku kristitty, jostain käsittämättömästä syystä kuolee kastamattomana. ”ratkaisevaa ei siis ole se mitä ihminen tahtoo tai ehtii vaan se että Jumala armahtaa” opettaa Paavali roomalaiskirjeessä.

    Mielestäni tämän vuoksi uskovien lapsetkin täytyy kastaa. Kasteessa ikäänkuin annamme heidät Herran haltuun. Minusta ainakin olisi ihan sietämätön ajatus että omia lapsiani ei olisi kastettu. Mikä hirveä riski!

    Olet blogisi nimen mukaan kaupungin ainoa kalvinisti. Mikäli kalvinismilla tarkoitetaan Jumalan kaikkivaltiutta ihmisen pelastuksessa, niin veikkaan vahvasti että et ole ainoa. Jos kotikaupungissasi on tunnustuksellisia luterilaisia (esim Sley, LHPK) niin aika varmasti on kalvinistejakin. Aika harva nimittäin kuitenkaan osaa uskoa kahta keskenään ristiriitaista väitettä yhtäaikaa, kuten luterilaiset tunnustuskirjat periaatteessa vaativat, todetessaan toisessa kohdassa että ihmisen osuus pelastuksesta on nolla, sekä ennen että jälkeen uudestisyntymisen, ja toisessa kohtaa että Jumala ei pelasta ketään väkisin.

    Minä ainakin olen luterilainen kalvinisti, ja tunnen paljon muitakin, tosin en ole samasta kaupungista.

    Ps. tosi hyvin tehty videosarja tuo ”kalvinisti vastaa mauno mattilalle” kaikenkaikkiaan. Odotan mielenkiinnolla josko sinulta tulee vielä suomenkielisiä videoita 🙂

    Tykkää

    • Kiitos hienosta kommentista! En olekaan ennen vuorovaikuttanut luterilaisen kanssa, joka noin avoimesti toteaa, että tunnustuskirjat ovat itsensä ristiriidassa. Itse en ole voinut sellaiseen johtopäätökseen päätyä, koska en ole vielä lukenut niitä tarpeeksi. En myöskään juuri nojaa siihen, mitä Calvin on opettanut tai sanonut, vaan siihen mitä olen muilta kalvinisteilta oppinut.

      Olemme selvästi eri linjoilla sakramenttikäsityksessämme. Ei ole didaktista tekstiä, joka sanoo: usko syntyy kasteen kautta. Sen sijaan on didaktinen teksti, joka sanoo: usko syntyy kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan Sanan kautta. Sillä perusteella uskon, että Jumala suvereenisti Henkensä kautta synnyttää uskon valituissa evankeliumin saarnaamisen välityksellä. Olemme eri mieltä myös siinä, että Raamattu sanoo kastetta uudestisyntymisen pesuksi. Raamatussa on riittävästi esimerkkejä sekä kastamattomista uudestisyntyneistä että kastetuista uudestisyntymättömistä, että en voi hyväksyä oppia kasteen uudestisyntymisestä.

      Lainaat myös Mark. 16:16, jonka käyttöä opinmuodostuksessa en hyväksy, koska se puuttuu vanhimmista ja luotettavimmista käsikirjoituksista. Markuksen evankeliumin pidempi loppu on tunnettu tekstikriittinen seikka, jonka myös konservatiiviset tekstikriitikot tiedostavat. Olemme samaa mieltä siitä, mitä Paavali kirjoittaa (kuinka voisimmekaan olla eri mieltä), mutta en hyväksy tuon kohdan soveltamista kastekysymykseen. Paavali ei puhu siitä.

      Hyväksyn kasteen Pyhän Hengen tekona siten, että Pyhä Henki vaikuttaa uudestisyntyneessä halun totella Raamattua, joka käskee ottamaan kasteen. Ymmärrän myös esimerkiksi presbyteerien perustelut lasten kastamiselle. Heillä lapsi tuodaan kasteessa liittosuhteeseen, kasteen ollessa ympärileikkauksen korvaava liiton merkki, mutta liittosuhde ei vanhan tavoin uudessakaan liitossa takaa uudestisyntymää. Baptisteja kritisoin siitä, että he varmistelevat liikaa sekä kasteessa että siitä seuraavassa seurakunnan jäsenyydessä. Heillä tyypillisesti on jostakin syystä Apostoli Filippusta kovempi tarve varmistua siitä, että kasteelle pyrkivä todella on uudestisyntynyt, ennen kuin hänet voidaan kastaa.

