Pahuus asuu täällä lännessä

Näin eilen lööppiotsikon, jossa Suomen tasavallan presidentti, Niinistön Sale, sanoi jotakin tämän tapaista:

Pahaa ei voi käännyttää pelkällä hyvällä.

Itse juttu on tässä. Pahan voittaminen hyvällä on tietenkin raamatullinen ajatus. Se tulee esimerkiksi Apostoli Paavalin kynästä, Room. 12:17-21:

Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako. Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä. Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa. Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu on: ”Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra”. Vaan ”jos vihamiehelläsi on nälkä, ruoki häntä, jos hänellä on jano, juota häntä, sillä näin tehden sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle”. Älä anna pahan itseäsi voittaa, vaan voita sinä paha hyvällä. 

Salen mielestä Raamattu on siis tyhmä ja väärässä. Ja sehän on selvä, koska jos Raamattu olisi hänen mielestään oikeassa, hän noudattaisi sen sanaa.

Lihallinen ihminen luonnollisesti pitää itseään parempana kuin olisi syytä. Kalvinismin täydellisen turmeltuneisuuden opinkohta on tärkeä ymmärtää, koska se vastaa niin moniin kysymyksiin siitä, miksi maailma on tällainen kuin se on. Samalla se on kylmä vesisuihku, koska sen on tarkoitus rikkoa ihmisen harhakäsitys omasta hyvyydestä. Sen tarkoitus on paljastaa ihmismielen synkeys ja kapasiteetti kaikkeen pahaan ja itsepetokseen. Ajatus omasta hyvyydestä on erittäin vaarallinen ja turmiollinen ajatus, koska se johtaa sokeuteen ja kykenemättömyyteen olla itsekriittinen ja nähdä asioita toisten näkövinkkelistä.

Parempaa keissiä tämän toteamiseen ei olekaan, kuin nyt valloilleen räjähtänyt Ukrainan konflikti. Länsimaisten ihmisten kaksinaismoralismi ja tekopyhyys on kuvottavaa. Olen syvästi ärsyyntynyt siitä, miten valtaosalla asiaa kommentoivista on voimakas mielipide, mutta ei ainuttakaan faktaa yhdenkään mielipiteensä perusteena. Ei se toki sinänsä mikään uusi asia ole.

Länsimaissa ei eletä enää reaalimaailmassa, vaan fantasialandiassa. Tähän fantastiseen tarinankerrontaan kuuluu se, että maailma on mustavalkoinen. On hyvikset ja pahikset ja hyviksiä olemme tietenkin me. Pahiksia ovat nuo tuolla. Pahikset ovat yksinkertaisella tavalla pahoja, vieraita ja määrittelemättömiä. He ovat muodoton ja epämääräinen klöntti, josta ei oikein tiedetä mitään muuta, kuin se, että pahuus asuu siellä. Mutta jos palataan takaisin objektiiviseen todellisuuteen ja analysoidaan Jeesuksen opetuksen mukaisesti hyvänä pidetyn lännen hedelmää ja pahana pidetyn idän hedelmää, kumpaa söisit mieluummin? Fakta on se, että Jumalan Sanan objektiivisella mittarilla mitattuna itänaapurimme Venäjä on jumalisempi yhteiskunta kuin mädäntynyt länsi. Missä paha siis asuu?

Kun otin kantaan Yhdysvaltojen vetäytymiseen Afganistanista, mainitsin myös itäblokin. Itäblokilla on aiheellisesti sorron ja korruption maine. Kommunismin historia on synkkä ja Neuvostoliitto ei ollut mikään kiva laitos. Mutta Neuvostoliitto on nyt poissa. Sitä ei enää ole. Vastakkainasettelu idän ja lännen välillä ei silti ole kadonnut minnekään ja näyttää siltä, että on yhdentekevää, millainen dekadenssi valtaa lännen. Täällä nähdään silti länsi hyvänä ja itä pahana.