      Mikäli näin on, kuten sanot, että Luther opetti kasteen oleva hyödytön ilman uskoa, mutta silti hän opetti uskon syntyvän kasteessa, Luther itse on itsensä kanssa ristiriidassa. Mielestäni ei ole perusteita varmistella lapsen pelastusta kastamalla, koska, kuten jo totesin, en hyväksy oppia kasteen uudestisyntymisestä. Minullakin on ystävä, joka on sanonut minulle olevansa luterilainen kalvinisti. Ei ole minun asiana kieltää ketään käyttämästä itsestään sellaista nimitystä, mutta tämä voisi olla sinun mielestäsi kiinnostava artikkeli.

      En ole enää kaupungin ainoa kalvinisti. Meillä oli juuri tapaaminen muiden kalvinistien kanssa ja meitä olisi Porissa jo ainakin viisi. Mitä se tarkoittaa blogin nimelle, se on vielä hieman auki. Rauta rautaa hioo, ihminen ihmistä. Siunausta sinulle ja kiitos mielenkiinnostasi!

      Tykkää

  5. moi taas, kirjoitit minulle:”Mikäli näin on, kuten sanot, että Luther opetti kasteen oleva hyödytön ilman uskoa, mutta silti hän opetti uskon syntyvän kasteessa, Luther itse on itsensä kanssa ristiriidassa.” En nyt tiedä osaanko selittää selvästi miten sen asian ajattelen mutta tarkoitan siis sitä että kun: ”me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.” (Room. 8:28) Siis kaikki asiat vaikuttavat meidän parhaaksemme ja näihin kaikkiin asioihin kuuluu kaste, jokaisen kastetun uskovan osalta joka on kastettu, tapahtuipa se uskoontuloa ennen tahi jälkeen, niin se uskoa synnyttävänä, joko edellytyksenä uskoontulolle tai uskossa säilymiselle, kaikkien muiden asioiden ohella auttaa meitä pelastumaan. Sille joka ei usko, (jota siis Jumala ei ole valinnut) ei siis ole hyötyä vaikka ihmiset hänet Kristuksen nimeen kastaisivat, mutta sille joka uskoo, ja jonka parhaaksi kaikki asiat vaikuttavat, kasteesta on yhtenä kaikista asioista valtava, jopa pelastava hyöty. Eli siis: se jonka Jumala aikoo pelastaa, ja joka tarvitsee pelastumiseensa kastetta, kastetaan jossain elämänsä vaiheessa välttämättömyyden pakosta joten jokaiselle Jumalan valitulle joka on kastettu, on kaste ollut välttämätön. En tiedä osaanko selittää tätä päättelyketjuani ymmärrettävästi?

    Petri Paavolahan tietää luterilaisesta sakramenttikäsityksestä että: ”Tällainen sakramentti- usko ei pelasta ketään, vaan kadottaa, koska se on toista evankeliumia, joka on vastoin Jeesuksen evankeliumia.” ja ”Tällaista oppia ei opeta Raamattu ja tällainen oppi on toista evankeliumia, joka kadottaa jokaisen siihen uskovan. Luterilaisen kirkon oppi tuo pelastuksen välittäjäksi ehtoollisen sakramentin, jonka suorittamisen jälkeen vasta Golgatan ristinkuolema on voimassa.” Petrihän ei käsitä asiaa alkuunkaan koska Petri uskoo vapaaseen tahtoon. Tietenkään Golgatan ristinkuolema ei ole voimassa vasta ehtoollisellakäymisen jälkeen eikä kukaan luterilainen ole koskaan opettanut että pelastus olisi voimassa vasta kun on käyty ehtoollisella. Golgatan ristinkuolema on itsessään se syy sille että ihminen uskoo ja usko saa hänet käymään ehtoollisella jossa hän saa olla yhteydessä Vapahtajaansa, juuri niin monta kertaa kuin hän pelastuakseen ja uskossa pysyäkseen tarvitsee, koska juuri niin monta kertaa Jumala hänet sinne johdattaa.

    Usko syntyy kuulemisen kautta, olen samaa mieltä ja edellisessä kommentissani lainasin augsburgintunnustusta kauheasti ajattelematta ja ulko muistista väärin ja kirjoitin että sakramentit ovat ”armonvälineitä joiden kautta Henki synnyttää uskon missä ja milloin tahtoo.” oikeasti siis:”niitä välineinä käyttäen Pyhä Henki, joka niissä, jotka kuulevat evankeliumin, vaikuttaa uskon missä ja milloin Jumala hyväksi näkee” Evankeliumin kuuleminen on siis tietysti edellytys uskolle.

    Äh, enhän minä oikeen itsekään tiedä mitä minä niistä sakramenteista oikeastaan ajattelen, mutta jollain pelonsekaisella kunnioituksella niihin kuitenkin suhtaudun. Ne näyttävät niin samantekeviltä asioilta mutta Raamattu puhuu niistä joka kohdassa, jossa ne mainitaan, aivan suuremmoisina asioina. Paavali kysyy:”Eikö malja, jonka me siunaamme, ole yhteys Kristuksen vereen? Ja eikö leipä, jonka me murramme, ole yhteys Kristuksen ruumiiseen?”(1Kor 10:16) enkä minä oikeen uskalla vastata että eivät, vaan ne ovat vertauskuva siitä sillä:”se, joka arvottomalla tavalla syö tätä leipää ja juo Herran maljasta, tekee syntiä Herran ruumista ja verta vastaan. Jokaisen on tutkittava itseään, ennen kuin syö tätä leipää ja juo tästä maljasta. Se, joka syö ja juo ajattelematta, että kysymys on Kristuksen ruumiista, syö ja juo itselleen tuomion.”(1Kor11:27-29)

    Miksi Jumala on asettanut juuri tämmöiset kaksi rituaalia? Eikö se ole aivan sama millä tavalla me häntä uskossa muistamme ja palvomme? ”Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja jäljittämättömät hänen tiensä! Kuka voi tuntea Herran ajatukset, kuka pystyy neuvomaan häntä?” Jos hän tahtoo käyttää näitä tapoja niin sitä on kunnioitettava. Ja miksi hän tahtoo? Kuten sanottua rituaalilakia ei voi enää olla sillä:”Laissa siis on vain varjo tulevasta, paremmasta todellisuudesta”

    Pysyn kannassani että ne ovat Pyhän Hengen ulkoisia välineitä, joiden kautta Hän tekee työtään kuten julistettu evankeliumi on Pyhän Hengen ulkoinen väline, jonka kautta Hän tekee työtään ja kuten Isä meidän- rukous ei ole symboli mistään, vaan yhteydenotto Jumalaan.

    Ehkäpä kuitenkin olen ajattelultani enemmänkin presbyteeri kuin puhdas luterilainen.

    Tuosta luterilaisten tunnustuskirjojen ristiriitaisuudesta, luterilainen.net sivustolla voi lähettää kysymyksen johon lähetyshiippakunnan pastorin pitäisi vastata. Minun nähdäkseni ne ovat ristiriitaisia, ja lähetin sinne kysymyksen tästä aiheesta. Saapa nähdä mitä vastataan. Yksimielisyyden ohjeessa on nimittäin maininta:

    ”Ihmisen täytyy tulla vedetyksi ja uudelleen syntyä Jumalasta; ellei näin käy ei meidän sydämmissämme ole yhden yhtäkään ajatusta, joka itsestään kääntyisi pyhään evankeliumiin, sitä omistamaan. Tästä kysymyksestä tohtori Luther teoksessaan De servo arbitrio on kirjoittanut Erasmusta vastaan. Hän on siinä loistavasti ja perusteellisesti käsitellyt tämän asian”

    Tämän kohdan perusteellahan siis Sidottu ratkaisuvalta (de servo arbitrio) on perusteellinen käsittely tästä asiasta, eli tunnustuksen ei pitäisi muilta osin olla ristiriidassa sen kanssa.