Neuvostoliiton tilalle on jo noussut uusi rakennelma ja se on EU. Se on meillä täällä lännessä. Se kiristää otettaan koko ajan ja on samanlainen keskusjohtoinen korruption pesä kuin Neuvostoliittokin oli. Meillä täällä lännessä on myös sotilasliitto NATO. Sen pitäisi olla tarpeeton Neuvostoliiton hajottua, mutta se vain kasvaa ja laajenee koko ajan, mistä Venäjä ei pidä. NATO on käytännössä väline, jolla Yhdysvallat hallitsee koko maailmaa. Se on paha ja se on täällä lännessä. Yhdysvallat on vuosien varrella toteuttanut joukoittain operaatioita kaikkialla maailmassa, missä on menty ja rikottu itsenäisten maiden suvereniteettia vastaan. Barack Obaman aikana esimerkiksi Yhdysvallat käytännössä destabilisoi koko Lähi-Idän ja Pohjois-Afrikan. Ukrainan kriisissäkin Yhdysvalloilla on osuutensa. Yhdysvallat on vehkeillyt ja kähminyt siellä vuosia ja oli mukana toteuttamassa vuoden 2014 vallankaappausta. Yhdysvallat on saanut mennä ja potkia muiden maiden ovia sisään mielivallalla ja -halulla ilman mainittavia seurauksia ja leikkiä maailmanpoliisia, koska lännessä Yhdysvaltojen nähdään edustavan hyvää ja ”niiden muiden” edustavan pahaa.

Olisipa mukavaa, jos sota loppuisi huomenna. Ei sota ole kivaa. Totuus on kuitenkin se, että tämä sota ei alkanut viime viikolla. Ukrainassa on sodittu viimeiset kahdeksan vuotta. Sodan taustalla ovat vuoden 2014 tapahtumat. Olen ymmärtänyt näin, pähkinänkuoressa:

Ukraina ei ole yhtenäinen maa eikä kansa, vaan siellä on merkittävä etnisesti venäläinen vähemmistö, joka asuttaa pääasiassa Krimiä ja Itä-Ukraniaa, eli Donbassin aluetta. Nämä alueet ovat osa Ukrainaa, koska ne luovutettiin Neuvostoliiton aikana Ukrainalle. Neuvostoliitto edusti aikansa globalismia ja rajattomuusideologiaa nyky-EU:n ja länsimaiden tavoin. Siksi silloin ei kai ollut niin väliäkään sillä, mikä pläntti liitetään minne, koska hei, kaikkihan me olemme yhtä suurta neuvostoperhettä. Mutta nyt, vaikka Neuvostoliittoa ei enää ole, Neuvostoliiton aiheuttamat ongelmat eivät ole kadonneet minnekään. Nyky-Ukraina on käytännössä määritelty yhtä mielivaltaisesti kuin jotkut entiset Afrikan siirtomaat. Ja sitten ihmetellään, miksi Hutut ja Tutsit tappavat toisiaan, vaikka ovat yhtä mustia.

Itä-länsi-vastakkainasettelun takia NATO on pyrkinyt jatkuvasti laajenemaan itään päin. Ukraina käy sopivasti NATO-kumppaniksi, koska siellä on länsimyönteisyyttä, siis läntisen Ukrainan alueella. Jotkut läntisen Ukrainan alueista ovat olleet aikoinaan osa Itävalta-Unkaria. Pitääkseen vaikutusvaltaansa yllä Yhdysvallat oli järjestelemässä vallankaappausta Ukrainassa vuonna 2014. Vuoden 2014 tapahtumien jälkeen sekä Itä-Ukrainassa että Krimillä todettiin, että on aika nostaa kytkintä. Kuten totesin, molemmilla alueilla on merkittävä etnisesti venäläinen kansanryhmä. Esimerkiksi Krimin niemimaa oli 90% venäläinen. Sekä Krimillä, että Donbassin alueella luonnollinen liike oli julistautua itsenäiseksi. Krimillä konflikti katkesi lyhyeen, koska itsenäisyysjulistuksen jälkeen Krimillä päätettiin liittyä Venäjään. Uutisoitiin, että ”Venäjä valtasi Krimin”. Itäisessä Ukrainassa konflikti on kuitenkin jatkunut tauotta tähän saakka. Nyt yhtäkkiä kaikkia kiinnostaa, mutta tähän asti ei ketään, koska mustavalkoinen hyvät-vastaan-pahat asetelma on helppo myydä, kun kyseessä on iso ja paha Venäjän karhu, mutta ei yhtä helppo, kun kyseessä on hyvisten puolella oleva länsimielinen Ukraina, joka sotii omilla alueillaan ihmisiä vastaan, jotka eivät enää halua leikkiä ukrainalaisia, kun he eivät ole sitä koskaan olleetkaan.