    Yksimielisyyden ohjeen omissa kirjauksissa lukee kuitenkin:

    ”Näin ollen me hylkäämme seuraavat harhat:
    1. Opetetaan, ettei Jumala tahdo kaikkien ihmisten kääntyvän ja uskovan evankeliumia”

    Sidottu ratkaisuvalta:

    ”Ken voi pehmetä jos hän näkee hyväksi paaduttaa? Meidän vallassamme ei ole hänen tahtonsa muuttaminen, vielä vähemmän sen tahdon vastustaminen, joka tähtää meidän paaduttamiseemme, tahdoimmepa tai emme.” (s.196)

    ”Olkoot tässä asiassa tuhannet ja taas tuhannet arvossapidetyt opettajat minun puolestani huononäköisiä, kuvitelkoot, että Raamattu ei ole selkeä, ja vapiskoot vaikean kysymyksen edessä! Meillä on selvänselvät sanat, jotka kuuluvat näin: Niin hän siis on armollinen, kenelle tahtoo ja paaduttaa kenen tahtoo”(s.197)

    ” Tietenkin mitä syvimmin loukkaa luonnonjohtoista järkeä että Jumala pelkän tahtonsa mukaan hylkää, paaduttaa ja tuomitsee kadotukseen ihmisiä aivan kuin hän olisi mielissään onnettomien kovista tuskista, hän, jota ylistellään niin äärettömän laupeaaksi ja hyväksi. … Minä itse olen monen monituista kertaa siihen loukkaantuneena joutunut siinä määrin epätoivon helvetin syvyyksien partaalle, että jo toivoin, ettei minua milloinkaan olisi luotu ihmiseksi, ennen kuin ymmärsin kuinka terveellistä ja kuinka lähellä armoa se epätoivo oli.”(s.200)

    Mielestäni tämä on ristiriita?

    Noh, jospa lopetan tämän tajunnanvirtani vuodattamisen tähän, tulee vähän pitkä kommentti =)

    Tykkää

  6. Niin, tuosta uudestisyntymisen ja kasteen yhteydestä jäi vielä kirjoittamatta. Kaste voi olla uudestisyntymisen välttämätön edellytys riippumatta siitä kumpi tapahtuu ensin, esim Kristuksen ristintyö oli välttämätön edellytys sille että Jumala katsoi Aabrahamin vanhurskaaksi, mutta eivät ne tapahtuneet samaan aikaan vaan Jumala katsoi Aabrahamin vanhurskaaksi Jeesuksen sovintotyön tähden jo kauan ennenkuin Jeesus oli tullut maailmaan. Jumala ei tiedä ennakolta mitään sattumanvaraisesti, vaan että hän edeltänäkee, päättää ja toteuttaa kaiken muuttumattoman, iankaikkisen ja erehtymättömän tahtonsa voimalla eikä ole meidänlaillamme ajasta riippuvainen. Hän sanoo jo Jesajan kautta ”Älä pelkää, minä olen lunastanut sinut” vaikka meidän näkökulmastamme lunastaminen tapahtui myöhemmin. Me sanomme myös ihmisen pelastuvan, kun ihminen tulee uskoon mutta toisaalta hän oli pelastunut jo ennen syntymäänsä. Sinänsä en ota kantaa siihen milloin uudestisyntymä ajallisesti tapahtuu. ” jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki.
    Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä. Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt.”(Joh3:5-8) Mitäpä tässä mainittu vesi voi tarkoittaa?

    Tykkää

  7. Hei kirjoitan kysymyksen tästä ennaltamääräämisopista, joka usein vaivaa mieltäni. Sanahan sanoo, että ”usko ei ole joka miehen.” Entäpä jos usko ei ole minun, onko minut tuomittu kadotukseen? Omistan hyvin epävarman uskon. (osittain johtunee suorituskeskeisestä kasvatuksesta) Epäilen jatkuvasti oman uskoni riittävyyttä. Katselen ihmeissäni varmoja kristittyjä, joilla on pelastusvarmuus. Minulla ei ole ollut sitä ikinä. (ehkä uskoontullessa hetken) Tätä epävarmuutta ei ole poistanut mikään. Vapaista suunnista lähdettyäni sanoin Jumalalle, että en jaksa enää pumpata itsestäni uskoa. Jos Jumala ei anna uskoa, niin mennään sitte helvettiin. Ehkä niin on tarkoitettu? Käyn kirkossa, ehtoollisella(epäillen koko ajan että riittääkö uskoisi se, kun kuulee sanat Sinun puolestasi annettu). Uskon kyllä jotenkin, mtta sitten jotenkin en vaan pysty uskolla omistamaan näitä asioita itselleni. Enkä jaksa enää yrittää. Rukoilen ja odotan. Ehkä viimeisellä tuomiolla sanon, että tämä enempään en pystynyt. Jos Jeesuksen veri riittää mullekin, niin hyvä, mutta jos se ei riitä koska uskoni on niin epävarma, niin jospa Jumala ei anna minulle pelastavaa uskoa. Minulla ei ole koskaan ollut mitään palastumisen riemua. Jonkin tason rauha, mutta väärääkin rauhaa voi olla. Uskon kohde on oikea, Jeesus, mutta onko uskoni riittävää, siinäpä kysymys. Eli mitä sanoisit tällaiselle epävarmalle uskovalle?

    Tykkää

    • Hannele, Jeesus Kristus on luvannut, että sitä, joka Hänen tykönsä tulee, Hän ei ikinä heitä ulos. Hän on sanonut myös, että kukaan ei voi tulla Hänen tykönsä, ellei Isä vedä. Joten jos sinä raahustat synteinesi ja heikon uskosi kanssa Jeesuksen ristin juurelle yhä uudelleen ja uudelleen, kuka sinut vetää sinne? Isä vetää! Käännä katseesi pois itsestäsi Kristukseen! Roiku Kristuksessa kuin henkesi edestä! Niin minäkin teen! Hänen vanhurskautensa riittää Jumalalle, mutta sinun vanhurskautesi ei riitä koskaan! Hänen uskonsa kelpaa Jumalalle, mutta sinun uskosi ei kelpaa koskaan! Usko siis evankeliumi: että Jeesus Kristus kuoli täyttääkseen Jumalan vanhurskauden vaatimuksen ja nousi kuolleista, ja että uskon kautta Häneen sinun syntisi katsotaan Hänen kärsimikseen ja Hänen vanhurskautensa katsotaan sinun ansioksesi. Pelastavalla uskolla ei ole mittayksikköä – sillä on kohde. Pidän sinut rukouksissani.

      Liked by 1 henkilö

  8. Hannele, tuosta ensimmäistä kommenttia kun luin voi sanoa sinulle, se että edes mietit näitä asioita, se että edes sinulla on jonkinlainen tuska sisimmässäsi että ’entä jos…’ se on jo merkki siitä että sinä et ole paatunut Jeesukselle riittä Sinun vajavainen usko. Sinä saat olla täysin rauhassa ja turvassa. Sinä saat olla täysin Kristuksessa varmana ja saat olla täysin varma siitä että sinä olet Jeesuksen oma ja Hänen valittu rakas lapsi. Jos sinä uskot Kristukseen sinun Vapahtajasi niin saat olla täysin varma näistä asioista:) Saat olla varma siitä että sinä olet Jumalan lammas ja Hän etsii sinut aina käsiinsä eikä kukaan voi riistää sinua Jeesukselta. Jos uskot Jeesukseen, mikään ei voi riistää sinua Hänen rakkaudestaan. Jeesus on tullut heikkoja varten. Sinun ei tarvitse pumpata uskoa itsestäsi. Ihmiskeskeinen suorittaminen on nykypäivää seurakunnissa. Ainut asia mikä Jumalaa miellyttää on se sinussa asuva uskosi. Se on sinun mielestä epävarmaa mutta joskus Jumala katsoo niiden heikkojen ja epävarmojen uskovaisten puoleen. 1.kor. 1:27’….se mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen, mikä väkevää on. ’ Jumala katsoo rikkinäisen astian puoleen. Jumalaa katsoo uskovaisen puoleen jolla on epävarmuus omat uskostaan. Jumala katsoo sinun puoleen Hannele. Usko Jeesukseen ja seuraa Häntä! 🙂 Olet rukouksissani!

    Liked by 1 henkilö

  9. Katsoin hiukan Kalvinismin puolustelua. Huomautan vain sen ,että Jumala on antanut ihmiselle vapaan tahdon ja Hän ei pakoita ketään mihinkään . ”tahdotteko tekin mennä pois ” Se ratkaisee totuuden jos vai haluaa kuulla .

    Tykkää

Jätä kommentti