Viime viikolla Vladimir Putin tunnusti Luganskin ja Donetskin kansantasavallat. Tämä liike antoi Venäjälle oikeutuksen mennä väliin kahdeksan vuotta jatkuneeseen konfliktiin. Se on siis heidän mielipiteensä; en itse ota kantaa, oliko väliinmeno oikeutettu tai laillinen. En osaa vastata siihen. Tosin jos itse olisin siellä, olisin luultavasti iloinen siitä, että Venäjä tuli auttamaan. Mutta jos vertaamme, kuinka iloisesti pyssyt paukkuen länsi on mennyt väliin milloin sinne ja milloin tuonne, Venäjä on mielestäni osoittanut harkintaa ja pidättyväisyyttä.

Pointtini on se, että keskivertokommentoija ei tiedä tilanteen kiemuroista juuri mitään. Hänellä on mustavalkoinen ja tekopyhä karikatyyri, joka ei vastaa todellisuutta. Lisäksi hänellä on itsellään vääränlainen antropologia, joka saa hänet näkemään osapuolet hyvinä ja pahoina, ennemmin kuin turmeltuneina syntisinä.

Mikäli meidän on voitettava paha hyvällä, miten se tapahtuu? Meidän on ensi alkuun luovuttava siitä ajatuksesta, että me täällä lännessä olemme hyviä. Me olemme pahoja. Pahuus asuu täällä. Me olemme historian väärällä puolella. Meidän on tunnustettava syntisyytemme ja astuttava alas korkealta jakkaraltamme. Jos me, turmeltunut ja arvorappiossa rypevä länsi, alamme uhittelemaan meitä huomattavasti jumalisemmalle Venäjälle, siitä ei seuraa hyvää. Jumala tekee meistä lopun. Meidän on nöyrryttävä ja palattava fantasiamaailmasta takaisin reaalimaailmaan. Meidän on lopetettava valehteleminen, sillä se on perkeleestä. Meidän on laskettava aseemme, sillä aseinemme olemme viemässä ainoastaan pahuutta ja mädätystä, emmekä suinkaan vapautta ja hyvää. Pyrkimällä NATOn jäsenmaaksi Suomi ei yritä ”elää rauhassa kaikkien kanssa”, vaan kaivaa verta nenästään.

Jos me olisimme jumalinen maa, voisimme toden totta luottaa siihen, että mikäli Venäjä tulisi ja oikeudetta valtaisi Suomen ja sortaisi meitä, Herra ei jättäisi sitä kostamatta. Meillä olisi oikeus pyytää sitä Häneltä. Meillä olisi mahdollisuus ”koota tulisia hiiliä” Venäläisten päälle. Mutta Suomi ei ole jumalinen maa, eikä kaikesta päätellen ole Ukrainakaan. Ukraina on kaukana siitä puhtaasta pulmusesta, joksi se yritetään maalata. Ukraina yhdessä lännen kanssa on tämän konfliktin alkuperäinen aggressori. Sellainen ei voi kasata tulisia hiiliä vihamiehensä pään päälle.

Sekä Suomen että Ukrainan kohdalla Raamatun viisaus pahan kukistamisesta hyvällä on hylätty. Silloin jää jäljelle vain tämä Niinistön Salen tyhmä viisaus:

Pahaa ei voi käännyttää pelkällä hyvällä.

Pahalta näyttää.